??.07.1973 / Kiuruvesi, välillä Kiuruvesi–Pyhäsalmi
??.07.1973 Iltatunnelma oli lupaava, mutta aurinko pyrki piiloon liian nopeasti; valovoima oli liian pieni, putki oli liian pitkä, samoin suljinaika. Lisäksi pitkä T6306 nousi Kiuruvedeltä lähdettyään hitaasti - mutta varmasti, mikä toivottavasti kuvasta jotenkin välittyy. - Lähtöpesä sai rauhassa palaa pienemmäksi. Nyt ei hetkeen tarvitse availla luukkuja, eikä ole syytäkään, koska nousussa ollaan. Lämmittäjä saattoi hetken huoahtaa ja sytyttää oman "nortin" - kauniita tuttuja kesäisiä maisemia, oón.
Kommentit
| 27.03.2011 21:33 | Eljas Pölhö: | Minulla taitaa olla vain yksi nopeustaulukko tavarajunista tuolla rataosalla ja sekin toiseen suuntaan. Veturi Tr1 1039, juna T5903, junapaino 394 tonnia (60 aks) Yv (Ylivieska)-Krv (Kiuruvesi), Krv-Ilm (Iisalmi) vähemmän ja päivä 5.2.1973. Nopein kilometri Yv-Phä -välillä oli 67km/h, Phä-Krv 82km/h ja Krv-Ilm 95km/h. Keskinopeus Km 578-Km 553 oli 84,2km/h. (Krv on Km 584 ja Ilm Km 550, ajon mittasi tunnettu nimim. SKS) | |
| 28.03.2011 01:16 | Jorma Toivonen: | Vai on nopeajalkainen "SKS" tuonnekin ehtinyt ja hyvin on "Risto" kulkenut - en epäile. Kunnollinen lähtöpesä tehty, ehtii pyyhkäistä hiet otsalta, ehkä toinen norttikin syttyy, hieman raotellaan lisää vetoa pesään ja syötellään imurilla vettä sopivasti kattilaan, ettei varoventtiili tuhlaa paineita ulkoilmaan. Nautitaan kesäisestä illasta, haukataan vaimon tekemiä eväitä - peräti jahtimakkaraa leipien välissä tällä kertaa, kulaus kattilankupeessa lämpiämässä olleesta kahvipullosta. Pian taas heitellään muutama tonni hiiltä ahnaaseen pätsiin, määränpäässä odottaa lepohuone - en taida jaksaa peseytyä, heittäydyn valkoisten lakanoiden väliin väsyneenä, hieman voi moitteita tulla lepohuoneen petien petaajalta, mutta kyllä hän ymmärtää... Aamulla varhain odottaa kotimatka ja lämmin sauna kotivarikolla, jossa voi pestä hiilenpölyt pois ennen kotiutumista ja uusien eväiden täyttämistä eväskonttiin - mutta sehän taisikin olla puhdas "alstikka-reissu"... Ei kokemusta, mutta voisin kuvitella, että jotenkin noin nuo reissut taisivat tapahtua (asiavirheet voinette ilomielin korjata). | |
| 28.03.2011 10:08 | Tapio Muurinen: | Nopsaan on tosiaan "vanha-koipi" (1039) vielä lenkkassut. Ylivieskan - Iisalmen välillä on pitkiä alamäkihuikosia, vastaavasti myös ylämäkiä, joissa tuollaisia nopeuksia hyvinkin on voinut saavuttaa. - Melkein toivoinkin, että Jorma tai joku muu heittäsi elävää sisältöä aiheeseen, vaikka "mielikuva-sellaista" - päästään toisetkin kyytiin. Jep, jep... | |
| 29.03.2011 07:53 | [Tunnus poistettu]: | Noissa Ylivieskan järjestäjissä tuo musta vetokalusto pysytteli sitkeästi, vielä 1975 aikataulukauden vetovoimaksi oli merkitty Tr1. Kyllä se sitten kesällä -75 muuttui punasävyiseksi. | |
