??.??.1952 / Hamina, Hamina (vanha)
??.??.1952 Haminan aseman (kaupunki) ratapihakaavio vuodelta 1952, silloin kun liikenneluvut tällä puolella olivat vilkkaimmillaan. Tosin Hillo oli jo mennyt tavaramäärissä reilusti edelle. Haminassa myytiin ko. vuonna 65000 matkalippua, vaunukuormia saapui 20400 ja lähetettiin 4900. Tavaravaunuja käsiteltiin 43100 (sisältää tyhjänä saapuneet ja lähetetyt). - Mitähän tuosta infrasta on tänään jäljellä - asemarakennus.
Kommentit
| 02.04.2011 20:49 | [Tunnus poistettu]: | Veturitallista on jäljellä yksi pala ovenpielimuurausta asunto-osakeyhtiö Veturiheikin piharakennuksen osana. | |
| 02.04.2011 22:08 | Ari Palin: | Onko veturitalli ja sen kääntöpöytä jo purettu? Onneksi tuli kuvattua sitä vuonna 2005. | |
| 02.04.2011 22:16 | Tapio Muurinen: | Vai niin paljon sentään raaskivat jättää. Toivottavasti edes tuosta vanhemmasta osasta. - Vertailuja seuraavalta vuosikymmeneltä, jolloin kaikki oli vielä tallella http://vaunut.org/kuva/26911?u=377&paik=Hamina+%28vanha%29 | |
| 02.04.2011 23:08 | [Tunnus poistettu]: | Se mahtaa olla luoteisinta kulmaa minkä jättivät, semmonen parimetrinen tynkä nurkasta, tai tuleeko se pohjosta kohti. Jos vengiltä olis katottu niin oikeanpuoleisinta ovenpieltä pala. | |
| 03.04.2011 20:31 | Tapio Muurinen: | Tämä oikea laita, eli Tervasaaren seutu tuli varsin tutuksi, koska kaikki koulumatkani kulkivat tämän kautta, eli nx1000 Lepikon ylikäytävän ylityksiä. Samaa reittiä vei valtatie vaikkapa Helsingistä Moskovaan sen jälkeen kun Tervasaaren silta valmistui 1948-49. En tosin muista kuin yhden raiteen Lepikonrantaan Metsäliiton varastoalueelle, jonne tuli rata 1948. Useimmiten siinä valo- ja äänivaroitus vilkutti tyhjää. Kyllä siellä kuulemma melkein joka päivä käytiin, mutta määrättyinä aikoina - aamulla kai varhain. Ylikäytävän varoituksen kytki päälle kaupungin asettama vartija, kun "Etelän" vaihdekojusta ilmoitettiin junan saapumisesta. Kesällä 1958 ylikäytävän vieressä syttyi Forsselin höyläämö veturin kipinästä. Verstas tuhoutui kokonaan, koska palokunnan oli keskityttävä vieressä olevan huoltoaseman pelastamiseen. - Saviniemen rata oli vanha, valm. 1908-09. Siellä oli Nobel Stadard Oilin ("Esso") öljyvarasto. Se oli jokseenkin vähällä käytöllä. I-maailmansodan jälkeen sen kiskot olisi haluttu ostaa jonnekin erittäin hyvällä hinnalla, mutta kaupunki ei voinut myydä, koska oli sopimus "Oilin" kanssa. Saviniemen raiteilta lastattiin myös ne lukuisat kivijunat, jotka veivät osittain valmiista Hamina - Taavetti puolustuslinjasta panssariestekivet Kannaksen linnoitteisiin keväällä ja kesällä 1943 - oliko 40000 kiveä. Ison luokan urakka. Sotien jälkeen siellä toimi Virolaisen telakka (muuttui Hollmingin telakaksi), jossa valmistettiin mm. sotakorvausaluksia. Kun sotakorvaukset oli toimitettu Hollming muutti Raumalle; telakan puutyöversaaseen tuli Holmaharjun saha ja autotalliin muutti kaupungin palokunta. | |
