??.08.1967 / Tampere / Helsinki

??.08.1967 Pääasiallinen sähkökaavio, koskien Dm7-moottorivaunua. Kuvattu kahdessa osassa.

Kuvan tiedot
Kuvauspaikka: Tampere / Helsinki
Kuvaaja: Esa J. Rintamäki
Kuvasarja: Dm 7 sähkökaavioita
Lisätty: 22.11.2026 02:11

Kommentit

22.11.2026 02:16 Esa J. Rintamäki: Tässä kuvassa on liitevaunun sähkökaavion periaatepiirros.

Johto 97 on plus-johto, eli virran syöttöjohto.
Johto 0 taasen miinus-johto.
Johto 20 on liitevaunun akun latausjohto.

Oikealla, alhaalla hakasulun näköinen piirros kuvaa päätetulppaa. Tässä kaaviossa näemme, kuinka se yhdistää johdon 97 alimpana kulkevaan johtoon, joka on jarrujärjestelmän ohjausjohto M.

Katkaisija 17 on paristoerotin, eli eräässä mielessä "pääkatkaisija".

Piir. D 430681 on kuvattu Valmet Oy:n P.J. Riipolan laatimasta Dm7-moottorivaunun ohjekirjakansiosta, vuodelta 1967.
22.11.2026 09:33 Erkki Nuutio: Oletan että sähkölinjat ja niitä koskevat kaaviot ovat olleet jo alunperin kotimaisia. Eli Hilding Carlssonin ja SJ:n ratkaisuja ei ole yritetty matkia.
22.11.2026 11:17 Esa J. Rintamäki: Herra Erkki, lisenssillä rakentaminen matkimista?

No, tiukassa mielessä kyllä totta, mutta täällä koto-Suomessa liikkuvaan kalustoon liittyvän huutavan tarpeen vuoksi hyvinkin ymmärrettävää, vaikka joitakin sovittamisia piti kyllä tehdä meidän oloihin sopivaksi.

Ei olisi ollut kovinkaan fiksua ruveta täällä alusta alkaen vetämään viivaa puhtaalle paperille ja joutua fiksaamaan prototyypin ongelmakohtia ja testaamaan lukuisilla koeajoilla, että paraniko vaiva. Aikaa ja rahaa olisi palanut ja vaikka kuinka paljon.

Mitä tulee Ruotsin SJ:n Y6-perheen rälsbusseihin ja Carlssonilaisiin, niin niitä myytiin Tanskan yksityisille rautatieyhtiöille, alkaen vuodesta 1973. Jotkin näistä yhtiöistä kun eivät kyenneet saamaan tai halunneet lainarahaa saksalaisvalmisteisten "Lynett"-dieselvaunujen hankkimiseksi. Tanskalaisista yhtiöistä (muun muassa Odsherreds Jernbane / Høng-Tølløse Jernbane) oli hankkinut Ruotsista Y6:sia ja TGOJ:n entisiä carssonilaisia, mutta viimemainittujen saamiseksi yhteisajokelpoisiksi edellisten kanssa, vaati mm jarrujärjestelmän johdotusten muuttamista toisiinsa sopiviksi.

Hilding Carlssonilla oli tarjota omia suunnittelemia ja jo valmiita YCo4 - lättähattujaan SJ:lle, joita se tilasikin 4 vetovaunua. Ensimmäinen, nro 667, valmistui syyskuussa 1951 ja ensimmäinen YCo6 (Y6) nro 748 valmistui koeajoja varten huhtikuussa 1953. YBo4:t päätyivät Tanskaan 1964-1965.

SJ oli kuitenkin jo päättänyt oman suunnittelutyön aloittamisesta ja jatkamisesta, joten sen enempää tilauksia Carlsson ei SJ:ltä saanut. Siihen loppui SJ:n ja Carlssonin normaaliraiteinen rälsbussiyhteistyö, vaikkakin Carlsson sittemmin sai tilauksia YP-kapearaidelättien toimittamiseksi. Niin ja puhumattakaan myöhemmästä Yoa2- (X9) Paprikatåg-sähkökiitojunista välivaunuineen.

TGOJ:n tilaamista carlssonilaisista ensimmäinen, YCos nro 51 toimitettiin marraskuussa 1950. Kolme TGOJ:n lättää myytiin Tanskaan 1962 alkaen. Yksi YBos päätyi v. 1963 Afrikkaan, Liberiaan, Lamco-kaivosyhtiön henkilöstön kuljetukseen. Edelleen: TGOJ sai myös neljä UCFos-ohjausliitevaunua alkaen elokuusta 1951. Nämäkin menivät Tanskaan, OHJ/HTJ:lle 1962 alkaen.

Meidän Dm6:t pohjautuivat juuri Carlssonin rälsbusseihin. SJ:n omat suunnittelemat Y6-perheen vaunut olivat ihan eri mallisia. [Pyörästöjärjestelmät: YCo4:llä (1A)'(A1)' ja YCo6:lla B'2'.]

