04.06.1965 / Helsinki asema
04.06.1965 Tässä vielä yksi kuva purettavasta VR:n Helsingin konepajan rakennuksesta. Vasemmalla näkyy hivenen vanhan dieselmotin keulaa ja oikealla Ggl-jäähdytysvaunua. Rakennuksen katolla on ollut varsinainen "teletorni", jonka kautta puhelinyhteydet on viety sisään rakennukseen! Kuvausvuosi on noin 1965 ja kuvauspäiväksi päättelimme muissa kuvissa näkyvän Suomenlipun perusteella puolustusvoimien lippujuhlapäivän 4.6. (ja kuvaillassa todetun mukaisesti myös Johnin ja minun nuoremman tyttäreni syntymäpäivän).
Kommentit
| 06.02.2025 00:24 | Heikki Jalonen: | Kuvassa näkyvä (vanhoille rakennuksille perin vaarallinen?) kaivinkone on porvoolainen Pikku-Jussi, Eklöfin valmiste. Missä lienee sen voimakone, siis traktori - usein Fordson Major Manuel... Saman koneen (useamman lapiollisen vetoinen) kauha näkyy sarjan toisessa kuvassa. Kone sinänsä on jopa epäilyttävän siisti, jopa kaikki lasit ehjiä--- Yleisesti vaikuttaa siltä, että tämän (-kin) purkutyön urakoitsija (tai monikossa) ei kovinkaan vahvoilla konevoimilla työhönsä ryhtynyt - arvokasta ja niin kovin rakasta rahaa vaativista investoimisesta puhumattakaan. Purkutyö halpa työ, vähempikin kelpaa... Lievätkö enimmäkseen olleet niitä Kyläsaaren tai Huopalahden sivukujien yritttäjävelhoja? Niitä, joiden hanskamiehiä Marraskuun Liike aikanaan edes yritti nostaa ihmisten joukkoon? |
|
| 06.02.2025 01:23 | Esa J. Rintamäki: | Tuo kuvan motti voi ollakin Dm2, mutta yllätys yllätys, se onkin entinen Dm2. Todellisuudessa se onkin moottorivaunuopetusvaunu A 18. Meinaten, puskinlyhdyt on veks! | |
| 06.02.2025 10:54 | Petri Nummijoki: | Lienee kuitenkin Pikku-Jussia käytelty useimmin tavallisella takavetoisella Majorilla ja olisiko Mörkö-Majurikin ollut niille yleisempi voimakone, kuin nelivetoinen Manuel? Perustelu siinä, että nelivetoiset Majurit tulivat Suomen markkinoille vasta 1950-luvun lopulla mutta Pikku-Jussi jo saman vuosikymmenen alussa. | |
| 06.02.2025 23:07 | Jorma Toivonen: | 1950-luvun puolivälissä oli pikkupojalla onnen päivät, kun saattoi seurata "Jussin" kaiveluita kadun toisella puolen, voimanlähteenä sininen traktori (= majuri). Eräänä aamuna "Jussi" olikin työntuohussa kellahtanut kyljelleen - lisää tutkaltavaa koko päivälle. | |
| 06.02.2025 23:11 | Heikki Jalonen: | Totta, kyllä tuo Pikku-Jussi meni takavetoisellakin, ainakin upottamattomalla kovalla alustalla. Mitä pehmeämpää oli alla, sen vaikeammaksi elämä meni. Nimestään huolimatta kun Pikku-Jussikin painoi noin 5 tonnia ja pääosa sen painosta lepäsi kapeilla (7.50") paripyörillä jotka kyllä upottavan kohdan taatulla varmuudella löysivät. Tuota kuosia oleva Pikku-Jussi (néé Åkerman 200D) tuli Eklöfin tuotantoon 1949 alkaen. Silloin varmasti Mörkö-Majuri (Fordson Major E27N) oli Suomen oloissa lähes ainoa valinta voimakoneeksi, jokusen harvan Volvon ja muutaman muun kalliin rahan harvinaisuuden ohella. Harmikki-Fergu tai muut sen kokoluokan Suomessakin jo yleistyneet koneet olivat pahasti alimittaisia. Eivätkähän sen Mörönkään voimat Jussin liikutteluun liialliset olleet (petroolina 28...35 hv ja harvinaisena Perkins-dieselinä 45 hv). Mutta tuskinpa Jussien kanta Mörön valtakauden aikana ehti nousta muutamaa kymmentä suuremmaksi, joten pidän kyllä Mörkö-vetoista Pikku-Jussia melko harvinaisena tapauksena. Vuodesta 1952 eteenpäin tuli sitten saataville uusi Major (Fordson Major E1A, alkuaikoinaan noin 40 hv) ja valtasi markkinan, varsinkin urakoinnissa ja vastaavassa. Vain Nuffield oli samalla viivalla (vuodesta 1950 lähtien eli Perkins-dieselin tultua). Molempia käytettiin kaivurin vetäjinä - jos kyllä kaiken muuhunkin mahdolliseen. Ja myös mahdottomaan. Stuart Gibbardin kirjassa "Roadless" mainitaan Manuelien (Power- ja Super-Major-pohjaisten, tuotannon aloitusvuosi 1957) kokonaisvalmistusmääräksi 2947 kpl. Olen kuullut arvion, että niitä tuotiin Suomeen noin 1600 kpl, siis selvästi yli puolet kokonaistuotannosta. Luku on uskomaton, ei ihme että Roadless-tehtaalla Englannissa ihmettelivät "mihin ne niitä upottavat...?" No, melkoinen osa sai vedettäväkseen Pikku-Jussin, jokunen ehkä Temmeksen. Loput sitten keulaansa ARAn puskulevyn tai etukuormaajan eli akselintuhoojan. Eklöf lopetti Pikku-Jussin tuotannon noin vuonna 1959, kokonaisvalmistusmäärän ollessa noin 500 konetta. Naapuriimme rakennettiin uusi omakotitalo vuonna 1963. Pohjakuopan (täyden talon kellari) kaivun aloitti tuollainen Pikku-Jussi, voimakoneena perus-takaveto-Major. Kaivun teki loppuun Lokomo Teräsmies 22. Jussi kun sortui kuoppaansa Majori mukanaan eivätkä sen vedot kuopan märässä savessa ekipaasia liikkumaan saaneet. Apuun hätyytetty Lokomolainen sai kyllä Jussin ja Majorin lopulta ylös. Siinä savotassa meillä Artturin pikkupojilla oli kaikenlaista katsottavaa... |
|
| 07.02.2025 12:56 | Petri Nummijoki: | Vaikka Mörkö-Majurin teho oli vain 28-29 hv petroolikäyttöisenä niin siinä oli toisaalta hidaskäyntinen moottori sekä kunnolla painoa, jotka tekivät traktorista tehoonsa nähden sitkeän. Nuffield esiintyi pitkään useammin mainoksissa, kuin todellisessa työssä, koska niille alettiin myöntää tuontilisenssejä kunnolla vasta vuodesta 1955 alkaen ja sitä ennen koko 50-luvun alkupuolen tuonti oli vain reilut 200 traktoria. Harmaasta Fergusonista tosiaan Pikku-Jussin käyttelyyn tuskin oli. Harmaasta Fergusonista on vielä huomattava, että niitä tuotiin dieselmoottorilla varustettuna merkittäviä määriä samoin vasta 1955 lähtien luultavasti siksi, että dieselmalli oli hinnaltaan huomattavasti bensiini- ja petrooliversioita kalliimpi. Sitä ennen Fergusonin valinta täytyi tehdä (sikäli kuin täydellisillä myyjän markkinoilla valinnan mahdollisuuksia oli), joko pienitehoisen petroolimoottorin tai käyttökustannuksiltaan kalliin bensiinimoottorin välillä. | |
| 07.02.2025 14:11 | Heikki Jalonen: | Juuri noin. 1950-luvun valuuttasäännöstelyn kaudella tuontitavaroiden, kuten autojen tai traktoreiden osalta sana "valinta" pitää käsitää hieman varauksella. Varsinkin (ennen vuotta 1960) nimenomaan tuontilisenssit ja ostajan asema jakelujonossa (pärstäkerroin, sukunimi, hehtaarit ja manttaalit, jäsenkirja tai sen puute tai väärä väri, tarkoituksenmukainen sukulaisuus tai oikeat suhteet) määrittelivät traktorin hankintaa oleellisesti. Paljon oleellisemmin kuin koneen tekniset ominaisuudet, sopivuus työtehtävään tai kestävyys, huollon toimivuus tai varaosien saatavuus. Kyseessä olivat tosiaan myyjän markkinat, myynnin ollessa enemmänkin jonon hallintaa ja tavaran jakelua. Peltotöissähän Harmikki osoitti kelpoisuutensa käyttövoimasta riippumatta, sen suosio ei ollut pelkkää mainoskikkailua. Mutta kun sen toimivuus ja ominaisuudet perustuivat keveän koneen nostolaitekiinnitteisten työlaitteiden käyttöön, se ei ollut puhtaana vetokoneena elementissään. Tehon puute sinänsä ei kaiketi olisi ollut rajoite itse kaivutyössä, Jussin mekaanisen kaivukoneiston tehontarve ei ollut erikoisen suuri, mutta koneen siirtäminen vaati veturilta painoa, tehoa ja pitoa. Kesko sai Nuffieldin maahantuonnin alulle (parilla petroolikoneisella M4-mallilla) vuonna 1952. Kysyntää oli, mutta tarjonta kasvoi aika hitaasti, Suomen Pankin Valuuttaventtiili oli aika pienellä. Fordsonin menestystä auttoivat puolestaan Ford-yhtymän suorat luotot maahantuonnin rahoituksessa. Molemmat merkit saivat suurta etua edullisesta punnan kurssista ja puntavarannon hyvästä kehityksestä. Tämä etu koski tietysti myös Fergusonia ja muita brittimerkkejä. |