| 04.04.2011 22:34 | Tapio Muurinen: | Tähän kaavioon riittäisi juttua enemmänkin. - Tuo pohjoinen ylikäytävä veturitallin kupeessa oli tilastoissa pahimmasta päästä 9. ratajakson alueella, mitä onnettomuuksiin tulee. Erään tilaston mukaan 1940-luvulla vain Savon ylikäytävä Kouvolan ratapihan länsipäässä oli hieman "edellä". Ennen Tervasaaren sillan valmistumista 1949 kaikki maantieliikenne Haminan ohi kulki tuosta. En tiedä koska siihen saatiin puomit. Senkin jälkeen autot työntyivat kiskoille, vaikka punainen jo paloi. Kerran Niemen linja-auto ajoi puomien väliin, vaikka puominvartija huusi: "Älä aja siihen". Auto mahtui juuri ja juuri siinä olemaan, koska oli kolme raidetta. Sodan aikana linja-auto ajoi kivijunan eteen, jossa kuoli 3-4 matkustajaa; oliko se tuossa vai Kivelän ylikäytävälla, en muista tarinaa. Kuljetuksista vastaava rautatieupseeri moitti veturimiehistöä: "Älkää ajako niin varomattomasti". Jonkin ajan kuluttua hän itse ajoi samaisen kivijunan alle Kivelässä ja kuoli. - Vielä niistä kivijunista: Jossain vanhassa SF-filmipätkässä on pieni otos, jossa panssariestekivillä lastattu juna kiitää itään. Täältähän se oli tulossa. Kuljetuksia varten oli oma kalusto ja henkilökuntaa. Vaunuina käytettiin enimmäkseen sotasaaliskalustoa ja vetureina "Tulistajia", Hk2-3. Karkeasti laskettuna 40000 rapakivilohkareen, à 1t / lohkare, 200 t junapainolla, eli n. 100 tonnia kiviä junassa, tekee 400 junaa puolessa vuodessa. - Melkoinen kuljetusoperaatio. | |
| 05.04.2011 16:21 | [Tunnus poistettu]: | Talvisodan kokemusten jälkeen tehdyillä estekivillä on painoa 3-4 tonnia, on seassa 6 tonnisiakin. Noitten isojen järkäleitten teko on sitten kielletty koska ne ovat olleet vaikeita liikutella. Silloisten kuorma-autojen kantavuus on ollut tuo 3-4 tonnia joten yhdestä kivestä on tullut täysi kuorma. Tai noista ylisuurista ei ole maksettu tekopalkkiota niin koko on tullut sillä sopivaksi. Nuo Tapsan mainitsemat kivet on tehty välirauhan aikaan. | |
| 05.04.2011 20:56 | Tapio Muurinen: | Niinpä, tuo minun arvioni on hyvin varovainen, ja todennäköisesti aika reilustikin alakanttiin. Jotain muisti- ja mielikuvia kivesteistä ja lohkareiden koosta on jäänyt lapsuudesta esim. Harjun koulutilan pelloilta Virolahdelta, ja myöhemmin vaikkapa Sallan kirkonkylältä. Noin 0,5 m³ koko on varmaan liian pieni. Eikä isoja lohkareita vaunuun saattanut kovin montaa laittaa, ettei akselipainoaja ylitetty Haminan silloisella K22 kiskoilla ja radan 20 ‰ kaltevuuksilla. Tikkamäessä, Salmenkylän pohjoispuolella oli kuulemma myös sivuraide, jossa kivijunia lastattiin linnoitustyömaan tarpeisiin. | |
| 05.04.2011 22:38 | Jarno Piltti: | Nyt en muista kirjan nimeä, mutta jokunen vuosi sitten ilmestyi opus jossa esitellään sodankäynnin historian pahimpia tunarointeja, virhearviointeja tai muuten vaan erikoisia kommelluksia. Suomenkielisessä laitoksessa pohdittiin asiaa myös oman maamme näkökulmasta, tämä suuri panssariestekivihanke taisi olla vahva ehdokas pahimpien mokaustemme top kolmoseen. Kivien tekemiseen ja kuljettamiseen sidotun työn määrä oli huomattava ja hyöty taistelussa olematon. Tiedä häntä, eipä projektille ainakaan mitään muistomerkkejä tai perinneyhdistyksiä ole pahemmin perusteltu, ja dokumenttiohjelmissa ja muussa jatkosotaviihteessä keskitytään vähän muunlaisiin panssarintorjuntavälineisiin kuin kivimöhkäleisiin. | |
