??.??.1939 / Rajajoki, Rajajoki raja
??.??.1939 Hv2 sarjan veturi 777 Rajajoen sillalla Karjalan kannaksella
Kommentit
| 03.08.2011 16:37 | Hannu Lehikoinen: | Veturin sijainnista sillalla tulee väkisin mieleen, että onkohan itänaapuri kieltänyt ajamasta vaihtotyönä pidemmälle... | |
| 04.08.2011 07:48 | Jouni Hytönen: | Heh. Vähän aikaa aivan turhaan mietin, kummalta puolelta kuva on otettu. Näkyyhän se sillasta heti. :) | |
| 04.08.2011 12:45 | Heikki Jalonen: | Tuossapa on yksi mielenkiintoinen yksityiskohta: sillan maatuet ja pengerrys on rakennettu valmiiksi kaksiraiteista rataa varten, mutta vain toinen siltajänne on asennettu. Toisen jänteen kohdalla ei ole edes laakereita, eli sitä ei varmaankaan koskaan oltu edes valmisteltu asennettavaksi. Tällä ratajaksolla moinen liikennemäärä ei varmaan 1917...1939 tullut kyseeseen; mutta ennen vuotta 1917 tilanne ja ennusteet ovat tietysti olleet aivan toisenlaiset. Nykyisinhän tässä kulkee yli kaksoisraide, vuoden 1944 jälkeiseltä ajalta. | |
| 04.08.2011 13:33 | Teppo Niemi: | Valtionrautateiden 75 vuotishistoriikista Valtionrautatiet 1912 -1937 muistan lukeneeni, että silta oli ennen vuotta 1918 kaksiraiteinen. Vuoden 1918 silta räjäytettiin. Olisiko maatuet peräin tästä tuhotusta sillasta? | |
| 04.08.2011 14:30 | Jouni Hytönen: | Kuvassa näkyvät maatuki näyttäisi uusitulta. Beloostrovin / Valkeasaaren asemahan on tuossa melkein heti joen toisella puolella. Rajajoesta ei tänä päivänä näy maastossa muuta kuin laakea, tyhjä kenttä. Näkymä tämän päivän sillalta: http://vaunut.org/kuvasivu/26728 . | |
| 05.08.2011 09:09 | Teppo Niemi: | Luin eilen historiikista vuoden 1918 siltatuhoja käsitellen jutun. Sen mukaan Venäjän / Neuvostoliiton puoleinen maatuki tuhoutui täysin ja välipilari vaurioitui hieman. Silta uusittiin 1920-luvun puolivälissä VR:n toimesta Llokakuun radan maksaessa siltaremontista puolet. Eli kuvan maatuet ovat peräisin sillan uusimisen ajoilta. | |
| 05.08.2011 13:10 | Heikki Jalonen: | Rajan kirot kolhivat myös siltoja. Mielenkiintoisia vaiheita, mutta selville saatiin! | |
| 06.08.2011 18:58 | Ari Palin: | Katsoinkin, että maatuki on melko suomalaisen oloinen. Se, että sen rakensi VR, selittääkin asian. Alkuperäinenkin maatuki on voinut olla samankaltainen, sillä Suomen suuriruhtinaskunnan vastuulla oli koko Riihimäki-Pietari -radan rakentaminen. Tosin en osaa sanoa, mikä kuvan maatuessa on suomalaista, se vain vaikuttaa siltä. Ehkä se, että se näyttäisi olevan graniittia. Kivisiä tukia lienee käytetty tuohon aikaan maailmanlaajuisesti. Milloin Neuvostoliitossa alettiin käyttää betonisia maatukia? Entä Suomessa? | |
| 09.05.2012 08:04 | Kurt Ristniemi: | Jos kuva tosiaan on vuodelta 1939, niin veturin sarjatunnus on tietenkin H9. | |
| 09.05.2012 17:21 | Jorma Rauhala: | Kuva on vanhempi kuin vuodelta 1939. Minullakin on tämä postikortti ja se yksilö on leimattu keväällä 1939, eli on otettu siis viimeistään kesällä 1938 - tai varhemmin. | |
