15.11.2025 / Kouvola asema
15.11.2025 Tällä kertaa ylimääräinen Ristiinasta tullut kuusitoista vaunuinen juna kulki yhden Dv12-veturin voimin. Alunperin junan piti kulkea tunnuksella T 58274. Muutama minuutti myöhemmin junan peruuttamisesta, sille tehtiin uusi aikataulu ja se tuli kulkemaan tunnuksella T 58276. Taulu ei eronnut ajallisesti peruutetusta.
Kommentit
| 18.11.2025 04:45 | Esa J. Rintamäki: | Kuusikymmentäneljä akselia yhdellä väsähtäneellä ikädeeverillä? Juna lienee ilmiselvä LALIGAU - Zug (saksaksi ilmaistuna) ? Selitys: Leichter - Als - Luft, Innen - Grösser - Als - Aussen, eli kevyempää kuin ilma ja sisältä suurempi kuin ulkoapäin näyttäisi olevan. [Muistuma yhdestä Glasers Annalen - lehdestä (rautatiehallituksen kirjastossa kauan sitten), jossa hiukan vitsailtiin vaunujen rakennesuunnittelusta.] |
|
| 18.11.2025 05:45 | Ari-Pekka Lanne: | Meinaat herra Esa, että juna on ilmaa täynnä kuin jarruvarjo? Pankkovaunut ovat ilmanvastuksineen siitä hulluja rattaita, että jollei nyt ihan koko matkaa ylämäkeen kuljeta, tyhjiä vaunuja on työläämpi vetää kuin kuormattuja. Ehkäpä muinaislaitos kuitenkin pärjää kaksi kolmasosaa junanmittaisen tötterön kanssa ilmoineenkin. | |
| 18.11.2025 11:45 | Rasmus Viirre: | Radan mäkien määrällä ja jyrkkyydellä lienee eniten väliä, kun Ylivieskassa ovat vetäneet kautta aikojen tähän päivään asti yhdellä Dv12:lla 24 vaunuisia tyhjiä pankkovaunustoja. Ennen meni Oulaisiin (jos palattiin ilman täysiä vaunuja tietysti) ja nykyäänkin vielä menee mm. Pihtiputaalle. | |
| 18.11.2025 12:14 | Esa J. Rintamäki: | Herra Ari-Pekka, jarruvarjon funktiohan on sanalla sanoen "pidättäminen". Olet mielestäni silti oikeilla jäljillä... Eräästä saksalaisesta artikkelista luin, että ilmanvastuksen merkittävyys alkaa vaikuttaa junavastukseen noin 100 km tuntinopeudesta alkaen. Tällä tosiasialla uskoisi olevan tekemistä mm. Lätän keulan muotoiluun, siis pyöreyteen. Lätän keula ylhäältä katsoen ei ole - kumma kyllä - puhdas puoliympyrä. Junavastus on kokonaisuus, joka muodostuu monestakin eri tekijästä, yksi niistä on pyöräpaino. Elikkä painon vuoksi vaunun pyörä ikään kuin joutuu koko ajan nousemaan ylös itsensä aiheuttamasta kuopasta tai oikeamminkin painaumasta. Näin ollen junan veturin pitää vetää vaunu vaunuroikkaansa koko ajan lievään ylämäkeen. Myös alamäkeen ajettaessa, joo, ja vastatuuleen myös? |
|
| 18.11.2025 17:09 | Ari-Pekka Lanne: | Näin on, herra Esa. Mikko Ivalo luettelee junan kulun vastuksia kirjansa »Höyryveturit ja niiden hoito» (Toinen painos, Werner Söderström Osakeyhtiön laakapainossa Porvoossa 1946) s. 556: »Junan kulkua estäviä vastuksia on kolme: nostovastus, kääntövastus ja kulkuvastus. Kulkuvastus vuorostaan on kolmen vastuksen summa. Nämä ovat: pyörintävastus, laakerivastus ja tuulivastus.» Ja kyllä, herra Rasmus, muistan kun kippariaikoinani kuljin paljon Turun ja Salon välisissä puutavarajunissa. Usein niissä oli Ugin happo- ja apulantapendelistä iltayöllä joutilaana ollut kolmikko, mutta jos käytiin vain kylvämässä (vrt. https://vaunut.org/kuva/177518 ) tyhjät vaunut kuormattaviksi, saattoi veturina olla yksittäinen Deeveri. Ja kyllä se tuntui ihmeissään olevan Piikkiön jälkeisessä nousussa kakkosnelosen pankkoroikkansa kanssa. Jos juna oli siihen mennessä, ennen Piikkiötä olevan alamäen auttamana, vihdoin saavuttanut kahdeksankympin matkavauhdin MGO:n huudettua Turusta asti B-portaalla, tuntui siinä Piikkiön jälkeisessä ylämäessä, että päästäänkö tyhjällä puutavarajunalla siltikään mäkeä ylös, kun vauhti vain hiipui hiipumistaan. Se oli sellaista vastatuuleenpyöräilyä. |