| 05.04.2011 23:12 | Jarno Piltti: | Geoffrey Regan: Päin mäntyä. Kirja sotilaallisista tunaroinneista (Geoffrey Regan's book of military blunders). Suom. Heikki Tiilikainen. Ajatus 2004. Suomea käsittelevä osuus on kääntäjän kirjoittama. | |
| 06.04.2011 07:10 | [Tunnus poistettu]: | Mikä tuon kömmähdyksen vaikutus on ollut, sitä emme tiedä.Saattaahan olla niinkin että sillä on ollut ennaltaehkäisevä vaikutus. Venäläinen osapuoli on pohtinut: Kun noin paljon on kiviä siirretty Kannaksellekkin, kuinka paljon niitä mahtaakaan olla vastassa syvemmällä Suomen maassa. Pitäisi päästä tutkimaan vastapuolen suurhyökkäyksen lopettamiseen johtaneita syitä. Tavoitteenahan oli Helsinki mutta matka jäi kesken. Kenties vallatut kiviesteet osaltaan vaikuttivat keskeytyspäätökseen. Silloin estekivet olisivat toimineet hyvin, tosin ei ihan oletetulla tavalla. | |
| 06.04.2011 09:12 | Miika Hämynen: | Vähän offtopikkia, mutta se syyhän löytyy tietääkseni kylmän sodan alusta - vastapuolella oli kiire päästä Berliiniin ennen yhdysvaltalaisia. | |
| 06.04.2011 13:13 | [Tunnus poistettu]: | Ennen Berliiniin menoa oli tarkoitus poiketa Helsingissä. Venäläiset tekivät seitsemän suurhyökkäystä, yksi niistä ei johtanut suunniteltuun menestykseen, juuri tuo Helsingin matka. Matkalla oli mm. kiviä tiellä. | |
| 07.04.2011 23:53 | Tapio Muurinen: | Jos voisi painottaa enemmän kuljetuspuolta ja rautateiden merkitystä, miksi Kannakselle piti rahdata suunnaton määrä lohkareita Suomenlahden ja Saimaan väliseltä alueelta, noin 130000 kpl? Vähän taustaa. - Jo rauhan aikana aina 1920-luvulta alkaen oli Kannaksella tehty kantalinnoitteita sopivia maastokohtia hyväksikäyttäen. Tämä oli Suomi-valtion poliittinen tahtotila. Talvisodan alla panssareille otolliset urat pyrittiin tukkimaan kiviesteillä tai ohjaamaan kärki sellaisiin paikkoihin, missä moottoriarmeijan torjunta oli helpompaa. Peli oli kuitenkin kovin epäsuhtainen, jos torjuntavälineinä oli vain liukumiinat, kasapanokset, Molotovin coctailit tai koivuhalot; ynnä kivenlohkareet. Käytetään niitä mitä meillä piisaa. Mahastaan kiven päällä keikkuva tankki on pois pelistä ainakin jonkin aikaa ja helpommin eliminoitavissa. - Moskovan rauha oli välirauha, Eurooppa oli sodassa; tämä ei ole vielä tässä. Linnoitustöihin ryhdyttiin jo keväällä 1940 Kymijokivarressa, Hamina-Taavetti linjalla ja Salpalinjalla. Linnoitustyöt keskeytyivät kesällä 1941, kun jatkosota alkoi. Salpa-asema jäi taakse. Asemasotavaiheen aikana linnoitustöistä lipsuttiin, koska Saksa oli kaukana idässä. Niinpä puolustusasemat jäivät monin paikoin heikoiksi. Lisäksi mitä kauempana Kannaksella oltiin, sitä vähemmän siellä oli kovaa kiveä saatavana ja maapeitteet olivat paksuja. Kivet panssariesteisiin piti tuoda kaukaa. Kun Saksa oli hävinnyt Stalingradissa talvella 1943, tuli linnoittajillekin kiire. Mistä saadaan helpoiten valmiita kiviä linjojen vahvistamiseen. Tuodaan vaikka 300 km:n päästä junilla, kuten Haminasta ensin VT-linjan eteläpäähän Uudellekirkolle, ja siitä kenttärataa pitkin linjaan. Pääasemaan ei rakennettu panssariesteitä, koska se oli niin lähellä vastustajaa. Se murtuikin 9-10.6. 