??.??.1958 Tikkurilassa junanlähettäjän työvälineisiin kuului 1955 - 1961 myös junanlähettäjän isoisän taskukello. Virkapuvun siipipyörä-merkki jatkaa vielä matkaa museojunissa.
14.02.2012 00:06 | Jorma Toivonen: | Myös kuljettajat luottivat "Leijonaan" http://vaunut.org/kuva/42757 (monen Etelä-Suomessa kulkeneen junan kulkuajat tarkistettiin viitekuvassa olevasta kellosta samoina vuosina - myös "Tikkurilan kelloa" varmaan vertailtiin keskenään). | |
14.02.2012 20:38 | Jukka Ahtiainen: | Mielenkiintoinen lisävaruste tuossa kuljettajan versiossa. Isällä oli vapaa-ajallakin minuuttiaikataulu. Taisi olla rautatieläisen ammattitauti. Kertoi myöhemmin, että Tikkurilan asemalla sai kivihiilensirun silmään ohiajavasta Truumannista. 60-luvulla perusparannustöiden aikaan Pasilassa tapasi innokkaita junista kiinnostuneita kyselemässä aikatauluja. Lähti eläkkeelle tornista 40 palvelusvuoden jälkeen ja sai presidentiltä ansiomerkin. Vuoden 1951 tutkintotodistuksessa oli arvosana mm. Rautatiehistoriasta. | |
14.02.2012 22:22 | Teemu Sirkiä: | Ericssonin asetinlaitteet ovat jo lähes viimeistä myöten kadonneet. Tässä kuitenkin jälleen yksi hieno kuva siitäkin näkökulmasta! | |
13.02.2016 23:36 | Jorma Rauhala: | Tuota L.M.Ericssonia on tullut itsekin käytettyä 70-luvulla. | |
14.02.2016 17:52 | Petri Nummijoki: | Junanlähettäjän kannalta Ericssonin (ja Westinghousen) releasetinlaitteet eivät olleet tuohon aikaan Siemensin releasetinlaitteiden veroisia. Turvalaiteasentajien mielipiteistä en tiedä. Ericssonissa mm. napit saattoivat jäädä pohjaan kiinni ja joillekin junanlähettäjille sattui, että vaihde kääntyi vahingossa väärässä päässä ratapihaa tämän vuoksi. Lisäksi Ericssonin tauluissa oli virheellisiä näyttöjä. Tikkurilastakin oli taulun mukaan mahdollista lähteä pohjoiseen kolmannelta raiteelta mutta oikeasti vaihde johti vetopätkään. Tikkurilan junanlähettäjän piti siis tietää, että pohjoiseen menossa oleva sivulle tuleva juna täytyy ottaa neljännelle raiteelle. |