| 10.05.2012 07:08 | Kurt Ristniemi: | Tarkoitukseni oli sanoa, että jos kuva on otettu ennen vuotta 1942, niin veturin sarjatunnus on H9. Hv2-litteraa kun ei silloin ollut vielä olemassa. | |
| 20.04.2021 22:08 | John Lindroth: | Katolla ei näy tuueltusluukkua? Mielenkiintoinen kuva, | |
| 14.02.2024 21:55 | Erkki Nuutio: | Kuva on vuodelta 1936. Lähde Johannes Mälkönen "Viimeisellä rajalla" (Vapaussoturien Huoltosäätiö, 1982, 240 s.), s. 61. Mälkönen itse oli Rajajoen junien konduktööri 1.9.1934 alkaen Talvisodan aloittaneisiin tykinlaukauksiin asti 30.11.1939 asti. Järeät laukaukset tulivat silloin taistelulaivoilta Marat ja Oktjabrskaja Revolutsija, jotka olivat 3 km päässä Terijoen rannasta ja Rajajoen asema oli kohteena. VR:n erityisluvalla oli asemalla Paasikiven neuvottelumatkojen alettua lokakuusa 1939 aina lähtövalmiina I & II luokan telimakuuvaunu henkilöstöä varten ja käyttövalmis veturi. Ei yövuorossa olleet henkilöt vietiin aina vaunussa yöajaksi Terijoelle ja takaisin Rajajoelle aamuksi. Sodan sitten alettua koottiin henkilöstö nopeasti vaunuun ja vietiin turvaan ja kulkuraiteilla olleiden ratapihan miinojen nallit pistettiin paikoilleen. Oheisesta kuvasta syntyy vaikutelma, että VR:n veturi odotti sillalla Suomeen tulevia matkustaja- ja tavaravaunuja. Ainakaan 30-luvun loppupuolella ei näin liene ollut. Kun neuvostoupseeri (KGB) oli tunnistanut tulijat rajaviivalla, jatkoi suomalaisjuna Valkeasaareen, missä rahti siirrettiin neuvostovaunuihin suomalaiskonduktöörin (useimmiten mainittu Mälkönen) ohjauksessa neuvostoupseerin valvoessa. Nämä olivat suomentaitoisia ja toiminta oli luontevan ystävällistä puolin ja toisin. Aseman kahvilaa ja kioskia (sanomalehdet, vodka jne.) sopi käyttää. Vastaavasti rahdin siirto suomalaisvaunuihin tapahtui Rajajoella. Neuvostolaiset viljavaunut saatettiin kuljettaa pidemmällekin Suomeen. Sivuutetaan tässä käytäntö henkilövaunuja koskien. Paasikiven ensimmäisen matkan aikoina lokakuun 1939 alussa tavaraliikenne supistui. Bensiinin ja polttoöljjen tulo loppui ja muidenkin tavaroiden tulo väheni. Viljantulo väheni olemattomiin. Ainoastaan suolantulo jatkui. Mälkösen kirjassa on täsmällisimmin kuvattu välikohtaus, joka tapahtui Rajajoen sillalla ilmeisesti 15.101939, kun sillan NL:n puoliskoa ilman selityksiä alettiin lankuttaa ja tilkitä mullalla ajoneuvoajoa varten. Suomalaiset rajavartijat ampuivat varoituslaukauksia ja sen perään laakatultakin ennen perääntymistään kauemmaksi. Mälkönen ja neuvostoupseeri rauhoittivat kohta tilannetta ja suomalaisten tietoon tuli, että sillan ylittäisi autolla Paasikiven neuvottelujen sihteeri Nykopp ja sotilasasiantuntija Paasonen. Nämä olivat tuomassa nopeutetusti toisen neuvottelumatkan tuloksia hallitukselle ja Mannerheimille. Neuvostoupseeri jätti rajavartijoiden laakatulituksen huomiotta, koska he itse olivat rikkoneet rajarauhansopimusta laiminlyömällä sopimuksen määräyksen omien toimien ennakkoilmoittamisesta vastapuolelle. Lankut tulivat varsinaiseen käyttöön pari viikkoa myöhemmin. Sitä tarkoitusta varten ne varmaan oli hankittukin. Suosittelen konduktööri ja suojeluskuntaluutnantti Mälkösen kirjaa mitä tulee mm. liikenteeseen Rajajoella ja Valkeasaaressa 30-luvun loppupuolella. |