| 31.03.2011 11:26 | Pirkko Alanen: | Pesä on juuri ladattu - hetki aikaa huokaista, mutta mäki vaatii hetimiten lisää hiiltä pesään ja lämmittäjän hengähdystauko jää kovin lyhyeksi. Nortti huulessa käryten hiililapio viuhuu heittäen hiiltä kohti tulista pätsiä Riston huohottaessa ylös pitkää mäen kinkaletta... Kuljettaja lisää loppumäessä täytöstä. Koko ajan pitää lämmitääjän olla asialla - kolme neljä lapiollista hiiltä, hetki lepoa ja taas sama uudelleen! Eli jota kuinkin se meni kuten Jorma tuossa yllä kuvaili, ehkä hiukan romantisoiden... Btw: Miten hiilikoneeseen tehdään lähtöpesä? |
|
| 31.03.2011 12:14 | Teppo Niemi: | Kuinka nyt jo edesmennyt Palojärven Epi opettikaan nuorille harrastajille Haapamäen lämmittäjäkurssilla 1990-luvun alussa: sutari auki, sitten viisi lapiollista tasaiseksi kerrokseksi, ... Jatkakoon ne jotka ovat sen käytännössä tehneet. | |
| 31.03.2011 14:03 | Tapio Muurinen: | Aloitetaan 5-10 min ennen lähtöä. Ensin nurkat ja sivut, takanurkista aloitetaan. Sitten tasainen kerros keskelle, koska keskiosa on aina vähän kuumimpi. Tällä välillä nurkatkin ovat jo hieman lämmenneet. Sutarilla hyvä veto. Varotaan ettei tule liian paksua kerrosta eikä mene tukkoon, mutta varoventtiilinkään ei tarvitse aueta. - Tuo on sitä osaamista. Sitten lähdettäessä liikkeelle ison junan kanssa on täydet paineet. | |
| 31.03.2011 19:03 | Tapio Muurinen: | Hetken kuluttua helpottaa http://vaunut.org/kuva/62369?kv=1973&paik=Kiuruves i– Eräs höyrytaitoinen ”monitoimikuljettaja” valisti minua lämmitystekniikasta: ”Kun poltetaan hiiliä, se on paras tehdä niin, että heittää uusia hiiliä aina jommalle kummalle puolelle, siis jakaa arinan pituussuunnassa kahtia. On paras aloittaa lisääminen sieltä peränurkasta ja tulla sieltä taaksepäin. Noin siksi, että tuoreet hiilet kehittää savua, joka peittää näkyvyyden savun taakse. Seinän lähelle ja nurkkiin hieman paksummalti. Samalla lämpötila pesässä laskee, mutta toinen puoli pesästä palaa kuumalla ja sytyttelee uusista hiilistä syntyvän savun palamaan, jolloin savutus vähenee. Tuossa vuorottelussa on oltava huolellinen, ettei toinen puoli arinasta "pala puhki", vaan hiiliä on aina joka kohdassa. Vesi täytyy pitää lähellä ylärajaa, syöttää vähän ja usein, kuten hiiliäkin. Puita poltettaessa kun tekee lähtöpesän, ei tulipesän luukkuja ole hyvä enää avata. Jos ne avaa ja pesä on sopivasti muhinut, iskee luukusta sellainen vihainen lieska, joka hiettää edessäolijan persauksilleen tenderiin, polttaa parran, kulmakarvat ja muut haivenet. Sen kokeneet kertovat tapahtuman olevan ikimuistoinen, kun vahingossa tallaa luukun aukaisupolkimelle väärällä hetkellä”. | |
| 31.03.2011 22:52 | [Tunnus poistettu]: | Ei kait sinne parane niitä hiiliä heittää kuin korkeintaan sen luukun alareunan tasalle. :-)) | |
