24.08.2025 / Sarajevo, Bosnia ja Hertsegovina
24.08.2025 Sarajevon päärautatieasema.
Kommentit
| 23.11.2025 10:10 | Erkki Nuutio: | Arkkiherttua Franz Ferdinand vaimonsa Sophien kanssa saapui junalla Ilidzasta 28.6.1914 klo 9.20 Sarajevon asemalle (nykypaikalla?). Heidät kuljetettiin avoautossa Miljacke -joen reunaa seuraavaa katua pitkin ensin kaupungintalolle, ja sitten vastakkaiseen suuntaan. Serbinationalisteista (7 serbiä eri kohdissa kaupungintalolta palatessa) Chabrinovitch heitti pommin ja Princip ampui kuolettavat laukaukset. Auto ja mallinuket verisissä vaatteissaan esiintyvät Wienin museossa. Slaaviaatteen kuumakalle Nikolai II tuli ennaltaehkäisevästi Serbian tueksi ja germaaniaatteen kuumakalle Wilhelm II ennaltaehkäisevästi Itävallan tueksi. Kun riittävän monta miljoonaa osallista ja sivullista oli niitetty konekivääreillä, kaasutettu kloorikaasulla tai muuten hoidettu ja mainitut valtiot sortuneet, päätti Suomi itsenäistyä. Mutta ajautui sisällissotaan äärisosialistensa ja äärikapitalistiensa itsekkyyden vuoksi. |
|
| 23.11.2025 16:00 | Heikki Jalonen: | Kuvassa näkyvä uusin asemarakennus avattiin käyttöön vuonna 1953. Sijainti on suurin piirtein sama, kuin ensimmäisellä asemalla, joka avattiin 1882. Seudut ovat tunnetusti levottomia, joten näillekin asemarakennuksille on ehtinyt sattua kaikenlaista | |
| 23.11.2025 17:57 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki, mainitsemallasi pariskunnalla, siis FF:llä ja Sophie-vaimollaan oli tuona päivänä heidän 14-vuotishääpäivänsä. Vekkulia oli se, että kruununperijä FF oli hahmotellut ajatusta laajentaa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaa kolmoismonarkiaksi - ottamalla mukaan eteläslaavit. Ja nämä "Mustan käden" kiihkoilijat nirhasivat tuona päivänä oman ystävänsä!!! Mitä Suomeen 1. mms loppuvuosina tuli, niin työväestöä raivostutti suunnattomasti "sotagulassien" nopeat rikastumiset ruuan hinnan jyrkän nousun ja rankan inflaation takia. Eikä ruokatilannetta helpottanut kesän 1917 maatalousmellakat ja eikä muuten -lakotkaan. (Sotagulassi = elintarviketrokari ja mustan pörssin kauppias, tunnettu kyltymättömästä ahneudestaan.) Jäi myöhäisperunasadot saamatta - juu vallan. Vuodesta 1918 sen verran, kun valkoiset olivat saaneet vangeikseen koko joukon punikkeja Pohjois-Suomea puhdistettuaan, niin eiköhän joku lahtari kiukutellut "mitä noita perkeleen punaryssäroistoja hengissä pitämään?" (Punaryssä = suomalainen punakaartilainen, jolla oli asusteissaan osa tai osia venäläisestä sotilaspuvustuksesta, yleisesti lakki.) Yhtenä seurauksena Mannerheimin allekirjoittama "ammutaan paikalla"-käsky 25. helmikuuta 1918. Sen takia valkoisten rintamajoukot villiintyivät aivan helvetin raaoiksi. Eikä rintamakomentajat kyenneet estämäänkään verenvuodatuksia! Mannerheim-historiikit ovat olleet aika hiljaa tästä tosiasiasta. Miten se nyt menikään? "Puhtain asein puhtaan asian puolesta". Just joo. Eikä keväällä 1918 kukaan sitten kyntänyt eikä kylvänyt. Eikä satoa ollut korjattavaksikaan, ei siis etelässä. Niinpä. Huruslahden arpajaiset, Suinulan joukkomurhat, Rummin Jussi (= lahtari Johan From), Hans Kalmin joukkojen riehuminen Harmoisissa ja vielä Valkeakosken tehtaantyttöjen viimeinen vappuaamu Siikastensuolla. Ynnä muuta. Ynnä muuta. Ynnä muuta... |
