15.08.2010 Vk4 68 käännettiin ja siirrettiin lyhyelle raiteenpätkälle ennen Dv16 kääntönäytöstä Rautatiemuseolla.
17.08.2010 22:26 | [Tunnus poistettu]: | Milloin tää on valmistunut rempasta ja kuka, mitä, häh tän on dusannut kasaan? Eli näin stadin slangilaisittain kysyttynä, milloin tää on alkanut skulaa skebaa? | |
17.08.2010 22:42 | Elias Murto: | Seuraavien kuvien ohesta löytyy ainakin joitain päivämääriä. http://vaunut.org/kuva/61468 http://vaunut.org/kuva/57606 ja http://vaunut.org/kuva/63582 Enemmän tietävät kertokoon tarkemmin. | |
18.08.2010 07:06 | Risto Itkonen: | Vk4 eli Leena on vanha tuttu Kuopion konepajan ajoilta. Konepajan läheisyydessä seisoi 1960-luvun lopussa pitkä letka kylmiä höyryvetureita ja Leenakin oli jo tuolloin kylmänä, joten on mukavaa nähdä Leena "elossa". Minua jäi askaruttamaan jo tuolloin Leenan suurin sallittu nopeus, koska merkinnät puuttuvat hytin seinästä. | |
18.08.2010 12:51 | Heikki Jalonen: | Eikös tällä masiinalla ole erikoismielenkiintoinen historia? Muistanko oikein, että tämä otettiin alunperin käyttöön Inon merilinnoituksen (Koivistolla) rakennustyömaalla (osa P-P merilinnoitusketjua) joskus vuonna 1916? Hätäkiireellä tehtyä varustelutyötä, ruplia säästelemättä. Oliko koneen valmistaja Borsig? Viimeksi rautatiemuseolla käydessäni (kevätkesällä) kapistus oli vielä piilossa suuressa vihreässä pussissa, enkä siinä kehdannut säkkiin tunkea laattoja katselemaan... |
|
18.08.2010 13:24 | Eljas Pölhö: | Valkoiset joukot löysivät 1918 Inon veturitallista kaksi tankkiveturia, joista tämä oli toinen. Veturia oli käytetty Inon linnoituksella. Sodan päätyttyä sitä käytettiin Sotasaaliskeskusosaston hallinnassa Inon linnoituksen ja aseman välissä, kunnes syksyllä 1919 se korjattiin Viipurin konepajalla ja myytiin Pietarsaaren Selluloosatehtaalle. Sieltä VR osti sen vuonna 1945. Veturi on Borsigin valmistetta ja valmistunut 1910. Veturin alkuperäinen ostaja on pietarilainen välittäjä E. Tillmanns & Co ja toimituspäivä on 22.12.1910. | |
22.08.2022 10:50 | Hannu Peltola: | Tämä kuva tuli satunnaiskuvana. Wau, tässä on kuvankäsittely onnistunut! Elias on onnistuneesti vähentänyt värikylläisyyttä ja lopputuloksena on samanhenkinen kuva, kuin parhaimmat filmiaikana käsin jälkikäteen väritetyt kuvat. Tätä piti ihan katsoa pari kertaa, ennen kuin huomasi kuvan varsin uudeksi! (ja tietysti taustan kierreportaat kavaltavat kuvan iän). MUOKS vielä! Tätä samaa ideaa pitääkin kokeilla jossain sopivassa kuvassa. Yksi Vorgin suurista ansioista on vinkit ja ideat kuviin ja kuvauspaikkoihin! |