20.10.2005 / Helsinki asema
20.10.2005 Töölönlahden rantamilla vallitsee harmoninen tasapaino ihmisen ja luonnon välillä. Molemmille osapuolille tärkein rantaa hallitseva tekijä lienee taukoamaton linnunlaulu. Mikäli jonkun häiriön seurauksena laulu lakkaa, ei Eini-mummonkaan kannata yrittää matkustaa Eilijunalla Keravalta keskustaan lintuja ruokkimaan. Tämä kuva voisi ehkä samalla olla ehdokas tuohon kilpailuun juna ja "tyttö". Ikärajaa ei ilmeisestikään ole määritelty...?
Kommentit
| 21.10.2005 22:27 | Jaakko Hujanen: | Vautsi... | |
| 21.10.2005 22:39 | Jussi Kortman: | Komee kuva taas Niilalta! | |
| 21.10.2005 23:37 | [Tunnus poistettu]: | Mulla oli pari ehdoksta "juna ja täti" -kisaan. Muita ei ole - tai ollut ennen tätä - ilmoittautunut. | |
| 22.10.2005 11:50 | [Tunnus poistettu]: | Rauhaa ja viisautta symboloiva kuva! Kesä ja nuoruus, syksy ja vanhuus, kerran kaikki päättyvä on. Niinkuin aikaudetkin, jotka tulevat ja menevät. - Palautuisiko mummon mieliin samanlaiset ajatukset kuin mulla nyt, mitä tässä keväällä 1961 (siis eräänä toisena aikakautena) sain kokea. Ratapölkkypino oli tuossa oikealla syttynyt (veturin kipininästä?) palamaan. Ratapölkythän palaa tunnetusti mustaa savua työntäen. Niinpä paikalle oli saapunut kansaa pilvin pimein. Onnekkaimmat kiivenneet puuvaunujen katoille aitiopaikoille! Heille tuli tosin kiire kömpiä alas, kun yksinäinen Kana tuli äkkiä jostain ja alkoi siirtämään vaunujonoja turvaan kauemmas palavasta pölkkykasata. Tapaus oli kyllä niin suuri, että siitä löytynee varmaan kuvia. | |
| 08.11.2005 21:32 | Kasimir Kärkkäinen: | Siinä se istuu. Rotanruokkija. | |
| 08.11.2005 21:33 | Kasimir Kärkkäinen: | Niin, jos tuo noita lintuja ruokkii. | |