??.??.???? / Muhos, Muhos
??.??.???? Naiset ja miehet siivoamassa mm. Em 2746:tta. Ovatko naiset niitä kuuluisia Muhoksen mimmejä?
Kommentit
| 28.03.2026 17:42 | Antti Laajalahti: | Olisko joku sairasjunista, valkeapukuiset olis sairaanhoitajia? | |
| 28.03.2026 20:03 | Teppo Niemi: | Sairasjunaa minäkin veikkaisin juurikin lakkien kokardin perusteella. Olisikohan Ylimääräisten Harjoltuksien aikaan? |
|
| 28.03.2026 23:01 | Esa J. Rintamäki: | Em 2746 (33 makuupaikkaa) valmistui vuonna 1940, joten ei tätä kuvaa YH:n aikana kuvattu. Sairasjunissa III luokan makuuvaunut olivat miehistötason majoitukseen varattuja. Niissä kuljetettiin myös makuupaikan tarvinneita potilaita. Em 2746 muutettiin vuonna 1962 virkatarvevaunuksi BT 01328. Statuksen alennus vuonna 1984: XT 01609. Ilmeisesti sen kuntoa kohennettiin hiukan vuonna 1992: - nyt siitä tuli BXT 01950. Telin malli näyttää olevan A8. En usko kuvan sairasjunan olleen varsinaisella varusteluasemallaan kuvattuna. Pikemminkin kuva lienee otettu tauon aikana: vaunuja siivottiin, desinfioitiin (täisten solttujen jäljiltä!), vuodevaatehuoltoa, ja tarvikevarastojen täydennyksiä myös. Halukkaimmat pääsivät lomille, kotona käymään (muun muassa kelloja vetämässä)... Herra Into lienee tunnistanut oikeanpuoleisimman vaunun Ek:si. Rohkenempa epäillä kyseistä vaunua 1939 valmistuneeksi, 94-paikkaiseksi 22600-sarjaan numeroiduksi Ei:ksi. Siinä oli kätevää kuljettaa istumaan pystyviä sotilaita. Ek olisi ollut siihen jobiin turhan pieni... Hoitsut, lääkärit, konduktöörit ja päällystö muutenkin sijoitettiin I & II luokan makuuvaunuihin. |
|
| 29.03.2026 00:37 | John Lindroth: | Oikean puoleinen vaunu,siinä on telit ja pariovet noin nopsasti katsottuna ? | |
| 29.03.2026 10:08 | Into Tilander: | Esa: Kautta kiven ja kannon vannon etten ole valinnut tunnistevalikosta mitään Ek:hon viittaavaa. Sama juttu on seuraavan kuvan kanssa: Fo on tullut tunnisteisiin kuin salama taivaalta. Ovatko nämä jotain ylläpidon metkuja vai? Olisiko nyt kolmas kerta kun itselläni tätä tapahtuu. Korjailen Ek:n "huitsin nevadaan". |
|
| 29.03.2026 10:40 | Petri Sallinen: | Oikealla näkyvä vaunu on lähes takuuvarma Ek. Jos kyseessä olisi vuonna 1939 valmistunut ns. ruuhka-Ei (22601-22641), ulottuisi vaunussa käytetyn tavanomaista teliä pidemmän A8-telin ensimmäinen akseli eteisen alle. Ek:n ja ruuhka-Ei:n lisäksi pariovellisia lähiliikennevaunuja oli vain Olympia-Ei:stä huomattavasti myöhemmin tehty muunnossarja. Ek:n lisääminen tunniteisiin on siis täysin perusteltu. | |
| 29.03.2026 11:44 | Erkki Nuutio: | Kuten jo todettiin, on kyse sairaalajunan vaunuston valmistelusta tehtäväänsä liikekannallepanon alkupäivinä - siis noin 18.6.41. Ilmavaaraa ei vielä ole. Siihen varauduttiin käskyillä viimeistään 22.6.41 Saksan hyökättyä Neuvostolaan muualta, mutta ei Suomesta. Neuvostoliitto aloitti jatkosodan noin 500 koneensa pommituksilla noin 20 Suomen paikkakunnalle 25.6.41 alkaen muutaman päivän ajan. Sitten se joutui siirtämään valtaosan näistä koneistaan etelään Saksaa vastaan. Kuvassa näkyy sairaanhoitajia ja junan apuhenkilöstön muodostavia sotilaita. Valokuvia ehdittiin ottaa ja ilmeet olivat helpottuneen valoisia. Välirauhan painajaismainen osuus oli keväällä väistynyt. Uuden sodan puhkeamisesta (25.6.41) ei vielä tiedetty - eikä vakavasti pelätty Saksan tultua nyt suojaksemme. |
