19.07.2008 / Windhoek, Namibia
19.07.2008 Tällainenkin ihmeellisyys oli päässyt lopulliseen parkkiin Windhoekin rautatieasemalla. Mitään infotauluja ei ollut, mutta koneen julma ulkonäkö viitannee aikaan jolloin Etelä-Afrikan rotusortokoneisto piti Namibiaakin vain yhtenä maakuntanaan (SAS = Suid-Afrikaanse Spoorweë). En sitten tiedä kuinka "kätevää" tällaisella oli partioida...
Kommentit
| 02.04.2011 23:16 | Tuukka Ryyppö: | Olisiko kyseessä kuitenkin partiointivälineen sijaan vain keino siirtää pieniä määriä ihmisiä raiteita pitkin paikasta toiseen ilman, että heidät voi ampua raidekulkuneuvon seinien läpi? | |
| 14.06.2014 22:27 | Eljas Pölhö: | Namibian rautateiden virallinen 100-vuotishistoriikki on varsin vaitonainen näiden käytöstä. Kunhan näyttää kuvan panssaroidusta moottorivaunusta tässä samassa paikassa. Kirja on The First 100 Years of State Railways in Namibia, by Brenda Bravenboer and Walter Rusch, 1997 (1.painos) ja 1999 (2. painos). ISBN 0869764012 Enemmän tietoja saamme E.D. (Ted) Hamerilta, joka oli parikymmentä vuotta Rhodesian, sittemmin Zimbabwen rautateillä ratainsinöörinä. Hän kertoi, että useimmat pohjautuivat suoraan panssaroituihin moottoriajoneuvoihin, ne rakennettiin noin 1977 aseellisen konfliktin ollessa siellä pahimmillaan. Sikäläisiä panssaroituja resiinoita käytettiin ajamaan lähinnä Salisburyn (nyk. Harare) ja Botswanan rajan välillä posti- ja makuuvaunujunien edellä, koska sillä osuudella sissit eniten pyrkivät räjäyttämään tai suistamaan mainittuja junia. Syy oli tietysti se, että kyseiset junat olivat matkalla Etelä-Afrikkaan tai tulossa sieltä. Toisena vähemmän säännöllisenä tehtävänä oli partiointi alueilla, joilla oli havaittu sissitoimintaa. Zimbabwen hallituksen ja nimen muutos 1979 lopetti matkustajajunien tihutyöt lähes kokonaan ja joku resiina pääsi museoon, osa unohdettiin konepajan takapihalle ja osa lähetettiin Mosambikiin, missä taistelut jatkuivat. Ted teki tarkastusmatkansa useimmiten tavallisilla Wickhamin (Rau-tyyppisillä) rata-autoilla, mutta muutaman kerran oli pakko mennä turvattomalle alueelle tälläisella panssaroidulla vehkeellä. Korkea maavara ja kylkipanssareiden muoto suojasi miinoilta. Rakenteen sisällä oli turvakaaret, jotka suojasivat jos jouduttiin pyörivään liikkeeseen katon kautta. Kuljettaja ja matkustajat oli sidottu penkkeihinsä tukevin remmein. Silti oli kuulemma tottumattomalle jännittävää, kun ei koskaan tiennyt koska posahtaa. Tositilanteessa nämä olivat kuitenkin varsin turvallisia. Rev E D Hamerin kirja, johon minä tein kartat, veturilistat ja taiton (pakko kehua itseään) on puolestaan Locomotives of Zimbabwe and Botswana, julk. 2001. ISBN 9172661526 . Siinä on kokonainen sivu ja useita kuvia näistä panssaroiduista vehkeistä. Ne eivät kuuluneet rautatien omistamaan kalustoon, tai oikeastaan se on vähän sekava juttu. Väritys oli armeijan värit. |