27.06.2006 / Haapakoski
27.06.2006 Kovin näyttää olevan ankeaa Haapakosken aseman elo. Maali on rapissut seinistä ja ovista, ikkunoita on rikki ja lamppukin näyttää puuttuvan.
Kommentit
| 29.06.2006 00:00 | [Tunnus poistettu]: | Voi voi mikä alennus tila. Kerran kun olimme 1033 matkalla Pieksämäeltä Iisvedelle ja pysähdyimme kauniille sievälle ja vaaleaksi maalatulle Haapakosken pikkuasemalle. Kuvasin innokkaasti Ristoa ja asemaa enkä paljon välittänyt, kun Riston lähtöiskut kantautuivat jo. Ajattelin, että kun täällä on vielä näin paljon kuvaajia aseman ympäristössä niin kyllä minäkin vielä kerkiän hyppään kyytiin. Vasta muiden laiturilla olijoiden viitauksista tajusin, että kaikki muut olivatkin autopelillä seuraamassa ja kuvaamassa tätä junaa. No hätähän siinä meinasi tulla ja hyppäsin liikkuvaan junaan, sillä ei ollut mitään haluja jäädä talvipakkasella tälle pikku-asemalle. No luulen kyllä, että ne muut huomasivat hätäni ja olisivat ottaneet kyytiin, jos junan vauhti olisi ehtinyt kiihtyä liian suureksi. | |
| 29.06.2006 00:26 | Jaakko Tuominen: | Juhani,milloin kuvasit ensimmäiset junakuvasi ja missä? | |
| 29.06.2006 00:47 | [Tunnus poistettu]: | Se onkin hankalampi kysymys. Mikä lasketaan ensimmäiseksi junakuvaksi. Ennen 1960-luvun puoltaväliä hävetti viedä tavalliseen valokuvaamoon junakuvia teetettäväkisi. Kuvaamoissa junankuviin suhtauduttiin vähän eritavalla. Toiset löivät kuviin oikein viralliset valokuuvaamonsa leimat taakse, toiset katsoivat kyllä hieman kieroon junakuvia. Vaikea uskoa tänä päivänä, mutta asenteet olivat toiset tuolloin. Niinpä elokuussa 1966 ostin polaroid kameran jolloin tämä ongelma poistui, mutta se ei kuitenkaan ajanoloon tyydyttänyt mua. Voisikai sanoa, että ekat junakuvani no ainakin missä rautatieaiheitä näkyy on otettu joulukuussa 1962 Pasilan ja Huopalahden välillä. Vuonna 1965 otin myös joitain hajanaisia rautatiekuvia esim 1.1.1965 Pasilassa Suokadun sillalta. Siirryin totaalisesti käyttään värifilmiä toukokuussa 1965, mutta meni vielä pari kallisarvoista vuotta ennenkuin repesin täydellä teholla kuvamaan junia siis toukokuusta 1967. Ja siitä kuuluu suuri kiitos ruotsalaisille junakuvaajille Ulf Bäckströmille ja Lennart Nilsonille, jotka johdattivat mut asiaan. Oli kuin suomut olisivat pudonneet silmiltäni ja ymmärsin heidän ansioistaan, että tässä on nyt aivan viimeiset hetket saada taltioitua kerran niin suuren aikakauden viimeisiä edustajia. Ruotsistahan tämä herkku oli jo tuolloin pääsääntöisesti poistunut ja he tulivat Suomeen sankoin joukoin kuvaamaan. | |
| 29.06.2006 01:47 | [Tunnus poistettu]: | Jatkoa edelliseen. Vuosina 1962-64 kuvasin jonkun verran silloista suurta rakkauttani Honda moottoripyöriä mm. Pyynikin ajoissa elokuussa 1963 hyvällä 6x6 Maymia rullafilmikameralla. Siitä sai hyvää praktiikka valokuvaukseen. Itse lasken ensimmäseksi hyvin onnistuneeksi junankuvakseni tuon 6.5.1967 Pasilan talleilla kuvatun Pr1 770:n, joka on julkaistu kirjassani Eilispäivän Kulkuneuvoja. Mutta kuten tuossa edellä kerron olen sitä ennen ottanut jo jonkun verran junakuvia, mutta koska vuosien varrella vaatimustaso on noussut huimasti jätän toistaiseksi nuo varhaisimmat junakuvani vielä rauhaan. Mulla on ollut se hyvä puoli, kun junankuvaushulluus iski täydellä voimalla toukokuussa 1967 niin mulla oli mahdollisuus hankkia hyvää kuvauskalustoa ja autoja käytössäni. Sekä melko pian myös pienlaboratorioiden (mm. Opte Westin) paremmat käsityöpalvelukset kuvien kehityksessä ja värikopioinnissa. Kaikki välttämättömiä asioita pitemmän päälle onnistuneille ja jälkipolville tarkoitetuille kuville. | |
| 29.06.2006 10:39 | Tauno Hermola: | Juhanille kysymys: Miten arkistoit kuvasi ja mikä noin yleensäkin on kokemuksesi värimateriaalin säilyvyydestä? Oletko digitoinut vanhoja kuviasi arkistointimielessä ja miten arkistoit digikuvat? | |
