09.06.2007 Kirkniemi "suorittaa" ja välittää tietoa Dr13 2343:n veturimiehistölle viestirenkaan avulla. Kiitos Niklas Savinsaarelle, Hannu Lehikoiselle ja Jorma Toivoselle jotka olivat rooleissa tällä kuvausajolla sekä Jukka Ahtiaiselle viestirenkaan lainaamisesta. Mutta mitä lukikaan viestilapussa?
11.06.2007 21:30 | Ilari Eskelinen: | Hieno tilannekuva. | |
11.06.2007 22:07 | Jorma Toivonen: | Se jääköön "kolmikon" väliseksi salaisuudeksi... | |
11.06.2007 22:33 | Jorma Rauhala: | Jt-ilmoituksessa luki varmaankin jotain seuraavaa junanlähetysväliä koskevaa tietoa, esim. tilapäinen nopeusrajoitus tms., tai sitten seuraavaa junasuorituspaikkaa koskeva tieto, esim. junakohtaus tai sellaisen peruminen tms. Voisin myös melkein väittää, että Kirkniemelläkin tässä 1960-70 -lukujen näytelmässä junanlähettäjä eli junasuorittaja käyttäisi virkapuvun takkia oli sää millainen tahansa :) Onhan kyse tuolloin vielä matkustajajunarataosasta. | |
11.06.2007 22:45 | Jorma Toivonen: | Hieman tuli "veturi-miehistölle" moitetta nopeuden "alhaisuudesta", mutta ennakko-harjoituksen puutteesta johtuen arveltiin veturin päällä nopeus riittäväksi tapahtuman onnistumiseksi. Todellisuudessahan rengas olisi otettu kiinni ikkuna avonaisena, repäisty ilmoitus irti joissain renkaissa olleesta "klipsistä" tai "kumirengas-virityksestä" ja palautettu rengas maastoon, tällä kertaa renkaan palautuksen esti varsin tiivis kuvaajien rintama. Mikäli ilmoituksen anto epäonnistui juna pysäytettiin tavallisella käyttöjarrutuksella (hätäjarrua ei tarvinnut käyttää), junanlähettäjä kahlasi pahimmillaan syvässä hangessa muutaman sadan metrin matkan tuomaan ilmoituksen perille veturiin ja vasta sitteen matka jatkui... Ennen ei ollut esim. tuollaisia "haukkaavia" peili-systeemejä, kun "hiljennä"-opasteen näytön syy selvisi lisättiin tehoja koneeseen ja toivottiin ilmoituksen annon onnistuvan. Ei varmaankaan ollut helppoa seistä raiteen vieressä (varsinkaan ensikertalaisella), kun esim. Hr12 möyrysi kohti täydet tehot päällä tai Hr1 "puuskutti" täydellä höyryllä pimeällä valonheitin häikäisten kadottaen veturin ääri-mitat. | |
22.08.2008 22:38 | Lasse Härkönen: | Ylen Elävästä arkistosta löytyy video 50-luvulta "Kouvolan miesten kyydissä", missä näkyy myös ko. operaatio noin 9:30 kohdalla http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=7&t=508&a=2718 | |
10.04.2013 18:00 | Petri Nummijoki: | Rengasta annettaessa ei lähtökohtaisesti näytetty hiljennä-opastetta, koska ohikulkujunan matkantekoa ei saanut hidastaa renkaan annon vuoksi. Oli siis täysin kuljettajan harkinnassa, miten lujaa ajettiin. Muutamilla pääradoilla oli Jt:n mukaan sallittua ajaa 110 km/h, jos kuljettaja halusi. Jt:n mukaan hiljennä-opastetta sai tosin näyttää tarpeen vaatiessa mutta sillä tarkoitettiin tilannetta, jossa renkaan anto oli poikkeuksellisen haasteellista, kuten heikkojen valaistusolosuhteiden vallitessa. Voi toki olla, että myöhempinä aikoina hiljennä-opastetta näytettiin herkemmin, kun radiopuhelimet olivat jo monella asemalla käytössä ja tilanne saattoi olla yllättävämpi. Kuulemma junanlähettäjän näkökulmasta renkaan anto oli Hr1- ja Tr1-vetureille jonkin verran haasteellista, koska niissä savupellit häiritsivät operaatiota. Paremmin se onnistui Hv-höyryvetureille mutta kaikkein luotettavimmin korkeille vetureille Hr12, Sr12 ja Vv15, koska niissä sopivat etäisyydet raiteen sivu- ja pystysuunnissa olivat helpoimmin arvioitavissa. Vaikeimpia taas olivat matalat veturit Hr11, Hr13, Dm4 ja Dm7, joille oli hankala keksiä yleispäteviä muistisääntöjä. |