??.??.1974 / Kotka, Kotkan satama
??.??.1974 Vv15 1972 painaa Gks:ä Hk:n perään Kotkan satamassa. Konduktööri katselee lähestyvää Vr1 658:a - mitähän miettii: "Vanha kaveri vuosikymmenien varralta, kohta noitakaan ei enää ole, vai: Hyvä kun noistakin päästään pian eroon". - Kana oli viimeistä kesää Kotkassa kaakattelemassa, ennen lopullista jäähtymistä syksyllä.
Kommentit
| 21.10.2010 12:10 | Mika Hakala: | Noihin aikoihin ei osattu miettiä rahastusta ilmaston lämpeämisellä, joten jos kaveri on jo kuollut, hän eli hyvä elämän maassa, jossa kusetus oli suoraa eikä kaksinaismoraalismia. | |
| 21.10.2010 14:42 | Tunnus poistettu: | Ei ole ratapihatyö vieläkään pelkkää tietokonepeliä, mutta on se varmaan ollut höyrykaudella melkoista. Lähes kaikki työ käsin tehtävää ja jatkuvaa savupilveä. | |
| 21.10.2010 16:10 | Jouni Hytönen: | Aivan varmasti on tuohonkin aikaan maristu, että ennen oli kaikki paremmin. :) | |
| 21.10.2010 16:23 | Lari Nylund: | Jouni: Entäs höyryvetureiden kanssa 1860-luvulla aloittaneet... Haikailivatko hekin, että ennen oli kaikki paremmin? Tässä kuvassa on saatu se tärkein eli tunnelma hyvin vangittua. Pieni yksityiskohta, joka saa katsojan miettimään henkilön ajatuksen juoksua - jota ei kuitenkaan saa todennäköisesti koskaan tietää... ellei nyt sitten jostain ilmesty nestorimiikkulainen Kotkasta, kertomaan olevansa kuvan konduktööri. | |
| 21.10.2010 16:32 | Tunnus poistettu: | Saimaan saaressa asui Nestori Miikkulainen Kotkan pojan kertoman mukaan. Ei rautatieläiselle edullinen asuinpaikka työmatkan suhteen. | |
| 21.10.2010 16:40 | Tapio Muurinen: | Konduktööri miettii: "Silloin joulun alla 1961, kun purettiin vuorokaudessa yli tuhatta vaunua ja lastattiin neljättäsattaa vaunua, päivystäjiä oli yhtäaikaa 10 vuorossa, niin sitä nuorena junamiehenä juostiin..." | |
| 21.10.2010 16:41 | Tunnus poistettu: | Eivätkös meikäläiset vanhat äijät marise, että minun nuoruudessani ei ollut sitä sun tätä, ja töitä piti tehdä... | |
| 21.10.2010 16:43 | Tunnus poistettu: | Tapio ehti ensin. | |
| 22.10.2010 00:30 | Tapio Muurinen: | Vertailuksi Katajiston Jussin kadehdittavan hieno kuva vajaa kolme vuotta aikaisemmin samoilta tietämiltä siitä Kairon edestä http://vaunut.org/kuva/37038?u=216&m=1&liikp1=2243 | |
| 22.10.2010 10:31 | Hannu Haitto: | Rautatieharrastajat näkevät höyryveturit nostalgisina ja rautieromanttisina koneina. Kun taas niiden kanssa työtään tehneet veturinkuljettajat ja lämmittäjät ovat monet toista mieltä, menneitä aikoja ei monestikkaan muistella kaiholla. Työ kun oli lämmittäjän osalta hyvin fyysistä, likaista, kuumaa ja kylmää. Jos nykyaikana laitettaisiin porukkaa vastaaviin töihin niin voisi työstä olla nostalgia ja romantiikka kaukana. Nykyään ajettavat höyrymuseojunat antavat yleisölle ehkä liian fiinin kuvan menneistä ajoista ja työn kuvasta. Joku kyseisinä "menneinä" aikoina työskennellyt voisi kirjoitella tuntemuksistaan sen ajan työoloista, kun raskaita junia jouduttiin vetämään rauta auki ja suuluukkusta työtettiin tonneittain hiiltä arinalle, vuorokauden ja vuoden ajasta riippumatta. Vastapainona meinneiden aikojen fyysisyydelle on nykyään kuljettajien työajoista karsittu löysät pois. Vaan taitaa olla että kaikissa ajan jaksoissa on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Onneksi aika kultaa muistot. Ja on ne höyryveturit kaikesta huolimatta hienoja pelejä, todellisia käsityön taidonnäytteitä. |
|
