08.08.2009 / Välillä Toijala–Hyvinkää asema
08.08.2009 Vesi täyttyy kattilassa keittää höyryksi, tähän tehtävään oivallista ainetta on kunnon koivuinen halko.
Kommentit
| 11.08.2009 01:07 | Jorma Toivonen: | Suuret kiitokset HMVY:lle, että pääsin seuraamaan työskentelyä "halko-koneessa". Vaikka Tk3 olikin vain hinauksessa, täytyi silti pitää paikoitellen pientä "vetoa päällä", parempi ymmärtääkseni koneistolle kuin pelkkä "rullailu" toisen perässä (Dv16 2038). Kuivaa koivua ei tainnut kulua kuin 3-4 mottia Toijalan ja Hyvinkään välillä, toisinaan tosin tuntui, että pienimmät kalikat menivät suoraan piipusta ulos. Muutaman klapin yritin minäkin heitellä tuliseen nieluun, mutta sikinsokinhan ne sinne luiskahtivat - taisivat olla välillä pystyssäkin - "vuotava pesähän" siitä syntyi, joten tyydyin vain avustamaan "ammattilaisia" etupinoa korjailemalla. Monta lakkia täytyy nostaa entisille lämmittäjille - kuiva halko palaa yllättävän nopeasti, kun et heittele klapeja pesään, niin valmistelet "etupinoa" ja siinä sivussa huolehdit veden riittävyydestä kattilassa, jossain vaiheessa täytyisi tähystelläkin. Pysähdysten aikana hyppäät alas öljykannun kanssa ja voitelet laakerit - kuljettaja nauttii sillävälin makoisat eväänsä - voitelun jälkeen alat valmistella lähtöpesää ja eväät syödään vasta kotona. Tosin ennen, harvoin taidettiin saada kuivaa koivusta halkoa polttoaineeksi - märkien ja tuoreiden sekahalkojen polttamisella paineiden ylläpito taisi usein olla varsin tuskallista, kun vielä piti saada "täysitonninen" juna liikkumaan aikataulun mukaan. Eipä käy katteeks. | |
| 11.08.2009 17:33 | Pirkko Alanen: | Jorma, kyllähän se täyttä työtä oli. Parhaimmillaan joutui syytämään veturin pesään 160km matkalla yli 30 kuutiota puuta ja siihen päälle vielä tekemään mainitsemasi muut työt. Tosin tuohon matkaan kului aikaakin 8-9 tuntia. Onneksi oli joitakin kuljettajia jotka tulivat lämmittäjän avuksi. Eräs heistä, Nikke, ajoi ns lapa auki, mutta hän saattoi sanoa että "istuhan pe*****lle, pannaan langaamalla" kun puut olivat kaukana tenderin perällä. Hetken päästä hän hyppäsi itse tenderiin ja tarjoili puita sylyksen kerrallaan minulle ja minä heitteli ne sitten pesään. Samalla hän kurkisteli tenderin laidan yli tähystäen missä mennään (huom! silloiset tavarajunan ajonopeudet olivat 23-30km/h. Samainen kaveri saattoi myös levittää eteensä eväänsä omalle puolelleen ja tuumata samalla "mitähän se "äiti" on laittanut mukaan". "Äiti" oli yleensä laittanut hyvät eväät (omat evääni olivat voita, leipä pala ja jos hyvin sattui makkaran pätkä). Syötyään hän nousi paikaltaan ja sanoi "nyt on sinun vuoro syödä". Sillä hän tarkoitti, että saan syödä hänen eväitään. Ja minä poika pistelin Niken eväitä tuuleen suojaan nuoren miehen ruokahalulla! | |
| 11.08.2009 17:39 | Pirkko Alanen: | Samaisesta Nikestä vielä: Vaihdoimme Niken kanssa kohtausasemalla vastaan tulevaan junaan jonka miehistö valitti veturin isopään laakerin lämpenevän. Nikke nosti kätensä ja sanoi, että tästälähin sille annetaan ilmajäähdytys! Ja niin mentiin, tavan mukaan lapa auki. Sitten eräässä hiljennyksessä kävin koittelemassa laakerin lämpötilaa. Noustessani hyttiin Nikke kysyi miten menee. Kerroin että hyvin menee johon hän lisäsi, että "meinaat, että pelaa hienosti, pelaa voimakkaasti?" |