|
| 23.11.2025 18:48 | Erkki Nuutio: | Paljonhan kostoa, pyhää vihaa ja surkeutta ja tuomittavaa, mutta paljolti tuomitsematta jäänyttä oli. Juoksuhautojen umpeenluonti on silti paikallaan senkin vuoksi, että tapahtumat ovat monessa luotettavassa julkaisussa kiertelemättömästi kuvattu. Hyllyissäni tällaisia julkaisuja ovat esimerkiksi: Antero Jyränki: Kansa kahtia - Henki halpaa, oikeus sisällissodan Suomessa (2014) Mikko Uola: "seinää vasten vain !"- Poliittisen väkivallan motiivit Suomessa 1917-1918 (1998) Oiva Ketonen: Kansakunta murroksessa - Kesää 1918 ja sen taustaa (1983) Tapio Kangasniemi: Aika ei pysähdy (2008) Viljo Sohkanen: Punakaartilaisen päiväkirja (1988). 20- ja 30-luvuilla tasapuolisuuteen ei vielä päästy. Olivat liian kipeitä tapahtumia aikalaisille. Vaikka tuomittaviin toimiin osallistuneet (puolin ja toisin) ovat historiankin edessä vastuussa toimistaan, asettaisin suurimman syyllisyyden Nikolai II:lle. Hän oli pääsyyllinen Suomen yhteiskunnan sekasortoon ja kansamme hallitsemattomalle hajoamiselle 1917-1918 - vaikka olikin jo potkaistu sivuun ja odotti omaa ja perheensä loppua. |
|
| 23.11.2025 20:25 | Jyrki Talvi: | Komea kuvasarja höyryistä, niiden aktiivikäytössä. | |
| 23.11.2025 22:36 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki, itse olisin myös aiemmin ollut taipuvainen kuitata asia pika pikaa Niku 2:n syyksi siten, kuin itse olet tehnyt. - Mutta: Niku 2:n olennaisena luonteenpiirteenä oli liiallinen mukautuvaisuus (sanoisinko: - kiltteys?). Hänen isänsä Aleksanteri III EI VALMENTANUT poikarukkaansa millään tavoin hallintopuolen juitsuihin. Allu 3 "suurena, vahvana ja ikuisena" ei näyttänyt pitävän sitä tarpeellisenakaan. Niku 2 sai ajankulukseen pelehtiä balettitanssijatar Ksesinskajan kanssa, ennen kuin Euroopan kuninkaallisten piirien parituksen seurauksena hänen piti mennä avioon saksatar Alixinsa kanssa. Sitten kun Allu 3 heitti lusikkansa nurkkaan, niin Niku 2:n piti sitten osaamattomana raakileena kyetä yhtäkkiä hallitsemaan koko laajaa Vennään maata. Tsuhnat oli alkuun jokseenkin aloillaan omituisen kielensä kanssa. Puolan lojaalisuus oli koko ajan isona kysymysmerkkinä. Eikä itämerenmaakunnissakaan keisarihymniä liian riemullisesti veisattu, puivat nyrkkiään taskussa. Ja ikuiset "syylliset": - juutalaiset saivat kokea pogromeja, silkkaa musikoiden katkeruuden suuntaamista "ympärileikattujen" listimiseen... Puhumattakaan keisarikunnan muista osista. Nikun ei auttanut muu kuin olla korvat auki kaikenkarvaisille neuvojille. Näitähän sitten riitti! Pahimpana panslavismin ylipapit. Vielä pahempana oikeauskoisen kirkon ylin siviilivirkamies Konstantin Pobedonostsev yliprokuraattorina koko ajan oli huutamassa Niku 2-raukalle tämän velvollisuudesta puolustaa oikeaa uskoa. Kaikki nämä kun huomasivat tilaisuutensa tulleen! Tsaaritar