30.06.2006 / Vartius
30.06.2006 näistäkö se klonkka klonkka -ääni lähtee...
Kommentit
| 09.07.2006 23:30 | Tapio Muurinen: | Näistä - ennen vaununtarkastajan tehtäviin kuului mittailla lovien pituuksia ja asettaa vaunulle nopeusrajoituksia tarvittaessa. Kehä näyttää olevan kulunut muutenkin aika syvälle, joten vaunun kulku ei ole enää vakaa. | |
| 09.07.2006 23:58 | Arto Lopia: | Tuohan pysyy todennäköisesti hyvin kiskoilla vaikka sisäpuolen laippa puuttuisi kokonaan! Onkohan kuvassa jokin optinen harha ku näyttäis et toi on enempi urapyörä ja siten torninosturi käyttöön sopivampi kuin junaan? | |
| 10.07.2006 01:04 | Tapio Muurinen: | Kuvassa tosiaan näyttää siltä, kuin pyörän kehä olisi urautunut. Sellainen pyörä vie vaunua jääräpäisesti minne haluaa, eikä sinne minne pitäisi. Se voi olla vaarallinen vaihteissa. Onnettomuuksiakin on tapahtunut. | |
| 11.07.2006 11:55 | Pekka Siiskonen: | Onko tuossa kehässä ihan oikeati tasoja, vai hämääkö heijastukset? Muistelen joskus mulle kerrotun, että lonksutus ei aina johdu lovesta/tasosta vaan siitä että pyörän kehälle on lukkojarrutuksen johdosta tarttunut palanen kiskon pintaa, ja sen saattaa saada taltattua pois. Onko tuo tumma kohta siis kiskosta tarttunutta ja siksi "lonksuttanut" vaunua? | |
| 19.01.2007 23:27 | Christian Stén: | Näyttää pikemmin kuin metallin väsymys-murtuma siis repeytymä pyörän vanteessa. Olen nähnyt kun tarkastajat kävelevät seisovien vaunurivien myötä ja lonksuttavat pyöränkehiä jollakin metallikepillä. Kilisevä ääni pyöränkehästä paljastaa pyörän kunnon. Siitä lähtee vaimeentunut kilinä jos vanteessa on murtuma. Englanniksi sanotaan "muffled" tai "half muffled" sointu. Siis murtunut sointu. Olenko taas oikeasti väärässä? | |
| 20.01.2007 00:39 | Tapio Muurinen: | Ennen tosiaan veturien ja vaunujen pyöränkehät olivat irralliset, kuten Borkkas muistelee. Ne voitiin vaihtaa käyttäen hyväksi metallin lämpölaajenemista. Ajan myötä kehälle tuli murtumia, ja niiden kuntoa voitiin tarkkailla helähdysäänen perusteella, kun kehälle kolautettiin pitkävartisella vasaralla. Suomessa ääni oli tuttu ainakin 1950-luvulla. Muutama vuosi sitten Petroskoin asemalla kuulin vielä tuon tutun äänen ennen Moskovan junan lähtöä. Ja eikö Sr1-veturit tulleet näillä irtokehillä varustettuna?. Paitsi, että kuvassa pyörän kartio näyttäisi oleva pahasti kulunut, myös sivussa on kehän suuntainen halkeama tuossa loven paikkeilla. | |
| 11.05.2020 20:41 | [Tunnus poistettu]: | Anteeksi tietämättömyys, mutta ovatko nuo lovia? | |
| 11.05.2020 22:26 | Erkki Nuutio: | Lukkoonjarruttamisen seurauksena pyöränkehälle kuluvaa tasopintaa kutsutaan kaiketi suhoksi. Tuon pyörän kehä näyttää jo hurjalta. Ainakin osa kuluma/painumakohdista lienee seurausta lukkoonjarrutuksista. Tuollaista pyörää ei enää voi jarruttaa tasaisesti perinteisellä tönkkäjarrulla (=valurautaisilla jarrukengillä, jotka painetaan pyöränkehiä vasten), sillä kiillottuneet kohdat ovat liukkaita ja kuopalla ja muu kehä on niihin nähden koholla. Toiset painumat lienevät syntyneet pyörän pomppimisen seurauksena niihin kohtiin, jotka ovat iskeytyneet kiskoa vasten pompun lopuksi. Tuollaiset pomppimiset taitavat jättää kiskoihinkin painumakohtia. Veturi- ja henkilövaunujarrut lienevät olleet jo vuosikymmeniä levyjarruja ja niiden ohjausventtiileissä on akselikohtaiset lukkiutumisen estolaitteet? Tavaravaunujen jarrut lienevät edelleen tönkkäjarruja ja lukkiutumisen estolaitteet puuttuvat? |