1944 ylivoiman edessä. Sieltä tuli 500 tankkia läpi. Seuraavaksi murtui VT-asema vajaan viikon kuluttua Kuuterselässä, jonka linnoitteet olivat keskeneräiset, mm. kiviä ei ollut pantu paikoilleen, vaikka niitä oli tuotu; päivä-pari aikaisemmin Siiranmäki idempänä (ja Adolf Ehrnrooth) piti pintansa. VT-aseman murruttua vetäydyttiin puolustuksen kannalta helpompaan, ja panssareiden kannalta vaikeampaan VKT-asemaan, joka nojasi Vuoksen vesistöön. - Aina voi esittää kritiikkiä tehdyistä tai tekemättömistä töistä. Virheitäkin tulee tehtyä ja varsinkin sodankäynnissä on kahdenlaista tuuria. – Geoffrey-herra voisi kirjoittaa seuraavaksi vaikkapa ”Päin kiviä ja kallioita”. Taidanpa käydä myös kirjastossa, millä silmällä ev.ltn (evp.) Tiilikainen on asioita katsellut. | |
| 08.04.2011 01:18 | Jarno Piltti: | Pst-historiasta kiinnostuneen kannattaa tsekata myös Pekka Kantakosken tiiliskivi "Punaiset panssarit - Puna-armeijan panssarijoukot 1918-1945 ". Se on erinomainen esitys panssarivaunujen kehityksestä yleensä ja neukkuvaunuista erityisesti. Kahdesta ev.ltn (evp.) -kirjoittajasta Tiilikainen ehkä enemmän pitäytyy viileässä tutkijamaisuudessa, Kantakoski taas ei kaihda poleemista suorasuuntausta. | |
| 13.08.2011 15:43 | Marko Uusitalo: | Milloinka nuo Lepikon raiteet purettiin pois? Minulla on hatara mielikuva, ettei niitä ollut enää 60-luvun loppupuolella. | |
| 13.08.2011 19:23 | Tapio Muurinen: | Joku toinen muistaa/tietää paremmin kuin minä, mutta miten se Haminan asemalle jätetty vanha vaunu (EFi?) vietiin "Ruukkujen tasangolle" rantojen miesten majapaikaksi. Oliko kiskot vielä silloin 1970-luvulla? Satamakadun ylikäytävän valot loppuivat vilkuttamasta kait jo 1960-luvun lopulla, kun siitä koulumatkani kuljin. | |
| 27.08.2011 11:07 | Tapio Muurinen: | Eräs harrastajakollega vinkitti, että Seura-lehdessä 9/1970 oli juttu siitä Ruukkujen tasangon vaunusta, joka oli 10 miehen majoitustilana. Vaunu oli käytöstä poistettu retkeilyvaunu, ja tuotiin paikalle vuodenvaihteen 1969/-70 tienoilla. - Muistaakseni vaunu paloi myöhemmin ainakin osittain. | |
| 01.05.2021 21:19 | Jukka Viitala: | Ruukkujen tasangon vaunu on muistaakseni Haminan motin Dm4 liitevaunu, joka seisoi vuosikymmenen aseman sivuraiteella. Vaunu oli myös viimeinen Lepikön raiteen kulkija, se työnnettiin erityistä varovaisuutta noudattaen loppusijoituspaikalleen, radasta oli jäljellä suunnilleen kiskot ja naulat. Salpalinjan tukilinjan estekivien kuljetus oli ja on VR:n ja Suomen suurin kuljetusurakka. Yksittäinen kivi painoi 3-5 t eli hiukan reilu kuution jötkäle, kertakuorma silloisille kuorma-autoille. Salpalinjalla ei kannata mittailla yksittäisiä kiviä, niistä on vähintään kolmannes maan alla. Tuki- tai takalinjaan jäi vain muutamia kiviä, poikkeuksena Pyhältö-Lankila -väli, jossa on 300 m estettä. |
|
| 02.05.2021 06:03 | Kari Haapakangas: | Salpalinjan etulinjan estekivet ovat edelleen paljolti paikoillaan. Peruskartalla voi vieläkin hahmottaa linjan kulkua seuraamalla linjassa olevia kiviä -karttamerkkejä. |