22.06.2026 / Toijala
22.06.2026 Veturimuseon Vr2 964 Ankka on valmistumassa suurta päivää varten, lämmitellen aamun hiljaisuudessa ennen suuren yleisön saapumista. Myöhemmin iltapäivästä Ankka on vastuussa Toijalan ja Valkeakosken välisisti museojunista, joista liikennöinnistä vastaa Keitele-Museo Oy
Kommentit
| 24.06.2026 16:24 | Rasmus Viirre: | Kuin mustavalkoiset wanhat warikkokuvat mutta nykyään. Edukseen poikkeava aamun otos! | |
| 25.06.2026 00:11 | Veeti Heino: | Onkohan Suomessa ollut koskaan yhtäkään bensiinikäyttöistä rautatieyksikköä. Bensa haisee karseelle tietysti, mutta mitenkähän sellainen toimisi rautatiekalustossa. | |
| 25.06.2026 00:25 | Antti Tapani Häkkinen: | On ollut, mm. https://vaunut.org/kuva/125583. | |
| 25.06.2026 08:29 | Esa J. Rintamäki: | Herra Veeti, puhumattakaan ns. "Motala-busseista", elikkä sarjojen Bm2 ja Bm3 bensiinimoottorivaunuista. Näitä oli yhteensä kolme. Ne olivat telivaunuja ja - sanoisinko - Lättähattujen äitejä, ainakin mitä uumajalaisen Hilding Carlssonin valmistamaan tuli. Bm1 nro 2, valm. Psl knp v. 1928. -> BE 0605 vuonna 1953. -> Rto 201 Lv vuonna 1980 ja hylätty 1986. Keksintöjen kirja, osa "Tiet ja maakulkuneuvot" (WSOY 1932) kertoo sivulla 665: "Yleensä ovat dieselsähkövaunut ylivoimaisesti syrjäyttäneet käytännöstä bensiini- ja petroolivaunut." "Hammaspyörävälitystä on melkoisesti kehitetty siitä, mitä se oli moottorivaunujen ensiaikoina. Niinpä on toimininimi Allgemeine Elekricitets Ges. (AEG) toimittanut Suomen Valtion rautateille kaksi 75 hv:sella bensiinimoottorilla varustettua vaunua, joissa voimansiirto tapahtuu hammaspyörillä. Niissä ovat hammaspyörät aina otteessa keskenään, mutta ovat sensijaan irti akselistaan. Ne hammaspyörät, joiden kulloinkin halutaan toimivan, kytketään kiinni akseliinsa paineilmalla toimivien kytkimien avulla." Bm2 nro 20, valm. H. Carlsson, vuonna 1938. Bm3 nrot 21 ja 22, valm. Motala Verkstad, vuonna 1939. Motala Verkstad ei montaakaan rälsbussia valmistanut, kunhan nyt kokeeksi tekivät. Suomeen tilattujen vaunujen lisäksi vain parisen vaunua ja liitevaunu ruotsalaiselle Nora Bergslags Järnväg-rautatieyhtölle, ainakin puhuttaessa Scania-Vabis-moottoreilla varustettuina, sekä pari vaunua Deutsche Werken moottoreilla. Mitä näihin VR:n motalabusseihin tulee niin: kummassakin moottorin teho oli 115 hv. Pyörästö edelleen (1A)'(A1)' kummankin pituus oli hiukan alle 13 metriä. Paino työkunnossa: Bm2: 10,4 tonnia ja Bm3: 12,2 tonnia. Arne Hällqvist: "Svenska rälsbussar"-kirja: "Alkuun liikennöi HC:n rakentama "rälsbussi" linjalla Nurmes - Kontiomäki ja vuosina 1949 - 1956 linjalla Uusikaarlepyy - Pietarsaari." Veturit 2-kirja , pahukkeri sentään, se onkin vintillä. Ja taas arkeologisia kaivauksia tiedossa! Ai niin, olinpas unohtaa: Bm1 nro 2 teki palvelusuraa alkuun myös "Mäntän mottina" ja nro 3 oli (alkuun) Uuraan satamaradalla (Viipurin ulkosatamaan kulkenut haararata Kaislahti - Uuras). Nro 2:lla oli ajettu myös Porin ja Mäntyluodon välillä. |