Sarjamerkeistä: myös Ruotsissa toteutettiin yleiseurooppalainen matkustajavaunujen luokkamuutos kesäkuussa 1956. Tällöin kolmannen luokan rälsbussista YCo6 tuli yleisuokan YBo6. "Boggienollan" tiputettiin viimein pois toukokuussa 1970, tuloksena Y6.

Kauan eläköön "tvångssvenska" kouluissamme (eli pakkoruotsi) !!! Heja heja, Pippi Långstrump och Carola Häggkvist, men surströmming... :o(
22.11.2026 14:40 Erkki Nuutio: Lättiä ei valmistettu suoraan lisenssipiirustusten pohjalta. Se ei olisi ollut edes mahdollista eikä myöskään perusteltua.
Saadut piirustukset ja määrittelyt olivat vaillinaisia ja toteutukset osin valmistusteknisesti epäsopivia ainakin yksityiskohtatasolla.
Mitään vaatimusta tiukkaan noudattamiseen ei myöskään ollut, ei varsinkaan tiettyjen sähkö- tai muiden komponenttien käyttämiseen.
Tekaistiinpa lätille jopa omavalmisteinen dieselmoottorikin (hyvin toimivat edelleen). Syitä tähän olivat ainakin Scania-Vabisin esteellisyys moottoriensa toimittamiseen Leyland-lisenssisuhteensa seurauksena, sekä Suomen oma valuutta-ahdinko.

Tietääkseni Lentokonetehdas teki täydelliset omat piirustuksensa mm. lättien rungosta ja koreista. Nämä piirustukset olivat täsmällisempiä kuin ruotsalaislättien vastaavat. Tehtiinhän aineisto oppimismielessä ansioituneessa lentokonetehtaassa, eikä hätäisesti - toki kekseliäässä - rauhan oloista nauttineessa Hildingin tai SJ:n verstaassa.
Näin ollen on selvää, että Valmet + VR tekivät soveltaen omat versionsa myös lättien sähkökaavioista ja -komponenteista.
Kaikki kunnia Hildingille ja SJ:lle, mutta Suomen lättien lisenssisopimus ei todellakaan ollut mikään avaimet käteen sopimus.

On ikävää että Kansalliskirjasto ei tarjoa 50-luvun sanoma- ja ammatttilehtiä luettaviksemme. Moni asia avautuisi niiden myötä.
22.11.2026 15:01 Esa J. Rintamäki: Erinomainen kommentti, herra Erkki.
22.11.2026 17:40 Eljas Pölhö: Ruotsalaisten lähteiden mukaan Valmet laati uudet piirustukset Hilding Carlssonin piirustusten pohjalta ja HC itse sanoi Valmetin version olleen parannettu painos hänen suunnitelmaansa nähden. Alunperin joitakin osia tuotiin Ruotsista HC:n kuorma-autoilla Haaparantaan tai Tornioon. Osat tullattiin siellä ja Valmet järjesti kuljetuksen Suomen puolella.

Valmet jätti tarjouksen 31.5.1952 ja siihen liittyi mm. 11-sivuinen tekninen rakenneselostus (on esim. Kansallisarkistossa). Rautatiehallitus hyväksyi tarjouksen ja allekirjoitti hankintasopimuksen (1371/5790) 23.9.1952. Sen mukaan vaunut oli varustettu Scania-Vabis-moottoreilla. Myöhemmin syksyllä Valmet tarjosi vaihtoehdoksi Linnavuoren dieseliä ja ilmoitti, ettei muutos vaikuta toimitusaikaa pidentäväksi.

VR:n koneteknillinen toimisto suoritti joulukuussa 1952 vertailuin Scania-Vabis-, Leyland- ja Linnavuori- dieseleiden kesken ja ilmoitti, että Linnavuoren diesel on yhtä hyvä kuin Scania-Vabiksen moottori.

17.1.1953 Rautatiehallitus ilmoitti Valmetille, että Linnavuori-diesel tulee asentaa kaikkiin tilattuihin kisko-autoihin.

VR:n ja Valmetin välinen kirjeenvaihto, rakenneselostukset, piirustuksia, vastaanotto- ja koeajotiedot löytyvät kaikki Kansallisarkiston keskusvarastosta Mikkelistä. Kesällä 2026 Väylävirasto asetti kaikki Dm6-7+liitevaunuhankinnat ym. asiakirjat katselukieltoon (onhan niitä vielä olemassa), En ole selvittänyt ovatko nämä asiakirjakansiot edelleen katselukiellossa (Arkistossa sanottiin joku aika sitten, että jotain pahimpia ylilyöntejä on nyt vapautettu).
22.11.2026 17:40 Petri Sallinen: 1950-luvun lehdet ovat luettavissa itse Kansalliskirjaston omalla hakukoneella digitaalisessa muodossa. Lehtiä voi lukea myös Suomen vapaakappalekirjastoissa. Kansalliskirjasto sijaitsee Senaantintorin varrella. Tekijänoikeuslaki estää julkaisemasta tietyn ikäisiä lehtiä netissä.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!