??.03.1971 / Välillä Toijala–Turku
??.03.1971 H536 on matkalla Toijalasta Turkuun. Matkustin "parhaalla" näköalapaikalla. Tästä oli hyvä seurata matkan vaiheita. Ohjaamossa olisi ollut vielä mielenkiintoisempaa, mutta konduktööri istui usein omalla paikallaan. Joskus lyhytmatkalaiset jäivät ohjaamoon seurustelemaan kuljettajan kanssa, vaikka siitä oli kielto. Toiset kuljettajat eivät "näistä työn häiritsijöistä" ymmärrettävästi pitäneet. Eräissä valmistussarjoissa, taisi olla Dm7, oli WC:hen käynti ohjaamon kautta.
Kommentit
| 25.11.2007 11:59 | Ilari Eskelinen: | Huipputeknologiaa mainostetaan ohjaamon ovessa. | |
| 25.11.2007 12:16 | Tapio Muurinen: | Se "huippu" oli tuolloin Talouspyyhkeet, WC-paperit, Autopyyhkeet, Nenäliinat (kahdesta en saan selvää) :) | |
| 25.11.2007 14:01 | Ilari Eskelinen: | Ja tuota huipputeknologiaa valmistettiin täällä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nokian_Paperi | |
| 25.11.2007 18:28 | Tauno Hermola: | Olihan Nokia tuolloin tietysti paljon muutakin kuin pehmopaperia: Vuoden 1967 alussa fuusiolla syntynyt Oy Nokia Ab muodostui teollisuusryhmistä Puunjalostus- ja voimateollisuus, Kumiteollisuus, Suomen Kaapelitehdas ja Elektroniikkateollisuus. (Käyttäjä muokannut 25.11.2007 18:29) | |
| 25.11.2007 22:12 | Tapio Muurinen: | Nokian maailmanvalloitus alkoi oikeastaan Kuurilan junaonnettomuudesta. Erkki Aalto velvoitti, että rautateille piti luoda sellainen linjaradiojärjestelmä, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan. Koekäytön jälkeen 1960-luvun lopulla sekä veturiradiot, että tukiasemat olivat Saloran. Nokian elektroniikka tuli silloin vielä myöhäjunalla perässä. Vuodesta 1974 VR:llä alettiin siirtyä Nokian tukiasemiin, ja kymmenen vuotta myöhemmin Nokia osti Saloran. | |
| 26.11.2007 22:37 | Tapio Muurinen: | Tähän voisi vielä lisätä, että Turun-Toijalan välille linjaradio valmistui viimeisten joukossa vasta 1980-luvun alussa. | |
| 26.11.2007 22:39 | Joni Lahti: | Nyt en muista tarkkaan, mutta oliko tuo penkki päällystetty sinisellä kernillä vai oliko se jonkinlaista kangasta? Tekonukkasamettia? | |
| 26.11.2007 22:44 | Tuukka Ryyppö: | Joni: http://vaunut.org/kuvasivu/12120 | |
| 26.11.2007 22:48 | Tapio Muurinen: | Niitä oli sekä että. Alunperin oli kerni, semmonen sisen vihertävä (makuasia). Tässäkin on kerni, vaikka filmin rakeisuus vähän hämää. Myöhemmin niitä päällystettiin uudelleen sellaisella plyyssisamettikankaalla (näin muistelen). Edessä on näyttäisi olevan leveä kolmen paikan penkki. | |
| 26.11.2007 22:49 | Joni Lahti: | Kiitos tiedosta. Se oli siis vihreä... niin tietenkin, sotkin vanhat paikkurin penkit. Ja kangasta, samettia tai jotakin veluuria. Siis oli aluksi kerni, muistin värin vähän pieleen. Ei ole siten täysdementiaa vielä.... (Käyttäjä muokannut 26.11.2007 22:53) | |
| 26.11.2007 23:24 | Tapio Muurinen: | Illan viimeinen lättävuoro Turkuun, H538, oli jopa nopeampi kuin hitaimmat pikajunat. Se pysähtyi vain Urjalassa, Humppilassa ja Loimaalla ennen Turkua, jonne oli tulo n. klo 23. Nopeusmittarin neula pysytteli tiiviisti 100:sen tuntumassa, joskus alamäissä mentiin reilusti ylikin. Talvella hämärässä vaunussa, lumituiskun läpi syöksyttäessä meno tuntui erityisen vauhdikkalta. | |
| 27.11.2007 07:49 | Jouni Hytönen: | Kernipenkkejä oli joissakin vaunuissa vielä hyvinkin myöhään. Muistelisin, että Keitele-Museon liitevaunussa 11594 ne olivat vakinaisen liikenteen loppuun asti. | |
| 27.11.2007 14:10 | Joni Lahti: | Pisin Lätällä tekemäni matka oli Porista Pieksämäelle. Siinä oli muistini mukaan kernipenkit ilman päätukia. Istumista siis riitti! Muistan tämän siksi, että kloppina poltin salaa äidiltä matkan aikana tupakkaa ja piti olla matalana eteisessä, ettei hän näkisi. Lätässä kun oli sitä ikkunapintaa myös pitkittäin. Miksi en mennyt tupakkaosastoon? Ilmeisesti siksi, että kuvittelin, että sitten arvaisi varmasti aikeeni. - Oliko muuten Lätän vaunuissa tupakkaosastoja? (Käyttäjä muokannut 27.11.2007 14:12) | |
