??.06.1963 / Hamina, Hamina (uusi)
??.06.1963 Poitsilan 6-raiteinen ratapiha. Vasemmalla päätie l. tuloraide, oikealla Nuutniemeen vievä raide. Ratapiha on näillä paikkeilla, Huttusen kylän kohdalla, pengerretty puhelinpylväiden korkeuteen.
Kommentit
| 27.04.2007 09:59 | Olavi Huotari: | Hmm ... minä laskin 7 raidetta ja lisänä vielä tuo oikealle alas johtava. | |
| 27.04.2007 22:32 | Tapio Muurinen: | Minä laskin vain nuo lajitteluraiteet :) | |
| 28.04.2007 11:35 | Tapio Muurinen: | Alkujaan ratapihan hyötypituus oli 600 - 650 m, joka riitti hyvin silloisille junille. Myös vaunuvaaka tuli joskus 1970-luvulla. Ennen sähköistystä raiteisto kutakuinkin pysyi ennallaan, mutta hyötypityys kasvoi 800 - 900 m:iin. Entiselle "tulotielle" (raide 1. vasemmalta), voidaan ottaa erikoistapauksessa 1050 m:n juna. Muistaakseni myös 2-raiteelle sopii 1000 m. Entinen tulotie oli Keskiratapihalle saapuvien ja sieltä lähtevien junien käytössä. Myös Nuutniemen raide on yhdistetty vaihteella eteläpäästään. Nykyisin lähtevät junat käyttävät milloin mitäkin keskellä olevista vapaista raiteista http://vaunut.org/kuvasivu/27836 | |
| 12.11.2011 01:26 | Jukka Viitala: | Eikös tuo Nuutniemen raide ollut melko uusi tuolloin ja kaupungin omistuksessa? Alkuperäinen, josta kiskojakaan ei oltu viitsitty purkaa, tuli etelästä rantaa nuollen. Nuutniemen raiteen oikealla puolen oli 80-luvun alkupuolella metsänveljien leiri, ratapihaa uudistaessamme aamu-uniset sankarit tulivat usein ölisemään aiheuttamamme häiriön johdosta ja kävimme välillä vakoilemassa tosisissien puuhia. Leiri oli pystytetty sota-aikaisten taisteluhautojen (Salpalinjan takalinjaa Hillo-Taavetti) alueelle ja en ollut silloisen nuoren elämäni aikana nähnyt ikinä mitään vastaavaa. Taisteluhautojen täytteenä oli kymmenien metrien matkalla vihreitä pulloja, joissa oli silloinkin pantti, mutta nämä kaverit eivät kärsineet pikkurahan puutteesta, koska pullot oli nakattu jättiläiskasoihin. Lähistöllä asuvat Aladinin sammuvan suvun edustajat sallivat eräelämän maillaan ja kaikesta päätellen myös tukivat sitä taloudellisesti. Ilmeisesti muutamia vuosia aiemmin lakkautetun Meltin kaatopaikan alueella asustelleet viimeiset veteraanit olivat löytäneet tuolta itselleen kodin. Muistaakseni nämä veijarit löysivät juoksevan veden ihanuuden viereen rakennetulta uudelta asemalta ja tankkailivat kanistereitaan siellä vähän turhankin aktiivisesti, kunnes peli vihellettiin poikki. Oikeanpuoleisimmalla raiteella sattui pikku episodi laskiessamme soraa massikoista, VR ei nuukuuksissaan välpännyt tavaraa vaan vaunuissa oli kaikkea mahdollista jalkapallon kokoisesta alaspäin, eihän nuo isoimmat sektoriluukuista mahtuneet ja yksi vaunuista lopetti leikin kesken. Viikkoa aiemmin oli kytketty ajolankoihin kuumat, mutta siitä huolimatta esimerkkiin perustuvaan johtamistyyliin tottunut rataesimiehemme pomppasi korkealaitaisen massin sisään ja alkoi reippaasti takoa kangellaan sorakasaa. Yritimme huudella jotain, mutta näytön paikka oli kova ja lopulta viiden minuutin reuhaamisen jälkeen (ei hän muissakaan töissä sen pidempään jaksanut, koska veti kympillä) työn sankari sai jotain ropisemaan luukusta ulos ja nousi toisella jalallaan vaunun reunan varaan, voitonriemuisena. Vasta silloin hän hoksasi uutuuttaan kiiltelevän ajolangan olevan puoli metriä virkalakkinsa lipasta ja todennäköisesti pyörtyi vaunuun. Hetken päästä hän kapusi sivulaidan yli kuin toukka ja meillä oli kumman rauhallista monta päivää sen jälkeen. Tulipahan testattua