| 01.04.2011 00:58 | Jorma Toivonen: | Nämä Tapion erittäin ammattimaiset neuvot voisi moni nuori ja innokas lämmittäjä sisäistää, esim. kuvan http://vaunut.org/kuva/41401 aiheuttama keskustelu. Uskaltavatko vai osaavatko edes "nuoret" höyrykuskit vaatia lämmittäjiltään moisio hienouksia? Entä ajonäytteen ottavat matkaneuvojat (vai mitä vetokalustoasiantuntijoita nykyään lienevät)? Muutaman kerran aikoinaan yritin lämmittää "Ristoa", mutta näyttää siltä, että Tapio tiedoillaan selviäisi urakasta paljon minua paremmin. Ainut asia mikä jäi muistiini oli: muista nurkat - varsinkin hankalat takanurkat... Ja mikä saa...an lapiolla peilaus, musta piintynyt hiilikahveli - eihän se mikään peili ole??? Pääasia oli, että sain hiilenheiton osumaan tulipesään - no, usein ne levittäytyivät myös hytinkin lattialle. Onneksi (?) Riihimäeltä vähenivät nämä höyryajot ja pääsin keskittymään diesel-harjoitteluun (Hr12, -13, Vv15). Näin vanhemmiten ajatellen, olisihan tuo ollut hienoa oppia myös höyryhepojen käsittely. | |
| 02.04.2011 12:14 | Kimmo T. Lumirae: | Tuskinpa nykyiset VEPit (vetopalveluasiantuntija, entinen matkaneuvoja) ovat välttämättä höyryveturin päällä edes käyneet. Toki johtava vep vastaa höyryveturikoulutuksesta ja saattaa olla syvällisemmin tähän asiaan perehtynyt. | |
| 04.04.2011 00:22 | Tapio Muurinen: | Tuo Jorman käyttämä termi ”peilaus” jäi päälle. – Oliko se sitä, kun hiilikihvelin terää pidetään luukun suulla, ja terää kääntelemällä ohjaillaan ilmavirtoja ja savuja sivummalle. Samalla se estää kovimman lämpösäteilyn. Tulipesä hehkuu 1000 asteisena ja kirkkaana kuin aurinko. Silmät sirrillään yrittää lapion terän ja tulipesän reunan raosta tiirailla tilannetta, jos jotain näkee ilman mustia laseja. Lapion terää on pian punahehkuinen. Varsinkin yöllä kontrasti on niin kova, että hetkeksi sokaistuu. – Tämä on vielä pakko kertoa, koska sopivasti liittyy aiheeseen. On kokoelmasta ”muualta kuultua”. Toivottavasti alkuperäinen kertoja ei tykkää huonoa, jos sattuu näkemään. Se oli jotain 1960-lukua, kun Kuopion pohjoispuolella oli kevyet kiskot ja P72 vedettiin alkumatkasta Hv3:lla. Pieksämäkeläinen Ahti oli lämmittäjänä samassa junassa, jolla velj-mies oli lähdössä etelään. Ahti oli huikannut veljelleen että tules katsomaan hänen työkalua. Veli oli kiivennyt veturiin ja hämärässä tallannut luukunaukaisijan polkimelle. Pesästä oli iskenyt vihainen lieska, kun oli lähtöpesä sopivasti muhinut. Ahdin veljellä oli ollut uusi vaalea ulsteri päällä, Helsingin reissua varten hankittu. Ulsteri ei ollut enää vaalea, vaan noen mustaama ja lieskan korventama. Velimies oli säikähdyksestä toivuttuaan alkanut huutaa suurella äänellä, että älä ikinä pyydä tulemaan toista kertaa näihin helvetin rakkineisiin. Enkä varmaan tule, vaikka pyytäisitkin. – Hv:t ja varsinkin Jumbot halkopolttoisena eivät olleet kovin kysyttyjä kaikille. Ensin lähtöpesään heitit reilun motin halkoja, ja kun juna on vasta alkuvauhdissa halot ovat muuttuneet savuksi ja tuhkaksi. | |