innokkaana käännynnäisenä vielä päälle päsmäröimässä oikeasta apologetiikasta. Sanovat että Niku 2 kovin mielellään vietti tunteja puuliiterissä halkosouvissa. Ymmärrettävästi! Panslavistit sitten saivat lähetettya "Bobbanin" (= Bobrikov) niskoillemme. Niku 2 mokasi sotansakin pahasti: Venäjän - Japanin sota, joka alkoi uhoamisella ("karkoitamme ne keltanaamat vain lakeilla huitomalla!"). Tsushiman salmessa häneltä hävisi Itämerenlaivasto pinnalta upoksiin. Ja seurasi jotenkuten nöyryyttävä rauhanteko keltanaamojen japsien kanssa. Eikä oma porukkakaan osoittautunut ongelmattomaksi - pappi Gapon, ja verisunnuntai 1905... 1. mms alkuinnostuskin vaimeni oikeastaan aika äkkiä. Liian "kiltisti" Niku 2 otti 1915 sodanjohdon itse hoitaakseen - ja sai sillä tempulla kaikkien alamaistensa vihat päälleen, kun sota meni pahasti pieleen (huoltovaikeudet ja surkea infrastruktuuri). Asiasta kukkaruukkuun: - itseäni aikanaan hämmästytti se, kun eversti J. O. Hannula Vapaussota-kirjassaan ei maininnut kenttäoikeuksista sanan sanaa, eikä kuolemantuomioistakaan, eikä Hennalan teloittajaisista sodan jo loputtua - ei pihaustakaan. Samoin runsas valkoisrn puolen kirjallisuus - silkkaa hiljaisuutta... Pohjantähti-trilogia telkkariversioineen avasi asiaa hiukan... "Joko pisti sosialistinkin veisaamaan?" Tämän vuoksi kaikki ne ihmiset, jotka pikaistuksissaan jakelivat kenttäoikeuksissa pikatuomioita, jätettiin täysin yksin kamppailemaan omantuntonsa kanssa vuosikymmenien ajaksi. Voi vain aavistella painajaisten määrää... Hmm. Niku 2 kuitenkin oli se joka antoi toimeenpanokäskyt, siitäkin huolimatta että hänen piti yksinvaltius modernisoidakin välillä ottamalla duuma asiainhoitoon mukaan. Kuten näet, herra Erkki, asia on aivan helvetin monimutkainen ja vaikeasti yksinkertaistettavissa. Lieneekö kyseessä se klassinen esimerkki: pieni perhonen räpäyttää siipiään kerran ja maailman toisella laidalla vyöryy jättimäinen hyökyaalto, joka nielee ja tuhoaa kaiken. Siis: - kaiken. Eikä asiaa suinkaan helpottanut keisarinnan kantama pieni geenimuunnos: - kruununprinssi Aleksein verenvuototauti. Miten olisikaan käynyt silloin? Rasputin - Putin - jatkumo, olisiko koskaan tapahtunutkaan...? |
|
| 23.11.2025 23:31 | Tuukka Varjoranta: | Hyvät herrat, saanen muistuttaa, että pidetään keskustelu rautateissä ja rautatieharrastuksessa. Nämä edellä käydyt keskustelut, jotka asianomaiset varmasti tunnistavat, eivät kuulu Vaunut.orgiin! //Ylläpito | |
| 24.11.2025 09:53 | Kari Haapakangas: | Balkan oli (ja on oikeastaan vieläkin) ruutitynnyri, jossa kaikki nahistelivat vähän kaikkien kanssa. Sattuman kaupalla Sarajevo sai sitten "kunnian" olla se kipinä, joka räjäytti ruutitynnyrin koko Euroopan silmille. Vielä nykyäänkin siellä on ainakin kaksi valtiota, jotka ovat suuresti tyytymättömiä nykyisiin rajoihinsa. Mutta ilmeisesti jonkinlaiseen yhteistyöhönkin pystyttiin. Balkanin raideverkko taisi kuitenkin olla yleiseurooppalaista leveyttä ja muutoinkin yhteensopivaa. Ei kai idän pikajuna olisi muutoin voinut tuon alueen läpi kulkea... Olisi oikeastaan mielenkiintoista tutkia miten ja kenen toimesta rautatieverkko alueelle syntyi: Slovenian, Kroatian, Bosnian ja Unkarin osalta raken(nut)taja oli tietysti Habsburgin imperiumi, mutta millainen (synty)historia mahtoi olla Romanian, Serbian, Bulgarian ja Montenegron rautateillä? Ehtikö Ottomaanien luhistuva imperiumi jättää mitään jälkeä rataverkkoon, ja millainen vaikutus Venäjän keisarikunnalla oli? |
