10.01.2009 / Outokumpu, Sysmäjärvi
10.01.2009 Sysmäjärven veturitalli sijoittuu pääradan ja teollisuusraiteiden väliin. Piippo OY:lle johtavalla raiteella seisoo Hkba - ja Vgk vaunu. Etualalla olevan rakennuksen funktiota en tiedä, olen kuullut että olisi liittynyt veden pumppaamiseen veturitallin vesitorniin. Varmaa tietoa ei tästä ole.
Kommentit
| 11.01.2009 17:39 | Jarmo Pyytövaara: | Sysmäjärvi, ruiskuhuone vuodelta 1927. Onko pumppu tallella? | |
| 11.01.2009 21:42 | Perttu Karttunen: | En tiedä, en ole tutkinut, kun tuo on melkoisessa ryteikössä kuten kuvasta voi päätellä. Pitäisi nyt talvella tutkia tuo pumpun paikallaolo. | |
| 11.01.2009 22:18 | Hannu Korpimäki: | Ruiskuhuone? Vai: pumppuhuone? | |
| 15.01.2009 00:33 | Harri Pesonen: | Pumppuhuonetta veikkaisin kovasti!! Tuskin palopumppu on tuolla ollut no mene ja tiedä.. | |
| 02.02.2009 21:17 | Jukka Varonen: | Tätä kuvaa halusin kommentoida. Siksi hakeuduin Resiinan jäseneksikin. Olen kaikkia kuvia mielenkiinnolla pari vuotta seurannut. Mutta juuri tästä kuvasta! Vuonna 1954 perheemme muutti kuvaajan selän takana olevaan omakotitaloon. Iäkkäät vanhempani asuvat siinä vieläkin ja vierailin siellä juuri 9-10.1. eli panin merkille nuo Piipon raiteella olevat vaunut, jotka Perttu Kattunen on kuvannut. Mutta tuo rakennus, se on pumppuhuone. Ja rakennuksen etupuolella on iso kaivo, vaikka ei näy kuvassa. Vesi pumpattiin taustalla näkyvän veturitallin säiliöön. Säiliö oli kooltaan kait 30 kuutiometriä. Omia muistikuviani säiliön laidalta. Joka tapauksessa rakennuksessa oli höyrykonekäyttöinen pumppu, millä vesi pumpattiin säiliöön. Systeemi oli rakennettu 1929 ja vuonna 1954 se oli täydessä toiminnassa. Se jatkui tällaisena, vaikka meidän omakotitalomme sähköistettiin vuonna 1954 punhehkuista valoa tuottavalla heikolla linjalla. Pumppaus oli kaksi kertaa päivässä. Ensimmäinen pumppaus alkoi lämmittäjän toimesta klo 4 aamulla. Lämmittäjiä asui asemaseudulla ainakin 3, tuskin sekään riitti ympäri vuoden. Tämä homma loppui joskus 1959/60. Rakennukseen asennettiin sähköpumppu ja säiliöön rajakatkaisijat, jotka tuottivat huolta tuttavalle asemamiehelle jatkuvasti. Höyryveturit katosivat linjalta joskus 1960-luvun lopulla. Rautatie Siilinjärvelle valmistui 1969. Piipon tehtaan sivuraide valmistui joskus 1971, kun olin jo muuttanut pois paikkakunnalta. Tuosta veturitallista vielä. Sieellähän veturit lepäsivät yön yli ja kaikki öljyt valuivat huoltomonttuun kiskojen välissä. Ja sieltä ne valuivat tuon pummpuhuonerakennuksen oikealle puolelle hietakankaalle. Siinä niitä kävimme penskana ihmettelemässä. Piipon raiteen rakentaminen 1971 katkaisi tämän hukkaputken. Mutta vieläkin öljyt maistuvat vanhempieni talon kaivovedessä. Kaikki on suhteellista, enemmän tai vähemmän vaarallista. |
|