| 22.10.2010 11:03 | Lari Nylund: | Aika kultaa muistot, mutta miksi et nauttisi tämän päivän herkuista jo silloin kun niitä on tarjolla..? Suomalaiseen perusluonteeseen tuntuu osalla liittyvän aina valittaminen asiasta kuin asiasta. Pian alkavan talven koittaessa kitistään pimeydestä ja keväällä sitten vedetään verhoja ikkunoiden eteen, koska aurinko paistaa suoraan silmiin... Sama se on työkoneiden arvonnassa Kummeleiden tyyliin... Aina toinen saa jotain parempaa - "voi p*kele!". Uskon, että höyry- ja dieselvetureissa on työskennellyt paljon ihmisiä, jotka ovat arvostaneet tuon ajan tekniikkaa ja omaa työtään. Varmasti joskus on mietitty, että saisiko palkkansa helpommalla ja samassa huomattu veturin ikkunasta joku toisenlaisissa työtehtävissä ulkona räntäsateessa ja muistettu, että itsellä on sentään katto pään päällä... Kyllä se asenne lähtee aina siitä henkilöstä, joka katsoo peilistä takaisin. Se tuntuu olevan vastuussa aika monesta asiasta. | |
| 22.10.2010 12:14 | Hannu Haitto: | Uskoakseni vanhan kansan veturinkuljettajat ja lämmittäjät taisivat pääsääntöisesti olla ylpeitä ammatistaan ja arvostivat ammattikuntaansa. Tiedän että kyseinen ammattikunta on ollut monelle muulle ammattikunnalle myös kateuden kohde. Monet jotka nuorena lähtivät tuohon työputkeen niin samaisesta ammatista jäivät myös eläkkeelle. Itse tiedän kun olen perheessä päässyt seuraamaan ko työ rupeamaa. Vaikka olosuhteet ovat "menneinä" aikoina olleet toisenlaiset on aikoihin varmaan liittynyt lukemattomia hyviä hetkiä joita nykypäivänä kyseisestä ammatista ei löydä. Kuten Lari sanoikin, eletään tässä päivässä ja otetaan kaikki hyvä talteen, huomenna voi kaikki olla jo toisin. |
|
| 22.10.2010 15:55 | Tunnus poistettu: | Justiin niin. Edellisissä kommenteissa on kerrottu melkein kaikki. Työ oli toisaalta raskasta ja terveyttä rasittavaa, mutta toisaalta oltiin ammatista ylpeitä. Eläkkeelle pääsy oli helpotus, mutta jos parin vuoden päästä näki oman nimikkoveturin, jota ei omasta mielestä hoidettu hyvin, niin voi prr. Ihan omassa suvussa ei rautatieläisiä ollut, mutta naapurustossa sitä enemmän. | |
| 22.10.2010 16:43 | Kimmo T. Lumirae: | Ratapihoilla tehtävä järjestelytyö oli höyryveturiaikana kuitenkin varmasti helpommasta päästä veturimiehistön työvuoroja. Vain hieman liioitellen, lämmittäjän työ oli vähän kuin kaminan lämmittelyä, silloin tällöin lapiollinen tai halko, pari pesään. Aina välillä Kana ärjäisi viisisataa hevosvoimaansa maailmalle niin että korsteeni tohisi ja ratapiha raikui mutta vedot olivat lyhyitä, puoli minuuttia ja siihen malliin; eiköhän se lämmittäjä suurimman osan työstään tehnyt vasemmalle päin tähystäen. Ja vaihtotyössä jää jatkuvasti pidempiä ja lyhyempiä taukoja, jolloin aina hieman levähdetään. Joku Tr 1 linja-ajossa mäkisessä maastossa ja 1300 tonnia koukussa ja huonoja hiiliä, niin siinä on katsottu, kuka lämmittäjä jaksaa lapioida sen 10 000 kiloa hiiltä esim. neljän tunnin menomatkan aikana. Vanhat kuljettajat kertoivat juttuja lämmittäjistä, jotka pula-ajan huonoilla ruoilla olivat matkan päätyttyä niin lopen väsyneitä, että kuljettaja melkeinpä kantoi lämmittäjän lepohuoneelle toipumaan. Eikä kuljettajakaan helpolla päässyt, höyryveturin kattilan sivusta kun ei huonossa kelissä paljon mitään nähnyt ja vasenta kylkeä poltti kuumana hehkuva kattilan pääty ja oikeata kylkeä ja selkää palelsi -30 C asteen pakkanen; hytissähän ei ollut takaseinää lainkaan. Silti niihin hommiin riitti hakijoita kautta aikojen, ja paljon. Aika poikia. | |
| 22.10.2010 16:58 | Arto Lopia: | Höyryvetureiden ajanjaksolla on käsittääkseni ollut muitakin nykypäivän mittapuun mukaan täysin epäinhimillisiä työtehtäviä. |