??.??.???? / Ratapiha
??.??.???? Kuvaussessio
Kommentit
| 26.10.2025 16:31 | Esa J. Rintamäki: | Liekö sairasjuna juhannusta - 41 elämässä? Optimismi vielä hyvissä voimissa - kunhan sloboille on ensin annettu päin kuonoa, niin sitten päästään heinään! Oikeanpuoleinen lippu näyttää olevan punaisen ristin tunnuksella varustettu. |
|
| 27.10.2025 10:33 | Erkki Nuutio: | Arvelu ajankohdasta on vastaava: Sairaalajuna on liikkeellepanomatkallaan, oletettavasti 20.-24.6.41. Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, siis aloitti jatkosodan 25.6.41 suurimittaisilla, 19 paikkakunnan liikenne- ja siviilikohteisiin kohdistuneilla ilmapommituksillaan. Silloin tuli ensiveri kentälle. Hyökkäjistä vertansa luovuttivat lähinnä 23 pudotetun punakoneen miehistöt. Etenkin Turulle aiheutetut vauriot (satama, Turun linna paloi) olivat merkittäviä. Suomessa olleet saksalaisjoukot sensijaan saivat olla ja olivat rauhassa. Kuvassa ihmisillä on vielä leppeät ilmeet kasvoilla. Niin ei ollut enää 25.6.41 jälkeen, jolloin sairaalijunissa hoidettiin haavoittuneita. |
|
| 27.10.2025 11:47 | Petri Nummijoki: | Liput ovat varmaankin vain kuvaustilannetta varten tai sitten sota ei ole vielä edes syttynyt. Punaisen Ristin tunnuskin lienee ennemmin lisännyt kuin vähentänyt ilmahyökkäyksen riskiä, joten tositoimissa tämmöisiä tunnuksia tuskin on kannattanut käyttää. | |
| 27.10.2025 21:10 | Esa J. Rintamäki: | Ensimmäisiä itään lentäviä saksalaisia pommikoneita (Junkers Ju 88) tankattiin välilaskun yhteydessä Utin kentällä jo aamulla aikaisin 22.6. Määräys itärintamatunnusten (keltaiset tunnusvärit) käyttöön otosta annettiin 17.6.1941. Että ei ne neukkupommikoneet "yllättäen ja pyytämättä" tänne pommitusreissuilleen tulleet? Lisäksi Aatu puheessaan 22.6. toitotti suomalaisten jo olevan mukana operaatio Barbarossassa. |
|
| 27.10.2025 22:04 | Petri Nummijoki: | Tottakai Suomessa oli henkeä, että toivottiin voitavan muuttaa talvisodan lopputulosta. Mutta Neuvostoliiton kannalta olisi varmasti ollut paljon järkevämpää pidättäytyä Suomea vastaan sotatoimista. Siinähän Suomi olisi voinut joutua hankalaan tilanteeseen, jos Neuvostoliitto olisi pidättäytynyt antamasta aihetta sotatoimille ja Saksa olisi epäilemättä ennemmin tai myöhemmin vaatinut Suomelta kuitenkin aktiivisuutta. | |
| 27.10.2025 22:09 | Esa J. Rintamäki: | Stalinilla tiettävästi oli ajatukset kohdistettu Venäjä - Neuvostoliiton valtionrajojen ennallistamiseen vuoden 1914 heinäkuun lopun tilanteen mukaiseksi. "Itämerenmaakunnat" (lue: Baltian maat) saivat tästä kärsiä tarpeeksi asti aina neukkulan romahtamiseen asti. Että ei Talliinin Joopilla viisaus ainakaan "riittänyt" niin pitkälle, kuin mitä odotteleminen olisi vaatinut. Lisäksi hänellä oli olemassa se kuulu Molotov-Ribbentropp-hyökkämättömyyssopimus plakkarissaan. Mutta: sitä minä ainakaan en käsitä, ettei Joopi kuunnellut omien vakoojiensa (Richard Sorge Tokiossa mm.) varoituksia. Ei edes yli loikanneiden saksalaissotilaiden (niitäkin oli!) vinkitkään eivät kiinnostaneet. Neuvostoliitto sitten yllätettiin pahan kerran. Ilmeisesti hän luotti diktaattoriveljensä Aatun puheisiin vähän liiankin suurella ymmärtämyksellä...? Talliinin Joopiahan pidettiin jokseenkin fiksuna ja häikäilemättömänä johtajana. Aatuhan oli pelkästään häikäilemätön. Eikä kumpaakaan kiinnostanut pienten valtioiden mielipiteet asiasta alkuunkaan. |
|