| 04.04.2011 01:29 | Jorma Toivonen: | En tosiaan tiedä vastausta Tapion kysymykseen, mutta hienolta termiltä tuo peilaus aikoinaan kuullosti (ja vielä nytkin). Ehkä sillä keinoin yritettiin tarkastella kumpiko pesän takanurkka loistaa kirkkaammin - POIKA nurkat kiinni (!), aika pitkälle pääset... keskelle aina varisee riittävästi hiiliä, Risto ei siitä ole kovin tarkka. En tiedä, miten todellisuudessa - asiantuntijoita löytynee näiltäkin sivustoilta. Eräs neuvo oli, jos teet "lähtöpesän": ÄLÄ koskaan avaa pesän luukkuja ilman kunnon vetoa (Tapion esimerkki). Toinen mielensyövereihin jäänyt neuvo harjoittelu-ajoilta, kun heität pimeällä poltto-ainetta lisää valkohehkuiseen pesään, ummista toinen silmä, niin sillä näet sitten koukkaista seuraavan lapiollisen oikeasta suunnasta. Tämä neuvo tuli senjälkeen, kun lähdimme viemään 1078:lla aamuyön varhaisina tunteina 750tn:n junaa kohti Tamperetta (Riihimäeltä), ensimmäisen pesään viskaisun jälkeen menikin hetki aikaa, ennenkuin löysin sokaistuneena oikean reitin tenderille. Nuoruuden innon kaikottua (ja harjoittelumahdollisuuksien loputtua), vasta liian myöhään (?), saadessani olla kerran ylimääräisenä painolastina HMVY:n Tk3:n hytissä ( http://vaunut.org/kuva/57780 ) ja seuratessani lämmittäjien työskentelyä, aloin vähitellen ymmärtämään termiä: pesän puhki palaminen. | |
| 05.04.2011 10:14 | [Tunnus poistettu]: | Ehkä tuohon runsaaseen sauhutteluun kannattais kiinnittää hieman huomiota senkin takia että musta savu saattaa mennä vihreitten silmiin. Muistelen lukeneeni jostain että esim. Englannissa on mustaa savua tuottava ajo kielletty ihan lain voimalla. Pian joutuu haloistakin kiskomaan tuohen pois ettei savuta. Kokonaisuuden kannalta höyryvetureiden päästöt eivät ole varmaan kovin merkittävä mutta nykyään ollaan kaikkeen tuollaiseen puuttumassa kovin herkästi. | |
| 05.04.2011 17:44 | Raimo Harju: | Antti,meillä Suomessa savu niinkuin mikä milloinkin,on mennyt milloin minkäkin tahon silmiin ja nenään.Aikanaan oli pakko käyttää höyryvetureita,ei silloin ollut vaihtoehtoja,eikä niin kovin vihreitäkään | |
| 05.04.2011 18:36 | [Tunnus poistettu]: | Aikanaan oli erilaista aikaa kuin nykyisin. En kirjoittanut kommenttia negatiivisessa sävyssä mustan kaluston käyttöä kohtaan vaan siksi että tuokin näkökulma tulisi huomioon otetuksi että ajelu voisi tapahtua ilman ympäristön kitkaa, mitä on kai jo riittävästi muutenkin, esimerkkinä JKV-määräykset. Nykyinen trendi näkyy junienkin vihertymisessä. | |
| 05.04.2011 21:08 | Tapio Muurinen: | Enkä yhtään ihmettelisi, jos joltain suunnalta alkaisi kuulua äänekkäitä vastalauseita höyryvetureita kohtaan, "nehän on pelkkää hupia, saastuttaa ja lisää kasvihuonekaasuja" | |
| 05.04.2011 21:47 | [Tunnus poistettu]: | Menee hankalaksi homma jos joutuu päästökomissaarilta anomaan lupaa päästöjen päästämiseen. Jos EU-alueella huomataan sääntöjä yhtenäistää niin kuinkahan käy: Höllättäisiinkö Englannin ohjeita samalle tasolle kuin meillä Suomessa vai mahtaisiko kenties meillä kiristyä Englannin tasolle? Mitähän päästökomissaari mahtaa vastata hakemukseen? Ehei pojat, ei. Ei päästölupaa höyrylle eikä dieselillekkään! Odotelkaahan kun sähkökoneet tulevat museoikään, palatkaa sitten asiaan. | |
