02.09.2010 / Koskela, Helsinki
02.09.2010 Kaksiakselisen raitiovaunun HKL 157 ohjaamo. Kahvimyllyllä kiihdytellään ja sähköjarrutellaan, paineilmalla paineilmajarrutellaan.
Kommentit
| 15.09.2010 16:42 | Iiro Laiho: | Hallintalaitteiden sijoittelu näyttää hieman hankalalta. | |
| 15.09.2010 21:58 | Jorma Rauhala: | Ei se ole ollenkaan hankalaa. Kuljettajathan ovat kaksikätisiä ja vasen on "pysyvästi" kontrollerin kammessa kiinni. Oikea valppaampi käsi on vapaana vuorollaan joko jarruttamaan ilmajarrukahvalla, viheltämään joskus sillä alaspainaen, kääntämään ennen vaihdetta vaihteenkääntömagneettia (vipu jarrukahvan yläpuolella), käyttämään (avaamaan/sulkemaan) etuoven käyttövipua (messinkinen vipu kojetaulussa) tai käyttämään suuntavilkkua käännöksissä (muovivipu kojetaulussa). Lisäksi on jalka käytettävissä: lattiassa on mekaaninen poljin hiekan laskemiseksi raiteelle kitkan lisäämiseksi sekä samaten mekaaninen poljin äänimerkkikongia varten. Mitä pontevammin polkaisee, sen kovemmin kilahtaa lattian alla oleva "vati". Helsingin kaksiakselisten moottorivaunujen käyttöjarrutus tapahtuu paineilmajarrulla. Sähköjarrun käyttö eli ratamoottoreiden pyörimissuunnan vaihto päinvastaiseksi ei ole ollut koskaan kovin suositeltavaa. Lopullista pysähtymistä sillä ei edes pysty saamaan, vaan vain hätäpäisen nopeuden hidastumisen. | |
| 16.09.2010 01:00 | Jorma Toivonen: | "Kaima" varmaan selittänee tuon kontrollerin edessän olevan kammen toiminnan (suunnanvaihto?), hallitsevana olevan käsipyörän käytön - mieleen tulee ensimmäisenä seisontajarru, pari mittariakin näyttäisi olevan näkökentässä? Tuulilasin huurteen poistokin näyttäisi olevan, painonappi pyyhkijälle? Sittenhän tässä olisi jo melkein valmis ratikkakuski... Tuo hiekoitus, kuinka hyvin havaitsee ympärilyönnin tai "kelkkana kulkemisen" - ei nopeusmittaria? Vanhat kuskit tosin tietävät jo ennakolta hankalat paikat, mutta tunteeko aloittelija istumalihaksissaan kovin selvästi moiset ongelmat? | |
| 16.09.2010 13:44 | Miika Rissanen: | Kyllä luistot on aika helppo huomata. Jos kahva on teholla eikä mitään tapahdu, niin silloin luistaa. Myös äänestä kuulee miten kovaa pyörät pyörivät. Ilmajarru on kyllä harkempi lukittumaan kuin sähköjarru, joten sikäli näiden vanhojen vaunujen kuljettamisessa on haastetta lehtikelillä. | |
| 16.09.2010 22:05 | Jorma Rauhala: | Kaima: Ajokahvan vieressä oleva kahva on suunnanvalinta: eteen, taakse ja 0. Nolla-asennossa sen saa nostettua pois, laittaa taskuun vaikka päätepysäkillä ja pistäytyy kioskilla. Käsipyörä on käsijarru seisontaan jättöä varten. Ilmajarru tietenkin vuotaa aikaa myöten pois ja sähköjarru ei pidä paikallaan vaan vain jarruttaa ajaessa. Mittarit ovat paineilmaa varten. Tuuletin on ihan nykyajan vekotin, ennen pyyhittiin hihalla huurteet pois, ja ohjaamon ikkunat ovat myös alkuperäisestä poiketen tuplalasit, eli eivät nyt huurru edes kuten alunperin. Nopeusmittaria ei ole, vaunuhan kulkee tasaisella vain jotain 40 km/t, eli ei pääse irrottelemaan. Sitten vielä näkyy ikkunapokassa jälkiasenteinen bakeliittinappi, jolla voi antaa sähkösoitto-opasteita konduktöörille päin. Tuulilasinpyyhkijä on tässä nykyaikaista mallia, eli toimii paineilmalla. Ennen oli käsin veivattava. Käyttönamiska on pyyhkimen juuressa (ei näy). Vihreän lattiaharja/kaapimen vieressä on vaihderauta vaihteen käsikääntöä varten, jos magneetti ei kääntänyt rautoja. Sitten vielä oikealla etulasin yläkulmassa on "Täynnä"-peltikilpi, joka käännetään alas ulospäin näkyviin, kun näyttää siltä, että on tungosta. Sen kuljettaja toteaa vähintäänkin siitä, kun matkustajia rupeaa olemaan jo lähes sylissä. Normaalitilanteessakin etusillalla seisovat matkustajat pitävät käsillään kiinni kuljettajan tuolin selkämyksestä. Pimeän aikaan, kun vaunussa on sisähehkulamput päällä, kuski laskee tuolin selkämyksen kohdalla katossa olevan tuolin levyisen pimennysverhon alas, se kiinnitetään tuolin selkämykseen koukulla. Verho estää sisävalon heijastumisen etulasissa. Sitten on vielä ohjaamon katossa pääkytkin, jota tarvii kääntää, jos tulee verkossa yli-alijännitettä tms. ja vaunuautomaatti poksahtaen laukeaa siitä. Toki sitä käytetään jo vaunun käyttöönotossa ja seisomaanjätettäessä. Sulakekaappi on seinustalla. Ja onhan sitä vielä montaa muutakin hommaa, kun ei ole ajotietokonetta. Mutta kaikki toimii mekaanisesti ja varmasti. | |
| 16.09.2010 23:16 | Jorma Toivonen: | Kiitokset Miikalle ja Jormalle varsin seikkaperäisistä vastauksista uteliaan maalaisen tyhmiin kysymyksiin. Vaikka Hesassa on joskus tullut piipahdettua, ratikoiden kyytiin olen erittäin harvoin noussut. Tuohon Jorman kommentin viimeiseen lauseeseen uskon varmasti. |