| 28.10.2025 10:34 | Erkki Nuutio: | Talvi- ja toisaalta jatkosodan alkamiset poikkesivat toisistaan. Talvisotaan jouduimme yllätettyinä koska olimme naiiveja, luotimme kansainväliseen oikeuteen. Jos ei olisi tehty ennenkaikkea Mannerheimin vaatimaa salattua liikekannallepanoa olisi surkeasti käynyt. Välirauhan ajan jatkuva neuvostouhka poisti naiivisuuden ja tartuimme ainoaan pelastusrenkaaseen. Vain siksi ylin sotilas- ja valtiojohtomme tiesi pari viikkoa ennen Barbarossan alkua, että silloin koko Mustanmeren ja Suomenlahden välinen alue on sodassa. Oli päivänselvää ettei meille jätetä mitään keinoa pysyä sivussa tästä taistelusta pidempään kuin muutaman päivän ajan. Tämän sotilaallisen ja taloudellisen tosiasian ymmärsivät NL, Saksa ja Suomi TÄYSIN ja myös mm. USA. Ja sen mukaan kaikki osalliset valtiot toimivatkin, Suomi kyllä varovaisesti ja toteuttaen samalla liikekannallepanonsa. Joitain rajoitettuja kahinoita, kuten rajaloukkauksia ja sotilaskohteiden pommituksia esiintyii heti 22.6. alkaen, mutta esimerkiksi matkustajavaunut Leningradiin kulkivat normaalisti. Neukuilla ei ollut Casus Belliä, vaan heiltä petti harkinta. Kostoa janoten he hölmöyttään aloittivat jatkosodan (sitä pian katuen). Niinpä lähes 500, Suomeen hyökkäämistä jo pitkään odottanutta neukkukonetta päästettiin sotatoimiin, mutta kiellettiin häiritsemästä Suomeen sijoittuneita saksalaisjoukkoja. Maahyökkäyksiä ei tullut koska jo pitkään Suomeen hyökkäämistä varten koottuja maajoukkoja alettiin nopeasti siirtää Leningradia kohti eteneviä saksalaisjoukkoja vastaan. Näin Neuvosliitto aloitti jatkosodan. Jos ei olisi aloittanut, olisi ehkä syntynyt pulmia. Olivathan kauppareitit sulkeutuneet ja väestömme oli täysin riippuvainen mm. Saksan ravinto- ja polttoaineista ja sotilaat Saksan aseista. Saksan joukot Suomessa noudattivat kiitettävästi kieltoamme hyökätä, mutta näin saattoi jatkua vain muutaman viikon ajan. Alkupisteet alueellamme: Ryti & Mannerheim 99, Stalin 5, Hitler 90 (ilmahyökkäys Itä-Preussista Leningradiin ilmatilaamme loukaten -10). |
|
| 28.10.2025 16:14 | Esa J. Rintamäki: | Kommenttisi on erinomainen, etenkin pistetaulukon osalta. Sitä menisin täydentämään: - Mannerheimin päiväkäskyssä ollut miekantupesta uhoaminen, joka karsi punikkiaatteen kannattajilta palvelusmotivaatiota aika pahasti, (poikkeuksena "Ässä-rykmentti"). Tällaisen uhoamisen ajoitus oli huonosti harkittu. Oliko hänen tarkoituksensa päästä Saksan Wehrmachtin avulla takaisin tsarismin loistoon? Kysymyksiä nousi esille... Miinuksia siis. - Hitlerin pisteitä vähensi hänen itsesuggestionsa siitä, että "Napoleon ei koskaan tehnyt virheitä", ja kuinka Onkel Adi aikoi välttää samat virheet. Mitä muutakaan koko operaatio Barbarossa oli kuin massiivinen ja hölmö virhe! Onkel Adi ansaitsisi siitä hyvästä muistopatsaan Lontooseen, Trafalgarin aukiolle. - Mussolinin pisteitä enensi ja Onkel Adin vähensi sekin, kun edellinen sekoili Balkanilla ja jälkimmäisen piti mennä hätiin. Tämä viivytti Barbarossaa. Ei paljon, mutta silti riittävästi. - Kreikkalaisten "transvestiittisotilaiden" pisteitä enensi huimasti, kun nämä "Evzone"-valiojoukot iskivät Mussolinin armeijalta paskat irti Kreikassa. (Evzoneiden paraatiunivormuun kuului leveät valkoiset hameet ja valkoiset tiukat sukat.) Mussolinille siis lisää pisteitä, Barbarossan viivyttämisestä. - Jokseenkin runsaan pistemäärän saa myös (jääkäri)kenraalikuntamme! Erityismaininnalla: Airo, Henrichs, Sihvo ja muutama muukin. Mannerheimin pistetiliä parantaa lopulta se, että hän antoi kenraaleilleen jokseenkin vapaat kädet. - Pahin vaikutus oli suomalaisella puunjalostusteollisuusylimystöllä, Suur-Suomi-itsetyydytyksensä takia! Sotilaiden höynäyttäminen muka puolustuksella silloin, kun heidän silmissään siinsivät rajantakaiset valtavat metsäalueet!!! Näille pisteitä miinus 1500! Toinen samanlainen miinus 1500 tulee senaikaiselle papistolle, joka koplattiin mukaan