|
| 24.11.2025 12:29 | Eljas Pölhö: | Balkanin maiden rautateitä tutkiessa täytyy muistaa kuinka eri tavalla rajat sijaitsivat 1800-luvulla ja aina I maailmansotaan saakka. Esimerkiksi nykyisin pyöreähkö Romania oli L-kirjaimen muotoinen (alasakara sojoitti vastakkaiseen suuntaan eli länteen). Suurin osa maan länsipuoliskosta kuului Itävalta-Unkariin ja radat valmistuivat sen vallan aikana maan niihin osiin. Vanhan Romanian ratojen rakentaminen alkoi englantilaisten yhtiöiden toimesta, mikä määräsi raideleveyden maan itäosissa. Vuonna 1888 tuli laki, jolla kaikki radat kansallistettiin vanhan Romanian alueella. Bulgariassa ensimmäinen ratalinja rakennettiin englantilaisen yhtiön toimesta ja yhteys Konstantinopolista Sofiaan ja Serbiaan Turkin (Ottomaanien valtakunnan) toimesta vähitellen seuraavina vuosikymmeninä. Montenegron voi unohtaa yli sadaksi vuodeksi muihin verrattuna. Siellä oli vain kapsuja rannikolta sisämaahan. Montenegron ja Bosnian ja Hertsegovinan rautateistä Stenvallin kustantamo Ruotsissa on toimittanut laajat historiikit sekä kapsuhistoriikit Unkarista ja Bulgariasta ja veturihistoriat Romaniasta ja Jugoslaviasta minun työvuosinani. ( https://www.stenvalls.com ) | |
| 24.11.2025 16:01 | Esa J. Rintamäki: | Herra Tuukka, kiitos neuvosta, mutta tosiasiana on sekin, että kovin, kovin, kovin monet asiat vaikuttavat rinnakkain ja peräkkäin kovin, kovin, kovin moneen asiaan. Seurauksena hässäkkää, jonka jäsentely-yritelmät yleensäkin pahentavat hässäkkää raakasti vieläkin pahemmaksi. Tätä olin halunnut avata. Mr. Murphylla on tavattoman pitkät kädet. Minä en siis brassaile. Yritän kuitenkin muistaa olla innostumatta liikoja. |
|
| 24.11.2025 17:03 | Jouni Hytönen: | Viime kesän lomamatkaa pähkäillessä yksi vaihtoehto oli lento Dubrovnikiin ja sitten liikkumista junilla ja busseilla noilla suunnilla. Bosnia-Herzegovinasta vaikutti olevan hyvin vähän junayhteyksiä rajojen yli. Hätätilanteessa toki kelpaa jo pelkkä Bosnia-Herzegovinan sisäinenkin junamatka. Belgradista vaikutti vielä pääsevän yöjunalla Bariin. Sarajevosta näyttää juuri tähän vuodenaikaan pääsevän Pločeen perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin. | |
| 24.11.2025 17:05 | Jouni Hytönen: | Tuo onkin melko tuore lisäys tarjontaan, sitä ei ollut vielä viime kesänä. https://www.zfbh.ba/en/zeljeznice-fbih-i-hz-putnicki-prevoz-uspostavljaju-novu-medjunarodnu-putnicku-liniju-sarajevo-ploce-tokom-vikenda/ | |
| 25.11.2025 00:30 | John Lindroth: | Nuo Esan mainitsema pahenevat hässäkät lienee arkipäivää ,joku niilläkin rahastaa! Näiden tarkempi analyysi lienee kiellettyä koska muutoin rahastus katkeaisi! |