12.06.2025 Saksalaiset ovat kahvitelleet lyhyesti Vierumäen asemalla, kun Lättähatut valmistautuvat jatkamaan Heinolaan. Vierumäen punamultaisen asemarakennuksen lisäksi taustalla komeilee punainen Saab 96.
13.06.2025 06:37 | Jarno Piltti: | Hieno kuva. Siinäpä on suomalais-ruotsalaista teollisuusyhteistyötä. | |
13.06.2025 08:41 | Pasi Seppälä: | Tyylikäs otos, jossa vain uudet merkit ja keltaiset liivit paljastavat aikakauden. Muuten varsin vahvasti 70-80-luvun kuva. | |
13.06.2025 10:01 | Samu Saikkonen: | Kiitokset Jarno ja Pasi. | |
13.06.2025 20:51 | Jyrki Talvi: | 1978 SAAB 96 taattua kotimaista laatua vahvat pellit joustopuskurit, meillä oli 6 Kpl kyseistä autoa vanha mies luotti merkkiin. | |
13.06.2025 21:46 | Eljas Pölhö: | Toka autoni oli -68 Saab 96 (Ruotsissa tehty). Sillä kiersin ympäri Suomea yli 400 tiilitehtaalla ja turvesuolla 1971 gradua varten. Ei kertaakaan mitään ongelmaa. Seuraava auto oli Uudenkaupugin veronanvihreä 96, ei muuta kuin pelkkiä ongelmia. Onneksi sain pian vaihdettua päikseen -65 Jaguariin, jonka jälkeen korjaamolaskut ei enää yllättäneet (tiesi missä summissa liikuttiin). Niin se tämäkin kuva herätti automuistot henkiin. Työelämässäni Ruotsin rautatiealan historiikkejä tehdessä oli aina ehdottoman tärkeää, että asemilla tai tasoristeyksillä näkyi autoja, joita lukijat voivat muistella... | |
14.06.2025 19:23 | Petri Nummijoki: | Meilläkin oli lapsuudessani kotimainen 96. Kertaakaan se ei jättänyt tien päälle mutta erilaisia pienempiä vikoja oli usein, öljyä ja jäähdytysnestettä täytyi lisätä huoltojen välilläkin ja lopuksi auto osoittautui suojauksista huolimatta herkäksi ruostumiselle, joka varmaan oli pääsyy merkistä luopumiseen. Isä piti autoa kuitenkin melko hyvänä niin kauan, kuin muut kokemukset olivat kertyneet vanhempiensa kolmesta Volvosta sekä länsiautojen tuontisäännöstelyn aikaisesta Wartburg 311:stä. Volvot olivat kyllä parempia kuin 96 mutta myös hinnakkaampia. Wartburgissa puolestaan vikatiheys oli 96:een verrattunakin 100-kertainen. 80-luvun japanilaiset selvisivät sittemmin määräaikaishuollosta toiseen pääsääntöisesti ilman ylimääräisiä korjaamokäyntejä, nestepinnat pysyivät ylhäällä koko huoltovälin ajan, polttoaineen kulutus oli selvästi vähäisempää eikä talvikäytön kanssakaan ollut ongelmia. Sen jälkeen ei tuntunut enää niinkään uskottavalta, että vain Pohjoismaissa osattaisiin tehdä autoja Pohjolan oloihin. |