suur-suomalaisuuden toitottamiseen. Aivan helvetisti plus-pisteitä saavat Englannin laivasto ja kuninkaalliset ilmavoimat. Nämä näyttivät koko maailmalle sen, että kuka hallitsee meret ja se, kun Spitfire-lentäjät ("the Few") edellisvuonna osoittivat, että kuinka saada Saksan sotakoneiston käynti yskimään. "Seelöwe" (eli merileijona) ei pystynytkään voittoisaan loikkaan Kanaalin yli, ei puhettakaan moisesta). Salamasotahemmotkin kompuroivat, huolimatta liian kovasta äänitorvesta nimeltä J. Goebbels. Ellei sota ole uskonsotaa, niin sitten se on taloussotaa. Onkel Adi lähti uskonsotaan ja meidän nilkit painui perässä taloussotaan. Siis että Miksi Benito Mussolinille plussaa? Saatiin hiukan valmistautumisaikaa, siitäkin huolimatta että saksalaisten edustaja oli vihjaissut Suomen valtionjohdolle operaatio Barbarossasta jo vuoden 1940 syksyllä. (Ensimmäinen vihje oli kuultu Göringiltä talvisodan vielä kestäessä!) Sen vuoksi Onkel Adille parit plus-pisteet siitä, kun Molotovin vaatimus saada vapaat kädet hoitaa Suomen-ongelma, torpattiin Berliinissä marraskuussa 1940. (Molotov oli ottanut asian esille tehdessään valtiovierailunsa Saksaan.) |
|
| 28.10.2025 16:32 | Petri Nummijoki: | Vanhan rajan ylittämiseen liittyy tietysti moraalinen ongelma mutta toisaalta emme voi tietää, missä määrin Suomen oli pakko esiintyä liittolaisena Saksan suuntaan, jotta tavaratoimitukset saatiin pidettyä käynnissä. Saattoi olla nerokastakin kahdella tuolilla istumista vallata Itä-Karjalan korpea mutta pysyä erossa strategisesti tärkeistä kohteista (Leningrad, Muurmannin radan pysyvä katkaiseminen). On ainakin vaikea keksiä tapahtumakulkua, jossa Suomi olisi omilla valinnoillaan voinut saavuttaa jotenkin paremman lopputuloksen, miten asiassa lopulta kävi. | |
| 28.10.2025 16:36 | Esa J. Rintamäki: | Aivan, herra Petri. Maantieteelle emme yksinkertaisesti voi mitään. Siitäkään huolimatta, että äärikristityt maassamme rukoilevat, että Suomen ja Venäjän välille repeäisi 5000 km levyinen valtameri! |
|
| 28.10.2025 18:23 | Petri Sallinen: | Ajopuu-teoria oli todellakin takavuosina suosittu selitys sille, miksi Suomi lähti jatkosotaan Saksan kanssa. Uudempi historiantutkimus on useampaan kertaan kumonnut tämän olettamuksen. Sodan jälkeen ajopuuteoria oli lähinnä aikaan sopiva kaunisteltu selitys sille, miksi Suomi teki niin kuin teki. Liisa Vuonokari-Bomströmin väitöskirjan mukaan Suomen poliittisen johdon selvä tavoite jatkosotaan lähdettäessä oli revanssi, Suur-Suomi ja etniset puhdistukset Itä-Karjalassa — tosin puhdistuksia ei ehditty toteuttaa, mutta suunnitelmia niistä laadittiin. Suomalaisten perustamia keskitysleirejäkin oli. Suur-Suomi aate oli voimakkaimmillaan juuri ennen jatkosotaa eikä se ollut pelkästään oikeistolaista ajattelua. Myös sosialidemokraattinen työväenliike oli omaksunut ajatuksen heimoveljien vapauttamisesta bolsevikkien ikeen alta. Kommunistithan olivat sosialidemokraattisen työväenliikeen pahimpia vihollisia. Suomessa siis ymmärrettiin varsin hyvin se, että Suur-Suomi ei toteutuisi ilman Saksan armeijan apua. Aikalaiskirjoitusten perusteella Suomessa ajateltiin jopa niin, että Saksa tekee likaisen työn ja Suomi kerää hedelmät. Samaa asiaa käsittelee vuonna 2014 julkaistu "Luvattu maa — Suur-Suomen unelma ja unohdus" (Jenni Kirves, Sari Näre). Tutkijoiden mukaan Suur-Suomi ajattelu oli oletettua laajempaa. Akateeminen sivistyneistö uskoi siiihen laajasti, mutta myös tavalliset rivisotilaat. Kirjan mielenkiintoinen luku on se, miten entiset AKS-läiset käänsivät kivutta takkinsa sodan jälkeen. Näistä esimerkkeinä Urho Kekkonen ja Kustaa Vilkuna, jotka pääsivät melko hyviin duuneihin. |