| 27.11.2007 15:19 | Tapio Muurinen: | Vetovaunun puolivälissä oli väliseinä. Toinen puoli oli tupakoitsijoille. Oven päällä lukee "Tupakointi sallittu". Nyt en juuri muista, tarkoittiko se tätä osastoa, vai ohjaamoa. Lisää tietoa mm. http://helsinkiww.net/pmr/fin/dm7.html | |
| 27.11.2007 15:31 | Tapio Muurinen: | Ohjaamon väliseinäikkunan ja ovi-ikkunan eteen kuljettaja kävi vetäisemässä rullaverhon alas, kun illalla matkustamosta tuleva valo alkoi haitata tähystystä. Silloin loppui myös matkustajilta mahdollisuus katsella maisemia eteenpäin. - Kerran vein työ- ja opiskelukaverini Leinon asemalle, kun hän matkusti ensin Kontiomäkeen ja edelleen yöjunalla etelään. Hän tuumasi, että nyt ne alkaa siellä kai ryyppäämään, kun vetivät verhon alas. | |
| 27.11.2007 17:36 | Mikko Herpman: | Muistat Jouni oikein, 11594 oli varustettu kernipenkeillä kun saapui Suolahteen. Tosin siihen vaihdettiin plyyshit lähes ensi töinä matkustusmukavuuden parantamiseksi kuumilla kesäreissuilla. Tosin vanhat kernit on tallessa, eli tarvittaessa ennalleen palautus onnistuu. | |
| 27.11.2007 19:54 | Joni Lahti: | Jännä asia, kun juttu kiertyy Lättään tai Porkkanaan, alkaa positiivishenkiset muistelut. Kyllä niistä jäi paljon mukavia muistoja. Vai onko niin, ettei paremmasta tiedetty? | |
| 27.11.2007 20:37 | Pirkko Alanen: | Ehkä niinkin, mutta olisiko siinä myös "oi, minne loittonitte päivät" -tunnelmaa? | |
| 27.11.2007 21:00 | Joni Lahti: | pia eemeli! Juuri niin! Loiston päivät katoavat horisonttiin kuin rautatiekiskot... vähitellen pieneten ja sitten hups, ei mitään. Nyyh! Mutta oikeasti Lättä ja Porkkana saavat mut vieläkin hyvälle tuulelle, ehkä niissä oli sittenkin jotain salaperäistä, sellaista, mitä uudempi kalusto ei enää hehku. Mistä sen tietää, vaikka niillä oli sielu? | |
| 27.11.2007 21:01 | Tapio Muurinen: | Pirkko, olet oikeassakin. Niitä aikoja ei takaisin saa, mutta jaetaan tunnelmia muillekin. - Kuuma kesäpäivä, kernipenkit, teryleenihousut ja nailonpaita. Matkustamon ikkunat on ruuvattu alas. Ikkunaverhot lepattavat viimassa. - Eikä kaikkia voi kertoa. | |
| 27.11.2007 21:05 | Joni Lahti: | Tapio, nyt meni mulla nostalgian puolelle, mutta vielä yksi muisto. Ne verhot tuoksuivat - tupakkaa, rautateiden muita ominaistuoksuja jne. Kun niihin nojasi, sen tunsi pitkään sieraimissaan, vielä asemalaiturillakin. | |
| 30.11.2007 21:32 | Tauno Hermola: | Lähinnä kai kaipaa kadonneita palveluja. Junia, jotka pysähtyivät pienilläkin asemilla. Kohtuullista vuorotiheyttä myös maaseudulla. Asemia, jokat olivat auki aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kohtuuhintaisia matkalippuja, hinnaltaan kilpailukykyistä joukkoliikennettä (tunnetustihan VR:n hinnat ovat nousseet yleistä kustannustasoa nopeammin, bensiinin hinta taas sitä hitaammin). Junia, joihin ei tarvinnut varata paikkaa. Nyt tuon kaiken kokeakseen pitää matkustaa pois Suomesta http://vaunut.org/kuvasivu/42553 :) | |
| 01.12.2007 13:55 | Joni Lahti: | Iisalmi-Ylivieska radalla Lätät kuljettivat myös maitotonkkia - toimivat maitojunina! Mummoja ja pappoja nousi junaan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jäivät myös pois pienillä seisakkeilla. Se oli todellista paikallisliikennettä. Ei nykyisellä kustannustasolla Suomessa saa enää sellaisia palveluita. Varmasti kohta joutuu itse myös kuljettamaan junaa siellä, missä liikennettä vielä on. | |
| 26.03.2017 15:51 | Esa J. Rintamäki: | Juu, aikoinaan H511 lähti Tampereelta klo 13.25 raiteelta 4. Saapui Vilppulaan klo 15.18, jossa kohtasi etelään matkaavan H518:n. Keskinopeus siinä 40 km/t maissa ja pysähtyi joka maitolaiturin kohdalla. Silloin pääsi halukkaat matkustamaan halutessaan Lemetystä Kallioon, Säynäjärveltä Hirsilään jne. Korkeakoskella meni sivuun ja P104 kiisi ohi matkallaan Turkuun. Kiireetöntä menoa... |