| 02.02.2009 21:26 | Jukka Varonen: | Niin, höyrykoneesta vielä. Olen 80-luvulla käynyt rakennuksessa sisällä. Höytykattila oli paikallaan ja on varmasti vielä tällä hetkelläkin. Rakennus on rakennettu kattilan ympärille. Yritin tuolloin löytää pumppua käyttäneen höyrykoneen. Mutta en sellaista oikein tunnistanut. Tuon jälkeen vierailin vanhojen höyrylaivojen konehuoneissa ja opin, että itse kone on aika pieni ja höyryturbiini vielä pienempi. Väittäisin, että mäntähöyrykone käytti pumppua tuossa pumppulaitoksessa, mutta luulo ei ole tiedon väärti. | |
| 04.02.2009 18:12 | Perttu Karttunen: | Kiitoksia oikein kovasti mielenkiintoisesta lisäinformaatiosta. Tämän suuntainen oli oma mielikuvanikin. Tarkkaa havaintoa ei ole siitä, mistä kohtaa tuonne veturitallille se raide on mennyt, kääntöpöytähän tuolla on ollut suhteellisen iso, kun katsoo montun jäännöksiä, jotka vielä jollainlailla on havaittavissa maastossa. Lumien sulettua täytyy kyllä tarkemmin tuo ympäristö tutkia. | |
| 12.02.2009 21:35 | Jukka Varonen: | Rataurahan löytyy kääntöpöydältä asemalle päin, se on pari metriä syvässä montussa hietakankaassa. Pohjoispuolella on toinen rataura, se oli ns. Hackmanin raide, joka vie Outokummun metallin tai mikä nyt onkaan teollisuusalueelle. Näiden välisessä kiilassa oli 50 ja 60 luvulla halkolaani ja aika yksinkertainen halkosirkkeli, missä yksi nies pätki halot kolmeen ja siitä lähästä ne heiteltiin veturiin, kun se kävi kääntymässä kääntöpöydällä. Viskuri oli vähän matkaa asemalle päin aivan pääradan varressa. Kun Hackmanin raide rakennettiin joskus 1957 tuli tämän taiteen ja veturitalliin johtavan raiteen risteykseen X-vaihde, joka oli ilmeisesti jotain erikoista. Ainakin tuon vaihteen osoitinpöntöt, joissa oli siivet X:n eri suuntiin ja sisällä öljylyhty, olivat vaikuttavan näköisiä. 60-luvulla kaikki veturit eivät pysähtyneet ottamaan halkoja eikä veturia käännetty. Vettä se otti Outokumpuun päin mennessään tyhjän vaunuletkan kanssa (60 tappinen lähes aina). Ja siis oikeinpäin veti tyhjän letkan ylös. Kerran pääsin mukaan ja ymmärsin jujun. Mäki oli jyrkkä 20 promillea ja 1,9 km pitkä. Mutta pahinta oli, että keskellä mäkeä oli jyrkkä kaarre, Likokorven ylikäytävän jälkeen Pekkalankadun alapään kohdilla. Siksi veturimiehet olivat tarkkana, pääseekö veturi Pekkalankadun yläpäässä olevan tasoristeyksen yli. Jos pääsi, niin mäki oli voitettu. Illalla muutamaa tuntia myöhemmin tuli takaperin kulkeva veturi helkkarin haipakkaa mäkeä alas, että koko kangas tärisi. Sitä en tiedä käännettiinkö veturi esim. Viinijärven ratakolmiossa vai vetikö se takaperin koko matkan Pieksämäelle saakka. Yksinkertaisten avovaunujen lastina oli rikkikiisua. Määränpää Harjavalta. Kaksi nökköstä korkeudeltaan alle metrin vaunun pohjalla. Ei peitteitä. Millainenhan mahtoi olla liikenne sota-aikana, kun kaivoksen louhinta oli kaikkien aikojen huippulukemissa ja tavara vietiin rikastamattomana malmikivenä Saksaan. Junia oli varmaan enemmän kuin 6 päivässä ja Sysmäjärven asemalla vilskettä enemmän kuin missään rautatieasemalla nykyään aivan suurimpia lukuunottamatta. |