??.??.???? / Tuntematon
??.??.???? Tekevälle sattuu! Ihan sama minkä asian tekee paremmalla tarkkuudella niin aina siinä voi käydä huonosti. Kaksi kaksiakselista matkustajavaunua on kellahtanut ratapenkalle. Takaa löytyy leima: "Photographie-Karte Kilophot Wien 1915".
Kommentit
| 08.11.2026 21:09 | Erkki Nuutio: | Raide lienee sivuraide. Se ei vaikuta olevan vialla, mutta sen alkupäässä lienee kaarretta ulospäin. Arvelen vaunujen joutuneen liiallisella nopeudella tälle raiteelle, ja siksi kaatuneen. Etualan mies vaikuttaa keppeineen sotainvalidilta (jalkaproteesi) ja on siksi valvontatehtävissä kotirintamalla. On vapautetettu siksi Kaiserlich und Königlich -armeijan palveluksesta. |
|
| 09.11.2026 16:26 | Heikki Jalonen: | Pyöränkehät ovat jo ruosteessa. Ovat siis tainneet olla jo pitempään kumollaan tuossa. Ruuvikytkin puuttuu, ehkä kytkinkoukku on katkennut, myös puskimen varsi on taipunut; molemmat viittaisivat jonkilaiseen törmäilyyn tai suistumiseen. Ehkä kuva on otettu jossain I Suuren Sodan jo rauhoittuneella sotatoimialueella ja kuvan kalusto on "edellisen omistajan" tavaraa - eikä siten kuvan herrojen ongelma. Kuva lienee otettu muistoksi ja laatta on vedostettu sitten kotilomalla Wienissä. Kuvan on myös voinut ottaa joukkojen mukana kulkeva ammattikuvaaja. On jopa mahdollista, että vaunut on tarkoituksella kaadettu syrjään, varsinkin jos ne olivat jotenkin vaurioituneita. Jolloin tapaus olisi "romut pois" pois tärkeämpien (sotilaallisten) kulkijoiden tieltä. Siinä tapauksessa ne saattaisivat olla venäläistä jälkeenjäänyttä kalustoa. Kuten muistetaan, vuoden 1914 tapahtumat varsinkin Itä-Preussin alueella mutta myös muilla rintamalohkoilla olivat Nikolain armeijalle - lievästi sanottuna - katastrofaalista hässäkkää ja pakopaniikkia. Armeijan johtaminen ja tapahtumien keskitetty koordinaatio kun oli täysin luokatonta. Raiteen suuntaan muodostuneet polut viittaavat, että raidetta on käytetty marssijoiden tai hevosvetoisen kaluston kulkutienä. Toinen osapuoli vetäytyessään, toinen edetessään. Ainakin jälkimmäisessä tapauksessa esteiden raivaaminen on hyödyllistä ja kulkua nopeuttavaa. Rautatien käyttö rautatienä saattoi olla mahdotonta, siltoja ja rataa oli varmasti poikki monista kohdista, eikä liikkuvaa kalustoa saatu sinne minne tarvittiin. Huomattavaa on, että kukaan ei kanna asetta, ei lyhyttä eikä pitkää. Tilanne on joko jotenkin rauhanomainen, kaukana taistelulinjoista tai sitten kuvan miehet kuuluvat johonkin rakennus- tai sanitääriosastoon tai vastaavaan. Mielestäni kuvan upseerilla ei ole jalkaproteesia, molemmissa jaloissa on saappaat; kannuksineen. Ratsastamiseen kykenevä mies siis ja kenttäpalvelukseen vähintään kelpaava. Arvoaste on hieman arvailussa, kauluslaatat vaikeasti tunnistettavissa. Mahdollisesti siinä on kolmiomuodossa kolme tähteä, eli kapteenin arvoinen herra olisi kyseessä. Itävalta-Unkarin KuK armeijan kenttäunivormu (m. 1908) hänellä varmuudella on; nuo taskun läppien leikkaukset ovat niin omanlaisensa. Mitään koreisteluita ei kuulukaan näkyä, myöskään rähinäremmi ei kuulu asuun. Kauluksen pohjaväri ei ole tunnistettavissa, se paljastaisi paljon tehtävästä. Oikeassa kädessään hänellä voi tosiaan olla keppi. Luultavammin kuitenkin ratsuraippa tai muu apulainen. Tupessaan oleva miekka olisi vasemmalla kyljellä (ellei irrrotettuna kannikkeestaan kuten siviilitervehdystä varten). Miehet taustalla ovat selvästi Kunnon Sotamies Švejk'in aseveljiä. Asepuvutkin vaikuttavat vähän kulahtaneilta ja kurittomilta, nostoväkilaatua ehkä. Jos valokuvaamon vuosi ei olisi tiedossa, voisi luulla että kuva onkin otettu Sodan Jälkeen, keskiviikkona..? |
|
| 09.11.2026 18:26 | Esa J. Rintamäki: | Muutenkaan Itävalta-Unkarin sota ei mennyt kuin yleisesikunnan päällikkö haaveili. Mainittu päällikkö Conrad von Hötzendorff oli kovin innokas vuodattamaan wieniläisverta Venäjän vastaisella rintamalla ja huseerasi ylittämättömän tolkuttomana sodanlietsojana heinäkuussa 1914. Hinta: 20 miljoonan ihmisen henki! |
|