|
| 14.02.2024 22:24 | Esa J. Rintamäki: | Herra Erkki, "sotilasasiantuntija Paasonen", etunimistöiltään Guyla Arpad Aladar...? Alias tiedustelupuolen taitaja ja myös erinomaisen kunnostautunut. Älkää sentään lähettäkö minua Kolyman hiilikaivoksiin siksi, kun en tähän hätään heitellyt heittomerkkejä Aladar - nimineuvoksen etunimiritirimpsuun. |
|
| 15.02.2024 07:51 | Esa J. Rintamäki: | Oberleutnant Hans-Ulrich Rudel Junkers Ju 87 - Stuka-pilottina upotti "Marat"-taistelulaivan Kronstadtin satamaan 21.9.1941 tuhannen kilon pommilla. Osui ilmiselvästi ammusvarastoon. Marat oli oikea järkäle laivaksi: uppoumaltaan 23 000 bruttorekisteritonnia. Rudel muutenkin rikkoi neukkukalustoa ihan riittämiin: 519 panssarivaunua, neljä panssarijunaa, yhdeksän vahvistettua ilmavoittoa, 70 maihinnousualusta, yhden risteilijän, yhden hävittäjäaluksen, yli 800 maakulkuneuvoakin. Yli 2500 sotalentoa, tuli itse alas ammutuksi 32 kertaa, menetti toisen jalkansa ja eikun taivaalle taas tekojalan turvin liihottelemaan. Neukut kovin pahoittivat mielensä: käskivät ampua alas Stukan, jossa oli "pitkät tangot" (37 mm pst-tykit siipien alla, ilmeisesti konetyyppi oli Ju 87 G). Rudel sekoili sodan jälkeen uusnatsipiirien kanssa. Oli vissiin jäänyt sotamoodi päälle...? |
|
| 15.02.2024 08:26 | Kari Haapakangas: | Melkoisia viritelmiä stukiin tosiaan tehtiin, alle kolmen tonnin koneessa tonnin ilmapommi on melkoinen kuorma! Kahden 37 mm tykin asennus teki sekin melko höpöä lento-ominaisuuksille, mutta oli kyllä tehokas panssareita vastaan. Ei toki Saksa ainoana harrastanut järeänpuoleista tykkiaseistusta lentokoneissa. Britit esimerkiksi varustivat jo hävittäjäksi vanhanaikaisen hurricanen 40 millin tykeillä ja aiheuttivat "erämaan ketulle" melkoisesti päänvaivaa. Jenkkilässä rakennettin lentokone 37 mm tykin ympårille. Lopputulos ei omia pilotteja miellyttänyt, mutta venäläiset ihastuivat. Hulluuden huipentuma oli "Luftwaffwen sytkärin" varustaminen 75 mm pst-tykillä. Tulos ei ollut erityisen onnistunut, mutta säikäytti varmasti T-34 miehistöltä huonot housuun. Matalalentoa tekevä nelimoottorinen (mutta kaksipotkurinen) oli kuitenkin melkoisen helppo saalis "taivaallisille ohiampujille". Mahtoivatko Rudelin hoitelemat neljä panssarijunaa olla panssarijunia vai pikemminkin rautatietykistöä? Etulinjaan änkeävä panssarijuna oli sentään tuossa maailmanpalossa jo pahasti vanhentunut asejärjestelmä. |
|
