22.03.1989 / Hagalund, Tukholma, Ruotsi
22.03.1989 Ub-sarjan vanha vaihto-veturi vielä käytössä Hagalundin varikolla Tukholmassa, v.1943 valmistuneella yksilöllä hoideltiin mm. matkustaja-vaunujen järjestelyitä.
Kommentit
| 13.03.2007 07:43 | Christian Stén: | Yhtä vanha kun minä! | |
| 14.03.2007 15:21 | Marko Vuoti: | On siis kuvanottohetkellä ollut 46-vuotias. Alkavat meillä vanhimmat deeverit olla pikapuolin samassa iässä, joten eipä pääse Ruåttin poika kauheesti ylpeilemään vehkeidensä käyttöiällä. (Paitsi jos ko. aparaatti on edelleen palveluksessa.) Asiallisen oloinen kone yhtä kaikki. | |
| 13.07.2011 11:55 | [Tunnus poistettu]: | Mitäs tuosta - höyryveturien ikä lasketaan aivan toisenlaisissa luvuissa ylöspäin! Vanhin katkotta palvellut täyttää vähän toista vuoden päästä eli 31.12.2012 95 vuoitta, samalla varikolla on kaksikin yli 60-vuotiasta joista toinen on palvellut lähes katkotta, sitten on 102- ja 110-vuotiaat... on siinä mallia! | |
| 13.07.2011 12:31 | Topi Lajunen: | No, on kuitenkin ymmärrettävä, että on eri asia pitää kalustoa päivittäisessä aktiivikäytössä kuin museokalustona. | |
| 13.07.2011 17:11 | [Tunnus poistettu]: | Muutama päivittäinenkin vaihtoliike rajallisella alueella eli ajot muutamaa sataa metriä päivässä on jotain aivan muuta alaspäin kuin kilometrien mittainen viikottainen museoajo... lasketaanpas vähän: jos Sohvilla silloin kun se oli ainoa veturi ajettiin matkustaja-ajoa sellainen keskimäärin viisi edestakaista reissua Jokioisiin ja takaisin... mitäs siitä tuleekaan liikennekaudessa... sanotaan että liikennekausi olisi noin kaksitoista ajopäivää á 60 km, niin siitähän tulee jo lähdössä sellainen hiukan yli seitsemänsataa kilometriä. Tosiasiassa ajoa oli paljonkin enemmän, varsinkin silloin kun dieselit reistasivat eli Kolmonen seisoi laakeririkon vuoksi ja Mummo kaipasi peruskorjausta... voidaan sanoa että kyllä sitä ajoa saattoi tulla hyvinkin puolitoista tuhatta kilometriä per kausi. Ja siihen vielä kaikki kylmissä tiloissa seisomiset päälle - nämä svenskivehkeet kun ovat olleet lämmitetyissä talleissa koko ajan... ja sitten aikanaan kun tuli vielä kuusitoista kilometriä kerta-ajoa lisää niin kyllähän museokoneillakin kuormaa riittää. | |
| 13.07.2011 20:59 | Juhani Pirttilahti: | Onhan tuo museo- ja aktiivikäytön kunnossapito keskenään ehkä hiukan erilaista, mutta periaatteessa samaan lopputulemaan siinä ainakin pyritään, elikkäs liikennekelpoiseen kalustoon. Ehkä tyypilliset viat on hiukan erilaisia ja yllättäviäkin museokalustossa niiden vähäisemmän ajon takia. | |
| 03.04.2017 01:25 | Esa J. Rintamäki: | Tietoja Ub-vetureista (SLM 1982): akselijärjestys C, teho 1 x 920 kW, ajomoottorin tyyppi ASEA KJC 137, säätöjärjestelmä matalajännite, tehonsäätöportaita 13, voimansiirto kytkintagoilla, pituus puskimenpäitse 9 600 mm, pyörästön pituus 4 100 mm, vetopyörän halkaisija 1 100 mm, paino työkunnossa 47,4 tonnia, kitkapaino 47,4 tonnia, suurin akselipaino 15,8 tonnia, vetovoima liikkeelle lähdettäessä 155 kN, suurin sallittu ajonopeus 45 km/t, valmistusvuodet 1930 - 1950, ilmoitettu teho on tuntiteho nopeudella 25 km/t, päämuuntaja rajoittaa tehon arvoksi 720 kW, Ub-vaihtoveturit toimitettiin alunperin varustettuna ajomoottorityypillä ASEA KJ 136, jonka teho oli 1 x 610 kW ja muuntaja rajoitti tehoa arvoon 515 kW, vuonna 1981 alkuperäisellä moottorilla varustettuja vetureita oli 32 kpl ( 90:stä valmistetusta), edelleen samana vuonna radio-ohjattuja tämän sarjan vetureita oli 17 kpl (ei kuvan veturi) ja Otso-vaihtotyökytkimellä varustettuja oli samoin 17 kpl (ei kuvan veturi). Kuvassa näkyvän veturin 587 oli valmistanut ASEA ja ja Vagn och Maskinfabriken i Falun vuonna 1942 ja edelleen vuonna 1981 se oli sijoitettuna Tukholman liikennepiiriin Hagalundin varikolle 13 sisarensa kanssa. Meillä Suomessa on Höyry-Kana, sekä Diesel-Kanana jossain mainittu Tve3, niin onko tämä sitten ruotsalainen näkemys Sähkö-Kanasta? |