06.08.1965 Untamosta Untamon päivänä Kuvan käyttölupa on saatu 2025_06_23. Suomen Ilmakuva Oy/Keijo Kääriäinen Untamon pysäkki/laiturivaihde (status?) 1965_08_06. Kameran suunta on länteen. Rata oikeaan vie seisake Porttinotkon kautta Laikkoon ja vasemmalle seisake Viimolan kautta Rautjärvelle. Tasoristeyksestä alaspäin suuntautuva tie johti Hinkanmäkeen lehmäportin kautta ja ylöspäin Rautjärven Osuuskaupan sivuliikkeen ohi edelleen Karjalan pikatielle. Keskellä olevat rakennukset olivat yksityisten. Kuvan vasemmassa yläreunassa omassa talossaan asui ratavartija Pekka Kokko. Yläosan poikkitie vasempaan johti Rautjärvelle ja oikeaan Untamojärvelle. Laiturivaihteen rakennuksessa vasemmassa päädyssä oli pieni rahtitavaratila. Keskellä asemamies (?) Irja Kauhasen (toimi tehtävässä koko Untamon toiminta-ajan) työtilat lipunmyynteineen ja postin käsittelytila. Oikealla oli ahdas odotushuone matkustajille kuin myös postinjakoa odottaville. Odotustilan lattia oli jollakin tervapitoisella vedetty mustaksi. Lattialla oli posliininen sylkykuppi ja seinillä reklaameja sekä Mato-Allin ohje ”Raaka kala paha pala”… Tunnelmaa postinjaolla voisi kuvata sanoilla tiheä mutta savuinen. Vasemmalla pikkumetsikössä sijaitsi kaksipyttyinen UPH. Työtilassa oli mm. LB-linjapuhelin, kutsusoitto oli L eli ti-taa-ti-ti. Messinkisen säleikön ja lasiruudun kautta myytiin pahviset matkaliput saatuaan ensin keinuleimasimella päivämäärän. Huoneessa olivat mm. VR-lukkoihin sopivat avaimet, vaihdevalaisimien öljylamput, opasteliput, ilmoitusrengas, ruosteen punaiset paukkuhälyttimet, blommipihdit lyijykkeineen ja ohuine lankoineen. Sähköt rakennukseen saatiin 1956, samalla myös radan toisella puolella olevaan VR-asuntoon. Sulakekoko taisi olla 6A, valjua oli 40W hehkulampun valo, Tillikalle hävisi. Platformin vasemmalla sivulla näkyy rahtitavaralaituri. Yleisin rahti oli pienviljelijöiden maitopystöt Vuoksenniskan meijeriin ja takaisin. Kuvan vasemmassa laidassa mitä ei aivan näy sijaitsi oikealle kääntyvä läpiajettava kuormausraide. Se sai raiteensulut vasta 1950-luvun puolivälissä. Vasemmassa reunassa avautuva aukea kenttä oli halkolaania. Pitkät lukuisat koivuhalkojonot valtasivat kentän. Jonojen päissä olivat punaiset 200 litran vesitynnyrit viistettyine ämpäreineen alkusammutusta varten. Halot olivat todennäköisesti tarkoitettu höyryvetureiden käyttöön. Asemamiehen asunto sijaitsi radan läheisyydessä kuvan vasemmassa alareunassa, missä rata ja tie näyttävän yhdistyvän Jatkosodan alussa poikkitien yläpuolisessa metsikössä sijaitsi II Armeijakunnan Ampumatarvikekenttämakasiinin (AKM) eteen työnnetty välivarasto. Sen tarkoituksena oli tukea osaltaan niin Pajarin 18.D hyökkäystä kuin myös Hersalon 15.Divisioonaa. Löysin tuolta alueelta varsikäsikranaatin. Ampumatarvikkeet kuljetettiin paikalle rautatiekuljetuksin ja purettiin naperosta metsikköön. Kuljetuksessa tapahtui raideliikenneonnettomuus jonka syistä liikkui monia käsityksiä. Laikon suunnasta saapui (mahdollisesti ilmoittamaton) tavarajuna