| 15.02.2024 13:17 | Erkki Nuutio: | Koiviston Saarenpään linnoitus sai Talvisodan kahden päivän tuntikausien tykistötaistelussa täysosumat kumpaankin taistelulaivaan. Linnake olisi upottanut ne mikäli sen tykkiasemien laajat vauriot eivät olisi hankaloittaneet upotusammuntaa laivojen paetessa: https://veteraanienperinto.fi/index.php/tietopankit/kertomuksia/aselajien-toiminta/taistelu-oktjabrskaja-revolutsijan-ja-maratn-kanssa/ |
|
| 15.02.2024 16:09 | Reijo Salminen: | Ja tuon sotilasasiantuntija Paasosen käsivarsille menehtyi presidentti Kallio Helsingin rautatieasemalla. | |
| 16.02.2024 07:19 | Esa J. Rintamäki: | Herra Kari: Junkers Ju 87 G-1:n eli tykki-Stukan lentopaino oli 4 400 kg. Siinä oli nokalla Junkers Jumo 211, käännetty V-12, josta irtosi sentään 1400 hummaa. Kone oli kyllä hidas kuin ikiliikkuja, mutta pysyi ilmassa sentään. Vieläpä kaksi ukkelia kyydissä. Minulle oli täysin uusi tieto mainintasi Heinkel He 177 "Greifin" käytöstä matalalentotoimintaan. Olihan joitakin niistä käsketty lentämään Ranskan Bordeauxista Stalingradiin auttamaan evakuointilennoissa, tunnetuin seurauksin. Valtakunnanilmailuministerö (RLM) sekoili totaalisti He 177:n kehittelyssä, vaativat vielä moiselta syöksymiskykäkin, koska se näytti kaksimoottoriselta! Perusteluna: kun kerran kaksimoottorinen Junkers Ju 88 voi syöksypommittaa, niin miksi sitten "Greif" ei kykene siihen? Ihan päätöntä! Ernst Heinkel himself sai monen monta kertaa ladella donnerwettereitä juuri RLM:n takia! |
|
| 16.02.2024 16:51 | Kari Haapakangas: | Hitaus ei sinänsä ollut lentokoneelle tuhoisaa, olihan saksalaisilla "haikara" ja liittoutuneilla "sentinel", jotka hitaudestaan huolimatta tarjosivat hikisen puhteen kimppuunsa käyvälle hävittäjälle. Jos hitauteen yhdistetään kömpelyys, on hävittäjille tiedossa juhlapäivä. Joka tapauksessa stuka ei liittoutuneiden puskajusseja pahemmin ilahduttanut, ihan riippumatta sen aseistuksesta. Saksalaisille tosiaan tuo syöksypommituskyky muuttui päähänpinttymäksi. Ei Grief sentään syöksyyn pystynyt, jonkinlainen liukupommituskyky sillä sentään oli. |
|
| 16.02.2024 22:38 | Esa J. Rintamäki: | Saksalaisten syöksypommitusilmailu tosissaan meni heillä päähän: - onhan yhdellä (1) pommilla tuhoaminen halvempaa kuin mattopommitukset a la Royal Air Forcen yöpommitukset, niin sanoakseni. Asiasanana: kustannusvastaavuus. Venäläiset ottivat rapsakasti opikseen; mitäpä muuta Iljushin Il-2 Shturmovik onkaan kuin pst-Stuka-konfiguraatio edelleen mietittynä ja jatkokehiteltynä. Eikä sekään "nopeushirmu" ollut. Niin, ja jenkkien Republic/Fairchild A-10 Thunderbolt II (eli "Warthog") on myös samaa jatkumoa aseistukseltaan. Eikä sekään taistelukentällä juurikaan ääntä nopeammin kaahaile? Ja vielä, herra Kari: arvioisin että nykyaikaisella Hornetilla tai F-35:llä olisi tyystin mahdotonta ampua alas Punaisen paronin Fokker Dr I - kolmitasoa, nopeuseron ollessa juuri huimaavan suuri. Ja myös ketteryyttä unohtamatta. |