|
| 11.05.2020 22:36 | Topi Lajunen: | 12 vuotta alalla, enkä ole koskaan kuullut suhosta. Voihan se olla jokin aikaisemmin käytetty nimitys, mutta kyllä noita loviksi kutsutaan nykyään. Matkustajaliikenteen kotimaisissa vaunuissa ja moottorivaunuissalevyjarrut ovat tosiaan olleet arkea jo kauan, mutta vetureista ensimmäinen levyjarrullinen saatiin vasta Sr3:n myötä. |
|
| 12.05.2020 08:08 | Teppo Niemi: | Suhoista puhuttiin Helsingin varikolla ainakin 1980-luvun lopulla. Mutta tilattaessa pyörän sorvaus Pasilan konepajan kuoppasorvissa, niin syynä oli lovet, ellei sitten sorvausyynä ollut pyörän kulumat. Virallisissa teksteissä (kuten JT, JTO, JTT, ohjesäännöt ja koulutusmonisteet puhuttiin ainakin 1950 -luvulta lähtien lovista. Suho -nimitys lienee syntynyt äänestä, jonka luistava pyörä synnyttää ja jonka seurauksena on siis lovi. |
|
| 12.05.2020 08:15 | Raimo Harju: | Onko ylimmäises suhos huomioväriasuisen kuvaajan kuvajainen. | |
| 12.05.2020 16:26 | Erkki Nuutio: | Todettakoon että Airaksen höyryveturit ja niiden hoito (2.p. 1946) kutsuu lukkoonjarrutuksessa kulunutta littanaa kohtaa suhoksi (s. 460). Epäpyöreydestä voi aiheutua hyvinkin suuria iskukuormituksia. Ne kohdistuvat pyörän akseliin ja pyörännavan laakereihin. Akseli voi väsyä poikki ja vierintälaakeritkin vaurioituvat herkästi iskuista. Liukulaakerit sensijaan eivät ole arkoja. |
|
| 12.05.2020 22:37 | Jorma Toivonen: | Lähes 50v olen ollut mukana rautatieliikenteessä (ammatti + harrastus). Kuten Topi aiemmin kertoi niin ammattipiireissä puhuttiin loveista, ei suhoista (esim. "lovipyörä" tuttu nimitys, "suhopyörä" täysin tuntematon käsite). | |
| 14.05.2020 22:36 | Tapio Juomukkaharju: | Silloin kun olin vielä työelämässä, konduktöörinä, kuulin veturimiehiltä että veturissa on pienet suhot, (pieni loven alku, ei aiheuta vielä toimenpiteitä) näin ymmärsin. Jotkut pienet suhot saattoi poistaa pitämällä jarrua päällä ja samalla hiekoittamalla. | |
| 29.12.2020 12:23 | Seppo Rahja: | Meilläpäin lovipyörät olivat lovipyöriä jo 1960-luvulla... | |
| 29.12.2020 15:05 | Erkki Nuutio: | Sopiihan lovipyöräksi kutsua, vaikka näkyviä lovia ei olekaan. On vain väkivaltaisen hankauksen littanaksi kuluttamia kohtia. Nopean kulumisen kuumentama sileä kohta eli suho nopeasti jäähtyessään karkenee. Siksi siitä tulee liukas ja kova. Viilakaan ei siihen pure. Lovi on geometrinen lovi. Suhon pinnalta sisäänpäin leviää kyllä mikroskooppisia lovia, eli säröjä. Kookkaampien lovien osalta viittaan esimerkiksi iskelmän mainitsemaan lesken loveen tai teknisempään iskukokokeen koesauvojen v- tai u-loveen. |