|
| 29.03.2026 12:38 | Petri Sallinen: | Ehkä kyseessä ei kuitenkaan ole Ek, vaan ruuhka-Ei — mikäli tämä kuva https://vaunut.org/kuva/179752 on samasta junasta. | |
| 29.03.2026 17:12 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki, vai ei Suomesta? Diplomaattinen kauttakulkusopimus oli allekirjoitettu Berliinissä 22.9.1940 ja toinen, saksalaisten sotilaiden lomalaisia koskeva sopimus sitten Helsingissä 22.11.1940. Suomalaiset lupasivat 2.6.1941 saksalaisille Helsinki-Malmin, Kemin, Rovaniemen ja Kemijärven lentokentät, saksalaisten pyydettyä näitä. Utin kenttä tyhjennettiin suomalaiskoneista 19.6.1941. Stalinin kanavaa pommittava (Luftwaffen) laivue luvattiin tankata Helsinki-Malmin kentällä. Suomi sitoutui mukaan operaatio Barbarossaan 14.6.1941, kun presidentti Ryti "hyväksyi saksalais-suomalaiset välipuheet". Suomen ilmavoimien lentokoneiden keltaisista itärintamatunnuksesta annettiin määräys 18.6.1941. Saksan sotilaalliseksi pääedustajaksi Suomeen saapui 13.6.1941 kenraali Waldemar Erfurth. Saksalaisia yhteysupseereita Suomen ilmavoimien esikuntaan tuli kaksi kapteenin (Hauptmann) arvoista upseeria. Nyt tarkkana, herra Erkki! Luftwaffen ensimmäiset lentokoneet, jotka laskeutuivat Suomen maaperälle (Rovaniemen kentälle) olivat Saksan armeijan käytettäväksi asetettu tiedustelulento-osasto, 1.(H)/32, 17.6.1941 klo 17:45 Suomen aikaa. "Kette Lappland" sai siirtolentokäskyn !8.6.1941 klo 0:00 Norjan Banakista Rovaniemella ja se lensi ensimmäisen kerran yli rajan 19.6. Luonetjärven kentälle laskeutui 18.6. ensimmäinen kolmesta Dornier Do 215 -koneesta klo 6:00, ja jatkoi matkaansa klo 7:30 pommitusmatkalle Neuvostoliittoon. Aamuyöllä 21.6. saapui saksalaista henkilökuntaa Uttiin ja myöhään illalla sinne laskeutui saksalaisten ensimmäisenä koneena tiedustelu- ja säätiedustelukone Kampfgruppe 806:sta. 19 saksalaiskonetta miinoitti Leningradin ns. Merikanavan 22.6. Nämä koneet oli tankattu Utissa saman päivän aamuyöllä. 22.6.1941 illalla n. 22:30 aikohin KGr 806:n noin 20 konetta pommittivat itä-Preussista käsin Hangon sataman aluetta. Illalla 22.6. laskeutui tusina KGr. 806:n Ju 88 -konetta Malmille ja tarkoitus oli tehdä sieltä käsin pommituslentoja. Niin, että ei Suomesta? Tosin kyseessä olivat "takuumiesten touhut" ja sekin, kuinka Suomi tosiaan oli ollut pahassa pakkoraossa. Olihan Molotov, vieraillessaan Berliinissä edellisessä marraskuussa (1940) vaatinut Hitleriä antamaan Neuvostoliitolle "vapaat kädet Suomen suhteen". Hitler oli kieltänyt. Hitler oli allekirjoittanut hyökkäystä koskevan ohjeen nro 21 ("Tapaus Barbarossa") 18.12.1940. Suunnittelu oli aloitettu jo 31.7.1940 [Englannin-taistelun ("operaatio Seelöwe") ollessa vielä kutakuinkin alkuvaiheessaan!]. Lähde: Hannu Valtonen: Luftwaffen pohjoinen sivusta. Saksan ilmavoimat Suomessa ja Pohjois-Norjassa 1941 - 1944. (Keski-Suomen ilmailumuseon julkaisuja nro 6, Gummerus Kirjapaino Oy 1997) Että se siitä ajopuusta. Kaikki oli suunniteltua ja "tahallista", olosuhteisiin nähden hyvinkin ymmärrettävää. Todellinen syypää oli siten Talliinin Joop, kenkärajasuutari Vissarionovitshin poika ja kätyrinään pahahenkensä Vjatsheslav Skrjabin, paremmin tunnettu nimellä Molotov. Toinen todellinen syypää oli tietysti Klara-äiteen poika,. postikorttimaalari Adolf Hitler. Nämä kaksi, ilkeän kyynisyyden ruumiillistumia. Toinen siis emä-slobo ja toinen "ikuisesti oikeassa oleva" emäfasisti. |