| 06.04.2011 12:49 | Raimo Harju: | Saattaa olla vain ajan kysymys,että siinä käy noin kuin sinä Antti kirjoitit.Minulle ei äkkiseltään tule mieleen toista näin hienoa harrastusta kuin veturien ja vaunujen kunnostus ajokuntoon.Luulisi tähän saavan enemmän tukea ja kannustusta mitä tällähetkellä saa.Olisiko mahdollista kohtuullisin muutostöin käyttää höyryveturissa puupellettiä tai koksia. | |
| 06.04.2011 13:07 | Tatu-Pekka Paukkunen: | Puupellettiä joskus ennemminkin kaavailtu polttoaineeksi, muttei minun mielestäni olisi hyvä ratkaisu. Sen pitäisi olla vähintään kananmunan kokoista, ja sillä koolla varsinkin Ukko-Pekoissa ja Ristoissa sitä saisi lapioida ihan koko ajan. Eikä välttämättä riittäisi sittenkään. Nykypäivän höyryveturiajot herättää helposti kovaa keskustelua lämmittäjän taidoista. Tarjoan tähän keskusteluun muutaman oman kommentin näin harrastajalämmittäjän näkökulmasta. Ajoja on kovin vähän ja tarjokkaita ko. hommaan riittää, joten kovin pitkiä pätkiä lapion varressa ei ehdi saamaan, kun on jo toisten vuoro. Yleensä vaihto tulee juuri, kun saat heittotuntuman kohdalleen. Asiaa vaikeuttaa myös se, että ihan ensimmäisenä on pidettävä huoli paineesta. Ei voi jäädä linjalle sen takia, että painetta on neljä kiloa, kun ei voi heittää ettei savu mustuisi. No, kärjistetty esimerkki. Itse en ainakaan ole mikään kone, että kyllä se lapiollinen välillä lipsahtaa hiukka reiän viereen, ja sitten on heitettävä toinen vähän turha lapiollinen, että saa reiän tukkoon. Itsestäänselvää on se, ettei pesää saa heittää tukkoon, niin että arina on täys lakkia. Lisää saa heitettyä, mutta tukkoon mennyttä arinaa on paljon vaikeampi "korjata". Savu mustenee aina jonkin verran, kun uutta hiiltä heittää. Ja jos täyttää koko pesän n. kymmenellä lapiollisella, mustenee savu väkisin. Kaikkihan sen ymmärtää, ettei savun väri ole mikään itsetarkoitus. Paine ja oikeanlainen palaminen hoidetaan ensin, savun väri hoituu siinä sivussa. Täytyykin seuraavan kerran kokeilla tuota puolikkaan pesän täyttöä, vaikutti hyvältä metodilta. Itse olen ajon aikana heittänyt jokusella lapiollisella reunat ja nurkat ja vähän siihen sivuposkille. Hetki syttymistä ja sitten katsoo reiät. En osaa hiililämmittämisestä kuin ehkä justiinsa perusteet, kokemusta haluaisin reilusti enemmän. En väitä hommasta tietäväni sen enempää, kunhan toin vähän näitä harrastajalämmittäjän näkökulmia tähän keskusteluun. Pääpointtini oli se, että joskus on tilanne se, että hiiltä on pakko lisätä erinäisten syitten takia niin, että savu on joskus väärän väristä. | |
