02.09.2000 / Tornio asema

02.09.2000 Ruotsalainen lättäjuna on juuri tuonut Mry:n syysretkeläiset Luulajasta Tornion asemalle. Etummaisena vaununa YB06 1131. Seuraavana päivänä saivat retkeläiset maistaa suomalaisen lätän kyytiä.

Kuvan tiedot
Kuvaaja: Jukka Tölkkö
Lisätty: 25.01.2008 00:00
Muu tunniste
Sekalaiset: Tapahtuma
Sijainti: Asemalla/Ratapihalla
Vuodenajat: Syksy

Kommentit

26.01.2008 23:46 Jarkko Korhonen: Näistä Ruotsin lätistä ei kuvia ole liikaa. Olisiko sisäkuvaa tarjolla? Kovin on jyhkeämpi aurauskalusto vrt. meikäläisten lättien pieniin levyihin. Ilmeisesti pohjoisessa ja korkeammalla merenpinnasta kulkevilla radoilla tarvetta.
27.01.2008 00:48 Jukka Tölkkö: Tämä on ainut kuvani Ruotsin lätistä mutta sisätiloista jäi sellainen muistikuva, että istuimet olivat "sohvamaisempia". Myös Suomen lätissä oli uusimmissa vaunuissa lumiaura. Varsin pian huomattiin ettei isommasta aurasta ollut mitään hyötyä. Paksussa lumessa lättä ei jaksanut kulkea ja toisaalta isompi aura aiheutti moottoripäähän ilmavirtauksia ja lämpöongelmia.
27.01.2008 00:58 Tauno Hermola: Tuolla http://www.jarnvag.net/vagnguide/Y6.asp on kuvia ja tietoa, yksi sisäkuvakin oli Y7:sta
27.01.2008 02:30 Tuukka Ryyppö: Entäs, jos olisi änkenyt useamman motorisoidun lätän yhdessä aurailemaan ilman välivaunuja? Olisiko riittänyt voima?
27.01.2008 18:26 Joni Lahti: Ruotsin lätan hauskin vaunu oli ehdottomasti tämä 2-akselinen nakkisämpylä! http://www.jarnvag.net/bild/vagnguide/ex​tUFV2148Klippan2003.jpg Vastaavaa meillä ei ollut.
28.01.2008 12:57 Pasi Seljas: Olihan meillä lähes yhtä isoja auroja ainakin 4211:ssä ja 4189:ssä.
24.03.2017 01:51 Esa J. Rintamäki: Dm7-auran näin viimeksi lojumassa Turun konepajan alueella, siis vain yhden, kesällä 1979.
18.04.2017 23:53 Esa J. Rintamäki: Jukka, kuvan vaunun sarjamerkki on tosiaan valmistuessaan vuonna 1957 ollut YBo6. Sen sisustusta muutettiin 1964, jolloin uudeksi sarjamerkiksi tuli YBo8 (vuodesta 1970 alkaen Y8). 1131 oli vuonna 1981 sijoitettuna Malmön liikennepiiriin Kristianstadin varikolle. SJ hylkäsi tämän rälsbussin vuonna 1984. Samana vuonna se muutettiin virkatarvevaunuksi MDR400 3822. Svenska Motorvagnsklubbenille vaunu tuli 1986. Kysymys: muutettinko istuimet takaisin Y6-mallin mukaiseksi? Jos muutettiin, niin sarjamerkki YBo6 on oikein. Ellei, niin silloin se on virheellnen. Mainittakoon, että vaunun 1131 on valmistanut ASJ Linköping.
19.04.2017 11:15 Mikko Herpman: Dm7 ison auran ongelmana oli moottorin vajaa jäähdytys kesällä, viilentävä ilma ei päässyt öljypohjan rivastoon. Mitä tulee auraamiseen, teho ei suoranaisesti ole liian vajaa vaan akselipaino liian pieni. Eli alkaa sutimaan, kokemuksena viiden vaunun junalla lumi-/räntäsateessa. Kiskon pinnassa oli ehkä sentti märkää sohjoa, etummainen akseli litisti tämän jääksi ja loput pyörät olivatkin sitten märän jääpatjan päällä. Niin jäätiin ylämäkeen kiinni, ei kun vaan pakkia ja uusi yritys, jo päästiin mäen päälle ja sieltä alaskin.

Miten lie ruotsin lättien aurausominaisuudet, siellähän vetoteli on läpivetävä, meillä vetää telien sisemmät akselit. Olisiko vetoteli edellä ajettaessa parempi, murskaa jäätä paremmin? Jaa'a menee arvailuksi.
20.04.2017 01:17 Jorma Toivonen: Tuohon Mikon mainitsemaan jäähdytysongelmaan olen muistaakseni jossain vaiheessa kommentoinut. Ruotsissa "kylmässä" päässä oli isot aurat, mutta moottoripäähän asennettiin lopulta pienet "läpyskät" öljypohjan jäähdytyksen vaatimuksena.

En muista, että koskaan olisi ollut ongelmia lätällä tuosta Mikon mainitsemasta "jääpatjasta" - mutta kerran vaihtotyössä Dr12:lla...
20.04.2017 12:02 Mikko Herpman: Joo, tuo mainitsemani mäkeen jäänti oli myös monen yhteensattuman summa. Mentiin kohti Äänekoskelta kohti Kutemaista sn60. Todella hankala keli, voi olla ettei huomattu ottaa yhtään santsia Sapran mäkeen. Normaaliliikenteen aikana sn95 olisi todennäköisesti tuonut tarvittavan liike-energian ja tuota ei olisi käynyt. Lisäksi lättä oli tuona päivänä ainoa juna rataosuudella, eli joutui tekemään oman latunsa.
Kerran oltiin lähdössä myös Suolahdesta keikalle, jäätynyt ratapiha kevätaurinko oli sulattanut vedet kiskonharjalle ja yöpakkanen jäädytti. Mentiin onneksi todella varovasti, ja huomattiin että nyt ollaan "jäällä". Laippojen varassa, ei kun vaan hiekkaa vetäville pyörille ja varovasti pois samoja jälkiä. Onnistui, sitten naputeltiinkin teräsjäätä tovi että saatiin kiskon pinta näkyviin.

Kirjoita kommentti Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!