27.07.2026 / Banff, AB, Kanada
27.07.2026 Itään menevä konttijuna ohittaa parhaillaan Banffin asemaa. Edessä siintävät Kalliovuorten viimeiset, mutta todella hurjat rinteet. Kun juna selviää näistä, edessä on satoja kilometrejä tasaista preeriaa! Junan peräpään DPU-tuupparina oli lähes upouusi GE:n ET44AC #7534. Veturi on ollut alle vuoden käytössä.
Kommentit
| 11.09.2026 22:02 | Jarno Piltti: | Tästäkin kuvasarjasta on vaikea valita yhtä suosikkia ylitse muiden mutta nostetaan tämä: Historiaa huokuva asema aivan mielipuolisen upeassa vuoristomaisemassa, ja junassa Kiinasta tilattua krääsää nykykuluttajalle kahdessa kerroksessa. Yksinäinen säiliövaunu kruunaa asetelman. No okei konteissa voi olla mitä vaan mutta nykyinen elämäntapa ja maailmantalous niihin tiivistyy. | |
| 12.09.2026 08:26 | Tuomas Pätäri: | Kun näitä huikeita kuvia jo aiemmin tuoreeltaan katsoin, sattumoisin itsekin kiinnitin juuri tähän erityisen huomioni. Kun ennenkin olen Hannun kuvauskohteista nostanut esiin ne joissa junat ja maisemat ovat mielestäni mahtipontisimmillaan, niin tässähän kaikki valtavuus on jo lähtenyt täysin lapasesta, niin maiseman kuin junankin osalta! | |
| 12.09.2026 19:49 | Hannu Peltola: | Kiitoksia Jarno ja Tuomas! Kanadan Kalliovuorilla luonto on kyllä uskomattoman jylhää, tämä on vuoristorata parhaimmillaan! Mielenkiintoista on myös, että USA:n puolella päävuoristoissa on pääsääntöisesti yksi vuoristokohta, joka ylitetään/alitetaan sopivaa solaa pitkin. BNSF:n pohjoisella pääradalla (vanhalla Great Northernin reitillä) näitä ovat Kaskadi-vuoristossa Stevens Pass ja Kalliovuorilla Marias Pass. CP:n pääradalla pelkästään Revelstokesta itään mennessä on neljä toinen toistaan haastavampaa vuoristokohtaa ja niiden kautta kulkevaa solaa: Albert Canyon (korkeus merenpinnasta 682 m), Rogers Pass (korkeus 1330 m), spiraalitunneleiden kohdalla oleva Kicking Horse Pass (korkeus 1627 m) ja viimeisenä itään Crowsnest Pass (korkeus 1358 m), joka tämän junan täytyy vielä ylittää ennen laskeutumista preerioille. Olen jotenkin niin tottunut näihin kaksikerroksiin konttijuniin, ettei niitä aina enää huomaa ihmetellä. Olette kyllä oikeassa, ne ovat loppujenlopuksi aivan mielettömän massiivisia! Ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä itään menevä juna on lastattu täyteen Kiina-krääsää. Tällä matkalla olin noin viikon Vancouver Islandilla mm. valaita ja karhuja bongaamassa ja vuoristossa vaeltamassa ja viikon täällä Kalliovuorilla. Vancouver Islandilla oli tämän matkan mahtavimmat maisemat, vuoristo oli lähes yhtä jylhää, mutta sen lisäksi valtameri oli melkein kaikkialla läsnä. Täydellistä! Syksyn aikana julkaisen varmasti useampia kuvasarjoja myös Vancouver Islandin junaliikenteestä, se osoittautui aivan äärettömän mielenkiintoiseksi! |