|
| 29.03.2026 20:57 | Erkki Nuutio: | Tunnen perusteellisesti jatkosotaa edeltäneet vaiheet. Niiden perusteellinen ja luotettavaksi tunnustettu kuvaus on professori Mauno Jokipiin Jatkosodan synty (Otava, 1987, 748 s.). Mitä tulee Luftwaffen miinahyökkäykseen Itä-Preussista Kronstadtiin 22.6.41 on sekin hyvin tiedossani (Pentti Manninen Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 4/2010,, 1-3/2011 -). Koneet tankattiin toki Suomessa, mutta vasta hyökkäyksen JÄLKEEN paluumatkaa varten. Suomi toimi kunniallisen moitteettomasti syksyllä 1939. SIKSI se tuli talvisodassa Neuvostoliiton ja tämän liittolaisen Saksan pettämäksi ja yllätetyksi. Etenkin poliitikkomme kävelivät kuutamolla presidentti Kallion johdolla. Välirauhan alkupuoliskolla Neuvostoliitto painosti hillittömästi Suomea. Se itse ajoi maamme hakemaan suojaa Saksalta ja välttämättä tarvitsemaansa viljaa sekä poltto- ja voiteluaineita ja aseita.Muut kauppatiet olivat suljettuja Britannian ja Norjan tyrittyä sotansa. Jos Saksan ja Neuvostoliiton välille syttyisi se aavisteltu sota, tuhoutuisi Suomi jos olisi kummankin vihollinen ja jos taisteluja näiden välillä alettaisiin käydä alueellamme. Tämän tosiasian puitteissa toimi valtio- ja sotilasjohtomme jatkosodan edellä. Hullujen (Stalin ja Hitler) mellastaessa ja muidenkin (kuten Churchill ja Roosevelt) toimiessa häikäilemättömästi ja taitamattomasti, oli Suomenkin valtio- ja sotilasjohdon uskallettava ja osattava toimia. Tässä se onnistui, kuten Jokipiikin tutkimuksessaan kuvaa ja jatkosodan tapahtumat osoittavat. Suomi EI suinkaan ollut ajopuu, vaan koskivene. Se ei ollut syypää koskeen, mutta tätä laskiessaan osasi väistellä eteensä tulleita kareja |
|
| 29.03.2026 23:30 | Petri Sallinen: | On olemassa myös tuoreempaa ja vähemmän asenteellista historiantutkimusta, joka uskaltaa kyseenalaistaa vanhoja tulkintoja ja avata tabuja. Liisa Vuonokari-Bomströmin tutkimus vuodelta 2025 toteaa, että Suomella oli jatkosodassa selvä tavoite: Suur-Suomi ja Itä-Karjalan etninen puhdistus. Aihetta on käsittelee julkaisu ”Itä-Karjalan sotasaalisarkisto miehityshallinnon välineenä ja Suur-Suomen rakentajana 1941–1944”. YLEn juttu https://yle.fi/a/74-20144197 avaa tutkimusta hyvin. | |
| 30.03.2026 09:38 | Erkki Nuutio: | Jokipiin Jatkosodan synty -tutkimus on moitteettoman asenteetonta historiantutkimusta. Se tarkastelee tasapuolisesti ja perusteellisesti (748s.) kaikkia jatkosodan alkamiseen liittyneitä suomalais-, venäläis- , saksalais- ja muiden tietoja ja arkistodokumentteja. KUKAAN asiaperusteisiin tukeutuva historioitsija tai muu ei ole kyseenalaistanut tai arvostellut sen tietoja tai asennetta, tai väittänyt että oleellisia kumoavia uusia tietoja olisi sittemmin tästä