26.11.2024 / Pasila asema

26.11.2024 PYO 265 Kemijärvelle on pysähtynyt Pasilan asemalle vetovoimanaan Sr1-pari 3108 & 3026.

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Noah Nieminen
Lisätty: 30.11.2024 09:04
Junatyyppi
PYO: 265
Muu tunniste
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Syksy, Talvi

Kommentit

30.11.2024 23:52 Mikko Mäntymäki: Ei taida nämä nyky kuljettajat uskaltaa vetää tuota yhdellä veturilla, pelkäävät punaisen alueen rajaa liikaa. Parilla tuo kulkee aikataulussa, yksinäisellä on ajomoottoreiden ylikuumeneminen jatkuva ongelma.
01.12.2024 09:36 Ari-Pekka Lanne: Ei kai sitä nyt kuljettajilta kysellä, että montako laitetaan. =oD
01.12.2024 12:00 Pasi Utriainen: -Mitähän teille saisi olla? -Kaksi äsär ykköstä, kiitos.
01.12.2024 15:50 Noah Nieminen: Niinpä :) Tilaus suoraan. Tuohon vaikkapa 2 Sr1:stä ja tuohon, hmm... ehkä yksi.
01.12.2024 19:51 Petri Nummijoki: Eikö 850 A:n virta eli noin 165 kN:n vetovoima (ilman kentänheikennystä) ollut raja, jonka 1990-luvulla asennetut lämpötilavahdit sallivat Sr1:lle pitkäkestoisena vetovoimana? Tätä suurempaa vetovoimaa ei kai voida saavuttaa kuin tavarajunanopeuksilla (alle 80 km/h) siitäkään syystä, etteivät Sr1:n tehot riitä. Toisin sanoen lieneekö moottoreiden kuumenemistaipumuksilla matkustajaliikenteessä mitään käytännön merkitystä?

Ennen Sr2-vetureiden käyttöönottoa, kun painavimmatkin pikajunat vedettiin Sr1:llä, esiintyi viikonloppuruuhkan pisimmissä 15-17-vaunuisissa sn140-junissa yleisesti Sr1-paria. Nopeimmissa IC-junissa saattoi olla pariveto jo hieman lyhyemmillä 12-14-vaunun kokoonpanoillakin. Käsittääkseni syy ei kuitenkaan ollut moottoreiden kuumenemisessa vaan suuremman tehon mahdollistamassa paremmassa kiihtyvyydessä ja ehkä liukkailla keleillä myös kitkavoiman parantumisessa, kun vetoyksikön paino tuplaantui.
01.12.2024 22:55 Mikko Mäntymäki: 500-750 tonnia liihkahti aika hyvin kun antoi 1300-1400A virtoja, matkustajilla taisi olla hauskaa kun käytetään 2000tn tavarajunan vetämiseen vaadittavia virtoja. Tosin kiihdytyksessä ei hiekoiteltu.
02.12.2024 08:01 Ari-Pekka Lanne: Yöpikajuna on kokonaisvaltainen ponnistus pyöreälamppuiselle Siperian Sudelle. Riittää yhtäältä pienen tavarajunan verran junaa, joka pitäisi saada ajomoottoreiden voimin matkustajajunavauhteihin —, nopeusmittarin viisari saattaa käväistä radan syvimpien notkojen pohjilla jopa sadanneljänkympin kohdalla. Kompura joutuu koville, kun junassa kukkuva väki keksii toimittaa aamuasioitaan hyttiensä paineilmatoimisissa kloseteissa. Junanlämmitysvirran kysyntä on äärimmäinen — erityisesti aamuyöllä, kun pikkuautot alkavat ryöstää hännän peltilehmävaunuista lohkolämmityssähköjä. Päämuuntajan toisiopuolelta ei juuri löydy huilailevia käämejä.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!