ajaen ns. ”väärään vaihteeseen” eli kääntyi naperoon törmäten sinne juuri tuotuun ammusvaunuletkaan minkä seurauksena osa vaunuista vaurioitui ja niiden kranaatti- ym. kuorma levisi ympäristöön. Räjähdyksiä ei tapahtunut. Sytyttimet olivat eri vaunussa. En ole löytänyt asiakirjoja tapauksesta. Turmaa lienee käsitelty oikeusasteessa? Jos radankorjaustarvetta ilmeni, se tehtiin todennäköisesti VR:n omin toimenpitein, sillä Rajankorjausjoukkojen liikekannallepano alkoi vasta 18.6.1941. Kalustopainotteiseen Vorgiin seuraava ennenkuulumaton huvittava tositapaus, nykyisin performanssi, Untamon pysäkin platalla oltiin aikaansa edellä. Kesällä 1956 14-vuotias Pipsa tutki Pikku Jättiläistä saaden oivalluksen todistaa junamatkustajille Untamon olevan lähellä sivistyksen kärkeä. Niinpä hän hankki riittävän määrän pahvinpaloja joihin tekstasi fraktuuralla latinaksi Sursum corda, Homo homini lupus, Audi. Vile. Sile, Nihil nove sub sove, Intelligent pauca, In cauda venenum ja Plaudite cives. Laput kiinnitettiin keppien päihin. Junan saapuessa ja vekin passattua matkustajavaunut Untamon eteen tyttö marssitti kaartinsa plakaatteineen platformille riviin. Käskystä ikäisensä käänsivät latinat näkyviin ja kun olivat hetken vaikuttaneet, niin uudesta komennosta laput kääntyivät ja matkustajat saattoivat lukea suomennokset. Halkolaanin ja radan vastakkaiselle puolella oli talvella hevosilla ajettu propsipuuta. Kesällä ne oli lastattava naperoon tuoduille vaunuille. Urakoitsijalla ei ollut muuta keinoa kuin tuoda polttomoottorikäyttöiset hihnakuljettimet radan yli vaunuun ulottuvana. Kuormausta tehtiin öisin. Kävi jälleen niin, että aikatauluton tavarajuna saapui yöllä Laikon suunnasta. Heräsin vislan korkeisiin ja mataliin ääniin ja kohta kuului törmäyksen ääni. Henkilövahinkoja ei sattunut, kuljettimet olivat tuhannen päreinä eikä uusia paikoille tuotu. Viimolan sahalta lautakuormatut vaunut haki yleensä Laikosta tullut järjestäjä millä oli valmiiksi takanaan vaunuletka. Vaunusto jätettiin loivaan alamäkeen Untamon Laikon puolelle veturin lähtiessä hakemaan lautavaunuja tarkoituksena Untamon naperon kautta siirtää ne taakseen ja edelleen letkaan kiinni. Seurasin tapahtumaa, veturin hävittyä näkyvistä havaitsin vaunujonon alkaneen hitaasti valua alaspäin kohti Viimolaa. Kuurilaa muistaen mitä seuraakaan jos se törmää sahalla olleeseen veturiin? Kauhuissani juoksin piiloon.
Kommentit
| 05.07.2025 20:56 | Erkki Nuutio: | Kiitokset erittäin täsmällisestä ja mielenkiintoisesta kuvauksesta Untamosta (sodankin ja) rauhan aikana! Se on todella mainio kertomus eräistä lapsuutesi ja nuoruutesi mieleenpainuneista tapahtumista ja vanhempiesi työympäristöstä. Vuoden 1965 vaiheilla höyryveturien ja pienten rautatiepysäkkien aika alkoi lähestyä loppuaan. Lätät taisivat jo olla höyryveturijunien tilalla. Haloilla oli kyllä kyllä käyttöä liedessä, huoneiden ja saunan uuneissa. |
|
| 05.07.2025 22:39 | Rainer Silfverberg: | Oli hauska tarina kerrassaan, varsinkin tuo Pipsan tempaus! |