asiasta ilmaantunut. Kyseinen tutkimus ei tietenkään tarkastele innostuneiden aatteellisia ylilyöntejä jatkosodan aikana. Sellaisia toki esiintyi myös vallatun Itä-Karjalan sotilashallinnon sisällä, vaikkakaan ei mainittavasti alueen sotilashallinnon johdon piirissä. Tunnetusti ei myöskään Mannerheimin päätöksissä eikä toimissa. Saihan sotilashallinnon johto ja Mannerheimkin sodan päätyttyä synninpäästön Neuvostoliiton taholta. Suur-Suomea halunneet yksityishenkilöt tai jotkut pikkupoliitikot eivät mitenkään vaikuttaneet jatkosodan syntyyn. Merkittävästi ei vaikuttanut edes useimpien toivoma hyvitys raskaasta vääryydestä, jonka talvisodan hyökkääjä oli synnyttänyt. Mitä tulee Petrin viittaamaan tutkimukseen, kuvaavaa on sen revittely "Oli tarkoitus tehdä etninen puhdistus" ja muu vastaava. Kiinnostavaa olisi lukea tämä tutkimus innostuneiden haluista, mutta ne jäivät merkityksellisiltä osiltaan vain innostuneiden toiveiksi. Kaikki kyseisen kaltaiset asiat on salailematta tuotu esille jo aiemmissa tutkimuksissa. Esimerkkinä arvostetun Osmo Hyytiän "Helmi Suomen maakuntien joukossa" - Suomalainen Itä-Karjala 1941-1944 (Edita, 2008, 361s.). Oloja ja humanitaarista työtä kuvaa esimerkiksi Gunnar Rosénin Suomalaisina Itä-Karjalassa - Sotilashallinnon ja Suomen Punaisen Ristin yhteistoiminta 1941-1944 (SHS, 1998, 274s.). |
|
| 30.03.2026 11:32 | Esa J. Rintamäki: | Professori Mauno Jokipii vaan mähräsi oman maineensa asenteellisella Panttipataljoona - "tutkimuksellaan". Kyseessä oli kirja suomalaisista SS-vapaaehtoisista, joiden veteraanijärjestö sen oli tilannutkin. Siinä kovasti seliteltiin, etteivät Suomen valiourhot suinkaan osallistuneet sotarikoksiin. Myöhempi tutkimus on osoittanut toista. Tässä voi vaan todeta, että suuri osa näistä sotilaista (n. 1400 jeppeä) olivat arvoiltaan tasoa sotamiehen (SS-Schütze) ja ylivääpelin (SS-Hauptscharführer) välillä, niin heillä ei Waffen-SS:n kovan kurin takia ollut kovinkaan suuria mahdollisuuksia kieltäytyä osallistumasta ukrainalaisten pikkukaupunkien "puhdistamisiin". Suomalaisvapaaehtoisupseerit olivat pääasiassa komppaniaupseereita eli vänrikistä kapteeniin (SS-Unter- , Ober- ja Hauptsturmfyyrereitä), joten kyllä isompaa "arjalaista" herraa löytyi näitä hyppyyttämään ihan simona. Sivuhuomautuksena: Obersturmführer Lauri Törnillä ("Larry Thorne") taisi jäädä sotamoodi päälle, vissiin elämän piti hänestä olla "jänskää"? Sotien jälkeen, kun nämä vapaaehtoiset joutuivat olemaan leipälävet kiinni sotatöistään, niin "Veljesapu" huolehti koulutusmahdollisuuksista. Siten näitä veljeksiä sijoittui aika hyviinkin asemiin yhteiskunnassamme. Melkoinen osa opiskeli oikeustieteellisessäkin. Tulipa eräästäkin jannusta kansanedustaja... Sitten kun maineenputsaamista tarvittiin, niin kekkasivat M. Jokipiin tutkimaan touhujaan. Tiedä sitten, kuinka suuri osa materiaalista sai tulitikusta, kun sillä "liittoutuneiden" valvontakomissiolla voitonriemuisen Andrei Zhdanovin (=Leningradin rääkkääjä) johtamana oli kovasti moitiskeltavaa meidän poikiemme edesottamuksista sota-aikana muutenkin. Presidentti Rytiin asti. Oltiinhan me niin perkeleen sotasyyllisiä, aina 30.11.1939 lähtien. |