| 29.06.2006 14:17 | [Tunnus poistettu]: | Tanelle: kysymyksesi käsittelee hyvin suuria asia kokonaisuuksia. Hankin jo 1970-luvulla filmimateriaalin pitempiaikaiseen säilytykseen opastavia ulkomaisia kirjoja. Esim Redda bilder. Oikein valotettu filmi, hyvä kehitys kuivauksineen. Ei siis mitään massa labbiksen puuroja on jo hyvä lähtökohta asialle. Sekä, jos nyt puhutaan 1960-luvusta suurvalmistajien filmit eikä niistäkään kaikki. Hapottomat kansiot ja negafilmeissä varottavat erityisesti sormen jälkiä. Nämä ovat jo hyvä alku ja tästä lähtökohdasta katsottuna varsinkin isoruutuiset 1960-luvun puolenvälin värinegatkin ovat säilyneet erinomaisesti. Dioissa oli alkuaikoina suurena vaikeutena vähäkään vaikeimmissa olosuhteissa valotus. Yli tai alimenneet diat, joita löytyy paljon ovat heti paljon ongelmallisempia pitempiaikaista säilyvyyttä silmällä pitäen: jatkuu | |
| 29.06.2006 14:36 | [Tunnus poistettu]: | Paha virhe on tullut aikoinaan tehtyä, kun on liian paljon paljailla sormilla käsitellyt negoja. Ne kostautuvat nyt, ja sormenjälkiä löytyy luvattoman paljon. Olen kyllä siitä onnellisessa asemassa, että monet perusasiat tuli aikoinaan tehtyä oikean suuntaisesti mm. alkuaikoina värifilmin ja diojen käytössä hyvät valotusmittarit. Se sitten taas kostautui, kun tuli liian itsevarmaksi ja valon mittaus jäi. Kinonegat pitkässä säilytyksen juoksussa ovat aika arkoja erilaisille naarmuille ja filmissä (itsessään) tapahtuville muutoksille. Mutta aika huonoistakin nykytekniikalla saa ihmeitä aikaan. Mulla on mittavan nega ja dia kokoelmani muuntaminen sähköiseen muotoon ollut jo monta vuotta useidenkin eri tahojen toimesta meneillään. Suosin aikoinaan paljon värinegafilmin käyttöä varsinkin vaikeissa olosuhteissa, Kun odotit kirkkaassa aamuauringossa lumivalkoisella hangella saapuvaa junaa oli äärettömän vaikea saada sitä käsisäätöisellä "höyrykameralla" oikein valotetuksi. Ja sinulla oli vain tämä yksi komea paikka kertakuvaukseen. Silloin usein luotin enemmän värinegaan, joka oli paljon anteeksi antavampi. Ja tuskinpa muuttaisin palkoa toimintatapojani tämänkään päivän tiedoilla siinä aikakaudessa. | |
| 29.06.2006 14:49 | [Tunnus poistettu]: | Kaitafilmimateriaaliani (säilytetty alumiinisissa isoissa rasioissa) on jo jonkun aikaan ajettu myös digitaaliseen muotoon. Sitä ennen niitä on ajettu sekä tuuman, että beeta gami nauhoille. Parhaita paloja äänityksistäni Esim kaksinvetoja raskaissa sorajunissa tai Hv:tä makuuvaunuisissa yöjunissa lähdössä yöllä pikkuasemilta terävillä iskuilla jotain mainitakseni CD levyille. Digikuvia olen ottanut vasta jonkun viitisen vuotta. Suurin junakuvainnostus loppui 1975 höyryjen myötä ja tällä hetkellä mulla on vanhan materiaalin tallentaminen jälkipolville etualalla En ole edes varma olenko digikamearalla saanut tallennettua mun pöksyistäni katsottunsa niin arvokkaita taltiointeja, että niille riittää mielenkiintoisia katsojia vielä tulevausuudessakin. Kaikesta huolimatta vielä on työsarkaa vanhan matskun parissa. | |
| 29.06.2006 15:36 | Jaakko Tuominen: | Juhanille suuri kiitos arvokkaista vinkeistä ja neuvoista. Kokemus puhuu. | |
| 29.06.2006 15:48 | Tauno Hermola: | Kiitokset kommenteista Juhanille. Se on vaan sitten oma kysymyksensä tuo digitaalisen materiaalin arkistointi, eipä noiden 'kotipolttoisten' CD-levyjen säilymisestäkään vielä paljon kokemusta ole. | |
| 29.06.2006 18:25 | [Tunnus poistettu]: | Pahoin pelkään, että vuosien saatossa negat ja diatkin tulevat haperoitumaan. Sormenjäljet vain nopeuttavat asiaa. Jaan täysin tanen kanssa näkemyksen, että ei nuo kotipolttoiset CD:eet ole mikään lopullinen ratkaisu. Mutta eivät nuokaan varmennukset varmaan pahitteeksi ole. - Itse asiassa mä vielä etsin sitä lopullista (?) sähköisen materiaalin arkistointi tapaa. Mm. Dia Labissahan kuviani on jo vuosia poltettu levylle - Ongelmalliseksi ovat osottautuneet 1960 luvun mankka nauhat. Ei niin etteikö ääni olisi hyvin säilynyt. Nauhat ovat vain käyneet hauraammiksi ja joissain tapauksissa hyvästä äänityksestä on kokonaan kadonnut pala äänitystä. Onneksi niistäkin tuli otetta aikanaan kopiota, joilla noita puuttuvia paloja on saanut täydennettyä. Myös neliraita mankan äänien "läpilyönnit" ovat aiheittaneet päänvaivaa äänityksiä purettaessa. Itse äänen säilyvyyteen olen ollut erittäin tyytyväinen |