??.06.1974 / Lahti, Lahti

??.06.1974 Tänä päivänä Lahdessa näyttää aivan erilaiselta verrattuna aikaan n. 30 vuotta sitten. - Sr12-vetoinen P12 kiihdyttää Riihimäen suuntaan, pysähdyttyään sitä ennen kahdeksi minuutiksi. Junan loppupäästä Lahteen jäävät matkustajat ja laituriauto joutuvat odottamaan junan ohimenoa.

Kuvan tiedot
Liikennepaikka: Lahti (Liikennepaikan tiedot) Kuvauspaikka: Lahti
Kuvaaja: Tapio Muurinen
Lisätty: 21.10.2006 00:00
Junatyyppi
P: 12
Muu tunniste
Rautatieinfra: Muu rakennus, Opastin
Sekalaiset: Henkilökunta, Muu ajoneuvo
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Kesä

Kommentit

21.10.2006 17:56 Esa Leskinen: Taas on kuvaan mahdutettu mukavasti mennyttä aikaa: puuvaunu, lättähattu, laituriauto, opastimet, vanha poliisin univormu... Mikähän oli muuten tuonut virkavallan edustajan asemalle?
21.10.2006 18:41 Tapio Muurinen: Olisikohan Lahdessa ollut noihin aikoihin oma asemapoliisi. Minusta tässä oli poliisimies aika usein, vaikkapa vain turvallisuuden vuoksi vahtimassa matkustajien ryntäilyä lähtevän junan editse. Tosin kyllä joskus veturi käytti kelloakin varoitukseksi.
21.10.2006 19:08 Jaakko Tuominen: Hieno. Oliskos jollakin muita suuntia kuvattuna tuosta Tornista, olis tarpeen tulevaisuudessa pienoismalliin.
22.10.2006 11:23 Markku Sakari Meriluoto: Vakituinen asemapolliisi ja myös toripolliisi kuuluivat vielä tuolloin Lahden arkiseen katukuvaan. Kummankin julkisen paikan viranhaltijoiden naamat jäivät hyvin kaupunkilaisten mieleen vuosikymmenten varrella. Etenkin asemapoliisissa Tapion kamera tallensi taas rautateiden kulttuurihistoriaa, sillä ammattikunta lienee kovin jäänyt tutkimuksen katveeseen? Kuoppaisella laituripolulla odotteleva laiturijuna nestekaasupulloineen täydentää tunnelman. Tornin varjo kuvastaa keskipäivän tienoota, joten onkohan kysymyksessä P78 Kuopiosta klo 11.30? Ylhäältä Tornin terassilta länteen, siis jatkeena tälle, on ratapihapanoraama ESS:n kokosivun artikkelissa "Ihmiset ratapihan savussa" 28.10.1961.
22.10.2006 12:30 Tapio Muurinen: Kun puhutaan kellonajoista, päivistä tai jopa vuosista, niin puolustukseni on heikko. Markku paikallisena lukee aurinkokelloa kuin omaa taskunauristaan, jotka ovat pettämättömiä :-) - Taas kerran pitää todeta, että en ole 100-varma tuosta P12:sta, joka tuli tunnin aikaisemmin. Yleensä sillä kuljin maanantaisin, koska piti ehtiä Helsingistä Jyväskylän suuntaan menevään pikalinjaan. Se koukkasi tästä rautatieaseman kautta (huom. ei kesäaikaa).
22.10.2006 18:30 Oskari Väisänen: Kyllä tämä on varsinaista hiivattia lahtelaisharrastajalle! :)
25.10.2006 23:00 Jari Alanko: Tapio Muuriselle kymmenen pistettä ja papukaijamerkki tosta nostalgisesta kuvasta."ei mennyt aika koskaan palaa" muusikoitten kielellä , kiitos kun laitoit ton kuvan,tulee haikeet muistot mieleen lapsuusajoista ja nuoruudestakin.
25.10.2006 23:02 Jari Alanko: Korjaus äskeiseen laulunpätkään,"ei mennyt aika koskaan enää palaa."piti olla.
24.02.2010 16:56 Leo Herranen: Tässä tiivistyy moni hieno asia yhteen. :)