käytännön suojaetäisyys sillä kertaa. Mulla on sellainen muistikuva, että Nuutniemen raiteen pohjoispäässä seisovien vaunujen kohdalla olisi kallio ollut louhittuna paljon kauemmaksi 80-luvun alussa, koska siellä oli mahdoton läjä vanhoja ratapöllejä kerättynä sekä linjalta, että pihalta ennen perusparannuksen aloittamista, koska väsäsimme rasvamontun kotipihalle parhaista pölleistä ja nuorimmat olivat vuosinaulalla 55. Kyllästettyjä kuitenkin. Rataosastolla pääsi muuten palkoille, jos vaihtoi 21 pölliä tai enemmän päivässä. Ohje oli varmaan laadittu linjalle, jossa pöllin saa tempaistua tukkisaksilla hiiteen heti, kun naulat on irti ja raide tunkattu, mutta tuossa kuvan hiekkaerämaassa piti lapioida miltei pöllin mittainen luiska pöllin jatkoksi ja tuon alkuperäisen soran raekoko oli nollasta rantapalloon. Silloinen 60-kiloinen sorja varteni hoikkeni entisestään tuossa duunissa ja palkka pysyi pohjalukemissa, lopulta pääsin kuningashommaan eli sepelin laskuun JuHalle, jossa silloinen oranssihaalariura tuli käytyä loppuun ennen pakollista valtion palvelusta. Opinpahan käyttämään yhden miehen etukuormaajaa ja ratanaulan lekominenkin kehittyi taiteeksi, erityisosaamisenani oli kiskoankkureiden täsmäasennus. Tulipahan nähtyä sekin ihme, että normi-ihminen lyö norminaulan normipölkkyyn yhdellä lyönnillä normilekalla, itseltäni homma vaati kolmisen kajautusta. Kineettistä energiaa. Jukka |
|
| 12.11.2011 05:45 | Topi Lajunen: | Edelliseen: ('_')-b | |
| 12.11.2011 12:10 | Kimmo T. Lumirae: | Mainio tarina, kiitos Jukka! | |
| 12.11.2011 19:20 | Tapio Muurinen: | Aivan, tuo Nuutniemen uusi suunta valmistui siinä 1957-58, kun ratapihaa levennettiin kolmella uudella läpiajettavalla. Samalla pohjoispäätä pidennettiin ja tehtiin uudempi vaihdekoppi. Vielä 1950 tässä oli vain tulotie. Ensimmäiset kolme raidetta tulivat verkaisesti, koska ne tehtiin työllisyysvarojen salliessa hidastetulla aikataululla. Ne saatiin käyttöön noin 1953. Muutaman vuoden ikäero Huttusenkylän puolella näkyy ensimmäisinä kasvituppaina, horsmaa, kanukkaa, ym. on alkanut kotiutua; mutta soraa on tarvittu paljon tuon notkon täytteeksi. Sitä tuotiin Hillonniemestä ja Suurjärven kuopasta. Pohjoispään kallioita on louhittu ainakin kahteen - kolmeen kertaan ratapihaa levennettäessä. Samalla sieltä on hävinnyt niitä Hillon-Taavetin puolustuslinjan kallioonlouhittuja yhdyshautoja ja poteroita, joista mainitsit. Ensimmäisenä vietiin panssariestekivet v. 1943. On siellä jotain jälkiä vielä olemassa. Ennen Nuutniemeen tultiin tosiaan alkuperäisen Hillon l. hiisataman ratapihan pohjoispäästä, sen ison puukuurin kulmalta oli lähtö. Sehän rakennettiin Ahltrömin telakkaa varten v.1946. Sitten vuoden päästä tuli Waldhoff omine raiteineen telakan pohjoispuolelle. Ja ei kauaa, kun Hamina Oy veti omat kiskot Koirakariin ennen 1950. Miten Uuraan Puuviennille tuli kiskot Hailikariin, siitä ei ole käsitystä. Se vanha Nuutniemen ratahan leikkasi aika jyrkässä kulmassa, ja jäi Hailikarin radan alle. - Muistaisikohan isäsi? Joskus tuli kaverin kanssa lainattua Hillon kopilta resiinaa; tämähän ei onnistunut kuin joskus suurina juhlapyhinä esim. jouluna. Kannettiin resiina alas sinne vanhalle Nuutniemen baanalle ja tultiin tuosta oikealta alhaalta kuvaan. Käväistiin tuolla ratapihan päässä. Oli pimeä ja lumisade, kun tultiin vauhdilla takaisin. Rantaremmin miehiä oli samaan aikaan kävelemässä radalla. - Pelästyttiin melko tavalla puolin ja toisin; meneekö yli. - Resiina palautettiin nätisti samaan paikkaan. |