| 09.11.2026 19:35 | Heikki Jalonen: | Kyllähän Keskusvaltojenkin Suuret Päälliköt töppäilivät. Mutta Venäjän armeijassa oli paljon (paljon!) enemmän päälliköitä, siis suorassa suhteessa paljon enemmän töppäilyä... Kuvan vuosileima 1915 kääntää töppäyssuoritusten vaakakupin Ulkovaltojen - siis tässä tapauksessa todennäköisemmin Venäjän puolelle. Myöhemmin, vuosina 1917...18 vaaka sitten kyllä kääntyi. Vuoden 1914 tuhoisissa kampanjoissa kaikille Venäjän armeijan kenraaleille ei riittänyt edes omaa rykmenttiä, divisioonasta tai armeijakunnasta puhumattakaan. Eikä asia johtunut divisioonien puutteesta, vaan kenraalien määrästä. Ja epäpätevimmät (mutta hovin silmissä kiiltävimmät!) kenraalit eli esikuntaportaan joulukuuset saivat käskyvaltaa armeija- ja armeijakuntatasolla, monet ilman vähäistäkään todellista sotakokemusta. Mutta (itselleen) suotuisia raportteja he olivat loistavia laatimaan. Rauhaa oli kestänyt ja Japanin sota oli liian häpeällinen jotta olisi otettu oppia, unohtaminen parempi. Harva muistaa enää Zhilinskin tai Kljuevin tai muitakaan vuoden 1914 komentajia; ei muistella kaaosta ja pakenemista. Eipä siis ihme, että Leninin lupaus "Rauha!" upposi Venäjän kärsineeseen armeijaan ja historia kääntyi. |
|
| 09.11.2026 23:23 | Esa J. Rintamäki: | Kyllä, herra Heikki. Mutta sitten vuonna 1916 Venäjän valtio meni töppäämään tosi raskaasti, kun tsaari Nikolai II itse asettui johtamaan sotaa! Meni tyhmyyttään ja/tai kiltteyttään muuttamaan itsensä kurjasti sujuneen sodan keulakuvaksi. Ja se siitä sitten - |
|
| 10.11.2026 09:22 | Kari Haapakangas: | Itävallan armeijan suorituskyky tuossa suuressa sodassa kärsi melkoisesti nousevasta kansallistunteesta. Keisarikunnassa kun ei ollut yhtä enemmistön muodostavaa kansallisuutta, vaan monien tilkkutäkki. Toki Venäjän keisarikunnalla oli vähän samaa, mutta isovenäläiset olivat kuitenkin selvästi suurin ja vahvin, ja muutenkin yleisslaavilainen panslavismi jylläsi, mistä Suomen suuriruhtinaskuntakin oli joutunut kärsimään. Habsburgien keisarikunnan hajoamisen suurin häviäjä olivat muuten sukulaiskansamme unkarilaiset, jotka saivat kallisti maksaa vuoden 1848 onnistumisen, jolloin Itävallasta tuli Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia. Unkarilaiset luettiin saksalaisten ohella häviäjiin, jonka takia melkoinen määrä unkarilaisia päätyi asumaan Unkarin ulkopuolella. Tosin tuon alueen kansallista tilkkutäkkiä olisi ollut mahdotonta jakaa mitenkään oikeudenmukaisesti ilman melkoisia (tuhoisia) väestön pakkosiirtoja. Näinkin tuloksena oli tynkä-Unkari, etelä-slaavien "yhteisvaltio" Jugoslavia sekä tsekkien ja slovakkien pakkoavioliitto. Oman osansa nappasivat vielä Puola, Romania ja Italia. Lopputulos oli sellainen johon oikein kukaan ei ollut tyytyväinen. |
|
| 10.11.2026 13:27 | Esa J. Rintamäki: | Kaksoismonarkia tosin muodostettiin vuonna 1867, silloinkin eräänlaisena kompromissinhakemisena. Muut keisarikunnan kansat siitä olivat mieltään pahoittamassa. Muun muassa slaavit, tsekit etunenässä ainakin. Saksalainen kansanosa pelkäsi arvovaltansa kapenemista. Ja sitten kun kruununperijöilläkin jouduttiin puljaamaan, niin ei siitäkään hyvää seurannut. Itse itselleen epämääräisen maineen hankkinut Frans Joosefin poika, Rudolf (1858 - 1889) ampui rakastajattarensa ja itsensä Mayerlingissa, joten kruununperijäksi tuli Frans Joosefin broidi Karl Ludwig (1833 - 1896). Kun tämä vuorollaan siirtyi ajasta ikuisuuteen, niin poikansa Franz Ferdinand (1863 - 1914) vuorostaan peri viran. Franz Ferdinand puolestaan hautoi ajatusta laajentaa kaksoismonarkiaa KOLMOISMONARKIAKSI, aikomalla ottaa mukaan eteläslaavit (eli jugoslaavit). Toisin sanoen: - serbikiihkoilijat (Musta käsi - terroristikerhosta) ampuivat Sarajevossa oman ystävänsä! Kunhan halusivat herättää pikku hämminkiä. Hämminki kuitenkin karkasi käsistä ja pahasti. Eikä ampuja itse, ruipelomainen Gavrilo Principkään elänyt nähdäkseen temppunsa seurauksia, kuoli vankilassa keuhkotautiin keväällä 1918. Herra Karin mainitsema vuosi 1848, oli "Euroopan hullu" vuosi, - silkkaa kapinointia ja vallankumouksia. Itävallan keisarikunta narahteli pahasti liitoksissaan, kun unkarilaiset alkoivat pyrkiellä kohti itsenäistymistä. Vuoden 1848 perussyynä alkuun oli Napoleonin-vastaisuus! Puhumattakaan köyhyyden lisääntymisestä satokausien mentyä pieleen. Mukavana lisukkeena vuoden 1848 kiehunnassa oli myös Karl Marxin ja Friedrich Engelsin yhdessä julkaisema, uutta evankeliumia julistava Kommunistisen puolueen manifesti. Ja putka- ja vankilareissujahan siitä kummallekin partaradikaalille tuli, kuinkas muuten! |