| 06.04.2011 13:40 | Kurt Ristniemi: | Tatu-Pekka puhuu asiaa. Harjoitusmahdollisuuksien vähyys on varmasti yksi suurimpia ongelmia tässä Mustan Savun Syndroomassa. Eipä siinä tosiaankaan taida päästä kokeilemisen ja kokemuksen kautta oppimaan tehokasta lämmittämistä, kun lapion varteen ei usein pääse. - Ei kai savun väri olekaan mikään itsetarkoitus, mutta se on kuitenkin selkeä indikaattori osaamisen tasosta, ja sellaisena siis välillisesti myös tavoite: mitä paremmin on asian oppinut, sitä harvemmin ja vähemmän pöllyttää mustaa taivaalle. Ja tätä ei nyt ole tarkotettu kritiikiksi; ainakin Tatu-Pekka näkyy aktiivisesti pyrkivän parempaan. - Mutta miten on: opetetaanko tehokasta, säästäväistä, saastuttamatonta lämmittämistä, vai onko sitä vain itse opeteltava kokeilemisen kautta? - En minäkään pitäisi mitenkään mahdottomana, että viranomaiset puuttuvat asiaan, johan nykyään pitää takassakin puut polttaa niin, ettei savun haituvaakaan nouse taivaalle ilmastoa pilaamaan. Ja kyllähän veturin musta savu on paitsi tehottomutta, niin myös likaavaa ja saastuttavaa. Ja vanhan ajan matkustajan silmiin ennen kaikkea rumaa! | |
| 06.04.2011 18:09 | Tatu-Pekka Paukkunen: | Sen tarkemmin erittelemättä, mutta kuljettajat, joiden kanssa itse olen eniten työskennellyt, eivät todellakaan anna mättää pesään hiiltä tai puuta niin, että koko tienoo on mustana. Säästeliäisyys, oikea tekniikka ja taloudellisuus on ollu alusta lähtien mukana opeissa. Joskus riippuu vähän hiilestäkin, että mustaako se enemmän kuin normaalisti. Parikin kertaa on ollut niin pintanokista hiiltä, että jo tulipesän suulla käy leimahdus, kun ensimmäiset pölyt palaa pois. Ei tässä hommassa kukaan näillä museoajoilla ammattilämmittäjien taloudellisuuksiin taida päästä. En tiedä, mutta näin veikkaan. Voin hyvin myös kuvitella, että joissain tilanteissa joku miehistö pitää huolta, että paine riittää varmasti, jolloin hiiltä laitetaan reilummin. Muistan ainiaan elämäni ensimmäisen hiililämmityskeikan, jonka jälkeen visusti painoin mieleeni arvostuksen aktiiviajan lämmittäjiä kohtaan! | |
| 06.04.2011 20:15 | [Tunnus poistettu]: | Koksi varmaankin olisi ihan ok. polttoaineena mutta hinta taitaa olla antrasiittiin verrattuna moninkertainen. Puupelletin lämpöarvo on ehkä niin huono ettei siitä ole isojen koneiden evääksi.Nykyisin myytävä puupelletti mahtais löytyä nokikaapista saman tien, on liian hienojakoista. Kurt ja Tatu-Pekka puhuu täyttä asiaa. Mahdollisimman taloudellinen lämmittäminen vaatii rataprofiilin, veturin ja kuljettajan ajotavan tuntemista. Tottahan sitä ekana viisaria pyrkii vahtimaan ettei se kaadu lämmittäjän päälle. Eikä nykyisen liikenteen lomassa liikkuminen oikein mahdollista sekään mahdollisimman taloudellista ajoa, on varmaan mentävä rauta reilusti raollaan. Omilla lämmitysreissuilla oli etuna se, että kuljettajana oli sellainen henkilö jolla oli rautainen kokemus höyryvetureista ja kaikki mielellään opastivat oikeille työtavoille. Toivon pojille runsaasti reissuja mustilla vetureilla, työ tekijäänsä neuvoo. :-)) |