??.??.???? / Syväri, Syväri
??.??.???? "Järnvägsbron över Svir", samma på finska: Rautatiesilta yli Syvärinjoen. Hevosella matka joutaa.
Kommentit
| 02.02.2026 15:57 | Esa J. Rintamäki: | - " Bridge over the Troubled Water"... Kamera lienee ollut halpa matolaatikko. (Kodak Brownie?) Ihan kipeän luokan piirtokyky? |
|
| 02.02.2026 17:01 | Erkki Nuutio: | Otsaprojektion rinnalle sivuprojektio: https://vaunut.org/kuva/158802?paik=Syv%C3%A4ri | |
| 02.02.2026 19:11 | Jimi Lappalainen: | Miten tällainen valtava terässilta suunniteltiin ennen vanhaan? En tarkoita etteikö käytössä olisi ollut taitavia tekijöitä, mutta mistä on voitu ennakkoon tietää, mihin kohtaan tulee minkäkin kokoinen teräspala ja montako niittiä vielä tarvitaan? Tehtiinkö pienoismalleja? | |
| 02.02.2026 19:36 | Jarno Piltti: | Hyvä kysymys. Lyijykynä ja paperia ja logaritmitaulukkoja? Vorkin insinöörit hoi, sivistäkää meitä nykynuoria! | |
| 02.02.2026 20:30 | Erkki Nuutio: | Ristikkosiltojen laskenta on periaatteessa yksinkertaista, jos yksinkertaistaen oletetaan palkkien liittymiin kitkattomat nivelet. Tällöin jokaiseen liittymään pätee pystyvoimien ja vaakavoimien tasapainoehto (= voimien summa = 0). Kun liittymään tulevien palkkien (yleensä 3 kpl) suunnat ovat tiedossa, voi näiden tasapainoehtojen avulla suoraan ratkaista palkkivoimien (vetoa tai puristusta) suuruudet. Tällainen silta on ns. staattisesti määrätty, pelkät statiikkalaskut riittävät. Lähdetään liikkeelle sillan päästä ja edetään vaiheittain toiseen päähän. Ennen laskettiin laskutikun avulla. Taskulaskin nopeuttaa vähintään kymmenkertaisesti. Todellisen ristikkosillan liittymissä ei ole kitkattomia niveliä. Siksi palkkeihin syntyy myös taivutusmomentteja ja muitakin monimutkaistavia asioita. Siksi noin aikavälillä 1880-1920 kehitettiin laskentanormeja (DIN ja muut), jotka ottivat nämä seikat huomioon eri tavoilla, kuten myös ilmoittivat siltaan kohdistuvien ulkoisten kuormitusten määritystavat. Työmäärä oli suurehko. Mutta mikä oli laskiessa, kun hyvä palkka juoksi koko ajan ja kynänterottajia ja muuta apuväkeä oli käytettävissä. |
|
| 02.02.2026 22:10 | Esa J. Rintamäki: | Paitsi ristikkosillan sauvavoimia, piti ottaa huomioon myös siltarakenteen oma painokin, melkoisen tärkeänä rasitteena vieläpä. Joitakin muita tekijöitä oli ajateltava myös: - proosallisesti sanottuna tuulikuorma. Mikäli sivupinta-alaa oli (ja yleisesti sitä oli!), niin tuuli puri aikamoisella voimalla. Ajatellaanpa vaikka navakkaa sivutuulta, joka ylhäältä päin katsottuna "vääntää" siltaa mutkalle. Ja kotoisen Suomemme oloissa: lumikuorma! Se painaa jäädyttyään kuin synti pientä ihmistä. Mitä laskutikkuun ja taskulaskimeen tulee, niin taitavan tikunkäyttäjän ei paljoakaan tarvinnut huhkia, kunhan lähtöarvot olivat "asteikolla". Senkun siirteli kieltä ja luistia. Ja hyvä tuli. Laskukiekko se oli loistava keksintö, asteikot eivät loppuneet "kesken". Lentäjien "kakkara" eli lentoarvolaskinkiekko (Jeppesen-merkkinen) lienee tuttua kauraa vielä tänäänkin Mopo-Cessna-piloteille, saati 172 Reims-Rocketillakin liihotteleville. Tuulikulmakorjaukset ja kaikki - helposti ja havainnollisesti. Taulukoitaessa "räknäysriuku" on vahvoilla: luistin siirtely riittää. Laskimella taas menee näpyttelyksi näpyttelyn ilosta, paitsi kehittyneemmillä malleilla. Tikulla oli aina osattava arvioida suuruusluokat kohdalleen, eli just pilkun paikkaa miettimällä. Laskin on "armollisempi" siinä suhteessa. |
|
| 02.02.2026 23:30 | Heikki Jalonen: | Mainittakoon lisäksi, että siltojen mitoituksessa otetaan huomioon myös dynaamiset kuormitukset eli sillan elinkaaren aikana syntyvät (ylittävien junien) liikenteestä johtuvat väsyttävät vaikutukset, samoin tuuli, lämpötilanvaihtelut ja muu sääkuorman aiheuttama väsyttävä kuorma. Niiden kautta sillalle saadaan suunniteltu elinikä, jonka kuluttua sillan elinkaari alkaa olla käytetty. Siltaa ei siis suunnitella ikuiseksi vaan suunniteltua aika/kuormitus-jännettä ajatellen. Ratasilloissa Suomessa suunnitteltu elinikä on tavallisesti 100 vuotta. Vanhat (ikivanhat) sillat olivat vanhenemisen suhteen ylimitoitetumpia, laskentamenetelmät olivat karkeampia tai perustuivat usein pelkästään kokemusperäiseen tietoon. Nykyaikaiset sillat ovat huomattavasti tarkemmin optimoituja eikä rakenteissa ole lipsahdusten varaa. Britanniassa on lukuisia esimerkkejä (erittäin) vanhoista silloista, jotka edelleen palvelevat liikennettä. Niiden osalta turvallisuuden varmistaminen perustuu ennen kaikkea jatkuvaan seurantaan ja muutosten havainnointiin. Laskennallisesti ne ovat joko (lähinnä) kokemusperäisesti rakennettuja kivisiltoja tai sitten takkiraudan tarkoin laskettuja mestariteoksia, kuten The Royal Albert Bridge. Vanhimmat edelleen käytössä olevat sillat ovat kuitenkin sallittuja vain keveämmille akselipainoille eikä raskas ja tiheä rahtiliikenne niitä kuormita. Vanhoissa silloissa korvaamistarvetta jouduttavat lisäksi suunnitteluajankohtaan nähden kohonneet akselipainot, liikennetiheys ja liikkuvan kaluston sallitut nopeudet. Ne kaikki osaltaan kiihdyttävät sillan kulumista eli vanhenemista. Tuo Syvärin silta on rakennettu aikana, jolloin ristikkorakenteiden klassinen laskentamenetelmä oli ns. Cremona-menetelmä. Neuvostoliitossa (ja jo aikaisemmin Venäjällä) sovellettiin paljolti Lavr (Dmitrjevits) Proskryakovin (Лавр Дми́триевич Проскуряко́в) kehittämiä laskentamenetelmiä, taulukoita ja tyyppirakenteita. Voisi olettaa, että myös tuo Syvärin silta perustui hänen tyyppirakenteisiinsa. Venäjän mittakaavassahan se oli vain pieni standardisilta. Venäläistä rautatiesiltojen (ja siten myös osaltaan suomalaistakin) historiasta lisää tietoja löytää esim. seuraavan linkin takaa: http://freeit.free.fr/Bridge%20Engineering%20HandBook/ch66.pdf |