24.02.2010 23:30 Jorma Toivonen: Tuolta parvekkeelta pyöriteltiin vihreää ohikulkujunille - muistaakseni hyvin olivat kaverit aina "hereillä", hyvissä ajoin tulivat opasteet. "Vihreän" kanssa odottelivat junaa, hieman viheltimellä "vihjaisi", että kaveri on havaittu veturista niin johan pyöriteltiin ohikulun salliva opaste. Vaikka tuossa "tolppa" onkin, ei sillä vielä tuolloin annettu "lähtö"-opastetta. Suorittaja, vai oliko vielä junanlähettäjän nimikkeellä, antoi lähtöluvan matkustajajunille - "riihimäen lätille" usein riitti heilautus asematalon rapuilta, ei tarvinnut laiturille asti lampsia. Molempiin suntiin (itään sekä länteen) oli todellakin nuo "rata-opastimet" (?) - ei puhuttu lähtö- tai pää-opastimista, väriä toki noudatettiin, mutta varmistus tuli aina saada "tornista" tai junanlähettäjältä.
25.02.2010 10:54 Niila Heikkilä: Mielenkiintoista juttua Jormalta. Samalla tulee mieleen että vaikka tuohon aikaan kaikki ennakoidut suorituspaikat ja sivullemenot ovatkin olleet etukäteen tiedossa, on ollut tarpeellista tietää myös missäpäin kutakin suorituspaikkaa lippumies lymyää. Etsikäänkö lipunpyörittäjää kaukaa sivulta, keskeltä ratapihaa, tai ala, -vaiko yläviistosta kuten tässä kuvassa. En yhtään epäile etteikö joskus olisi tullut toimintaa hidastavia havaintokatkoksia jollain oudolla liikennepaikalla. Suosittajan kannalta asiaa ajateltuna oikea-aikainen laiturillaolo lipun kanssa on vaatinut talvipakkasessa joko hyvää pelisilmää, tuuria tai paksuja talvivarusteita. Monilla asemilla joilla oli mekaaniset turvalaitteet, tai ei turvalaitteita ollenkaan, ei voinut tietää lähestyvän junan sijaintia kuin arviopohjalta. Relepohjaisissa turvalaitteissa suorittaja kuuli (ja kuulee yhä) summerin pärähdyksen eli "pillin" kun juna saapuu ensimmäiselle eristysosuudelle.
27.02.2010 00:43 Jorma Toivonen: Lahdessa länsipäätä hoiteli asl I "haara", tämä oli tietysti "torni" - asl III ja idässä asl IV - "itä". Riihimäellä helppo liikkua "silmien mukaan". Tampereella tulevien t-junien vetureille lupia anteli "masto", Perkiön tallien eteläpäässä oli "valmiit" veturit, yleensä lähdettiin hiljalleen lipumaan kohti asl V:tä (perkiö), vaihdemies tuli veturin nähtyään ovensuuhun tähyilemään, hänelle huudeltiin junan numero - odoteltiin hetki kaverin soitellessa edelleen ja luvan saatuaan antoi käsi-opasteella luvan jatkaa matkaa. Olihan tallin seinässä toki puhelinkin, jolla "veivaamalla" piti yhteys avautuman oikeaan paikkaan - enpähän oikein osannut tauottaa veivaamista, joten puhelu yhdistyi milloin minnekin - helpompi oli huudella... "perkiön" jälkeen lupia enää heilutteli "masto" ja "etelä" ennen etelän junaan kiinnittymistä. Varsinainen sekamelska tuntui aluksi olevan Kouvola. Lännestä tullessa tietenkin pysähdyttiin m-asemalle odottelemaan "kakkosen" antamaa käsi-opasteen lupaa ajella edelleen, laskumäen vieressä oli sentään rata-opastin, jota noudattamalla päästiin tulo-teille "viitoselle" - odoteltiin lupaa irrottaa veturi junasta ja seikkailu alkoi... en muista enää järjestystä, mutta matkalla talliin taisi löytyä luvanantopaikkoina: viitosta, mielakkaa, hampparia, kolmosta, puolakkaa, torppaa, joskus käpyläkin taisi olla joukossa, kaappi taasen oli ratapihan länsipäässä jne. ja kaikilla oma tapansa ja paikkansa opasteen näyttämiselle - ensikerta tuntui todella sekavalta, ei näitä koskaan opi - mutta onneksi oli kuljettaja mukana, joka opasti, mitä oli minkin vaunuroikan tai kopin ikkunasta odotettavissa.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!