04.07.2010 / Kovjoki
04.07.2010 Nykarleby Järnvägin Baldwin-veturin nro 1 pienoismalli on esillä Kovjoen asemakahvilassa. Alkuperäinen satulatankkiveturi valmistui vuonna 1898 ja v. 1916 sen osti välittäjältä, liikemies Aleko Liliukselta, G. A. Serlachius Ab omalle Mäntän-Wilppulan Rautatielleen. MWR:llä veturi nro 4 palveli kevyessä linjaliikenteessä radan leventämiseen saakka (1929). Sisarveturi NJ 2 meni Ensoon ja sitten Pankakosken nro:ksi 5. Se oli välillä myös keikalla Tirvassa.
Kommentit
| 08.11.2010 07:59 | [Tunnus poistettu]: | Tämähän on C-J Bäcksbackan saavutuksia, isäntä itse katselee veturin ikkunasta lämmittäjän puolelta. Hauska kapistus, saisi olla useampia. | |
| 08.11.2010 09:41 | Jouni Halinen: | Kuka muuten tietää/muistaa minne ovat joutuneet (oliko niitä peräti kaksi) Steissillä olleet höyryvetureiden pienoismallit, nehän olivat kolikkokäyttöisiä, muistaakseni 50 (vai 20?) pennillä veturin sai toimimaan määräajaksi. Toinen sijaitsi Elielin ovesta vähän laittureille päin olevalla välikäytävällä. Tätä tuli jokunen kerta kokeiltua. Olivat varmaan tehty VR:n konepajakoulussa oppilastyönä?. | |
| 08.11.2010 11:05 | [Tunnus poistettu]: | Toinen ainakin on siellä lippumyymälässä, tosin toimimattomana, toinen taitaa olla Hyvinkäällä. Muistaakseni jossain ohjelmassa - taisi olla se Hangon radalla kuvattu pätkä jossa asemapäällikkö ja matkustaja etsivät vessan kautta radalle pudonnutta lompakkoa - sanottiin että niillä automaateilla kerättiin rahoja henkilökunnan virkistykseen; se asemapäällikköä esittänyt näyttelijä sanoi jotain sellaista että "oli se poika mato tätä käyttämään: keräsi isänsä tyhjentämiä pulloja, kantoi kauppaan ja taas pyörivät veturin pyörät! Oli se yhteistyötä: isä tuotti ja poika hyödynsi, hyöty meni lopulta isälle". | |
| 08.11.2010 16:08 | [Tunnus poistettu]: | Oli lähellä että kakkosveturi (Pankakoskella viitonen) olisi säästynyt: siitähän tehtiin 50-luvun alussa muistomerkki, mutta kun sitä pahoinpideltiin heti alkajaisiksi niin sehän sai tuomion: muut osat romuksi, kattila työmaakäyttöön jossa oli muutaman vuoden kunnes joku nuija unohti siihen joulunpyhiksi vedet sisään - tulos: jäätyminen ja pilalla, siis romuksi sekin. Veturi oli hyväkulkuinen ja tehokas loppuun asti, vaikkakin se jossain välissä kattilan uusinnan takia uusittiin ulkonäöltään täysin piloille. Olisihan sen saanut entistettyä jos olisi säästynyt edes muistomerkkinä... | |
| 03.01.2011 18:02 | Jouni Halinen: | Tässä taitaa olla toinen Steissin "höyryistä", orginaali sijoillaan. Pätkä on elävästä arkistosta (vuodelta 1962), siinä vilahtaa myös Dm 4:nen Kiitojuna (vai pikajuna?) Kuopioon kello 15.00 raiteelta 3 . Mikä on (oli) muuten pikajunan ja kiitojunan ero?. http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=32&t=&a=09853 | |
| 06.01.2011 23:05 | Kimmo T. Lumirae: | En tiedä, oliko kiitojunan ajoaika dramaattisesti pikajunaa lyhyempi, mutta paikkatarjonta oli: alun perin kiitojunat olivat tyyppiä Dm 4 ja kolmivaunuinen kiitojunavaunusto, ja paikkamäärä näin ollen rajallinen. Sittemmin moottorikiitojuna (kukahan nämäkin kaikki termit keksi; ei kai kiitojunia kuitenkaan höyryvetoisena milloinkaan ajettu???) oli Dm 8-9 -juna tietyillä yhteysväleillä ja vuoroilla ja niin, että siihen täytyi lunastaa lisämaksullinen paikkalippu (olikohan 2 mk johonkin maailman aikaan). Eräänlainen oman aikansa Pendolino (tai lisämaksun puolesta IC, miten vain). Summa summarum: kiitojuna oli tuotteistettu (nykyään sanottaisiin brändätty) pikajuna, jossa oli tietty palvelutaso ravintolapalveluineen ja mukavine istuimineen. | |
| 11.06.2018 13:51 | Esa J. Rintamäki: | Kuvan veturi tunnettiin Mäntän rautatiellä nimellä "Kaanari", eikös vain JR? Myös "Amerikaanariksi" sitä kutsuttiin. Mäntän rautatiellä ollessaan siitä ei liene liikoja kuvia otettu. Veturista on kaksi hyvää kuvaa kirjassa "Kapeat kiskot" sivulla 174. Oikein söpö pikku tuffe...! Poist. kirj.vihre! |