05.03.1972 / Helsinki asema
05.03.1972 Veevee15 tauolla.
Kommentit
| 26.03.2012 20:56 | Jarkko Korhonen: | Kappas kappas, A1 taustalla. | |
| 27.03.2012 07:52 | Kimmo Pyrhönen: | Tässä varustuksessa pitäisi kyseisen Vv:n nytkin olla. Turhia härpäkkeitä kaikki Vapitit ja kaiteet. | |
| 29.03.2012 01:43 | Jorma Toivonen: | Tuon kaihtimen säätö vaati usein kahden miehen osallistumisen työhön - yhtä-aikaa hivuteltiin molempia reunoja sopivalle korkeudelle ja "tappi reikään". Kylminä keväisinä (syksyisinä) öinä päivysveturissa pressu nostettiin aivan ylös lämpöjen ylläpitämisiksi. Seuraava miehistö lähti veturilla linjalle, hetken kuluttua syttyi koelaudassa punainen valo summerin rääkäisyn siivittämänä, k.a. taiteili kaidettomalla käyntisillalla tutkailemaan mahdollista häiriön syytä (useimmiten löytyi kaihtimen asetuksesta), juna pysäytettiin ja suojakaihdin tipautettiin alas. Haasteellisempaa oli, mikäli kaksinajossa apuveturin lämmöt hälyttivät (ei mittarivahvistusta johtoveturiin) - usein kaapelivika (ei toimenpiteitä linjalla), kunnes havaittiin apuveturin ohjaamon höyrystyvän... Myös tuosta kaksinajon kytkennästä voisi olla "neuvoja" "nuoremmille"... | |
| 29.03.2012 12:08 | Mikko Herpman: | Laita Jorma ihmeessa näitä hyviä ammattimiehen neuvoja tänne. Monet varmaan ovat lukeneet kirjasta miten kytkentä tehdään, mutta usein käytäntö on tarua ihmeellisempää. Vaikka menneet ajat eivät palaa, on mukava kuulla miten näiden vehkeiden kanssa aikanaan pärjättiin. | |
| 29.03.2012 14:46 | Jouni Hytönen: | Olisi tietysti hauska vielä nähdä vaikka HMVY:n museoveturit 1991 ja 2038 parivedossa, mutta molemmista taitaa olla ainakin nuo viisitieletkut purettu pois. Lieneekö välikaapeli tallessa? | |
| 30.03.2012 01:32 | Jorma Toivonen: | Parinteko oli muistaakseni taiteilemista, ensin tietysti yhdistettiin veturit toisiinsa ruuvikytkimellä (vanhaan hyvään aikaan), ohjeiden mukaan liitettiin ilmatiehyeet ja sitten kaksinajokaapeli - aika matalalla tuo rasia, maasta ei oikein ylettynyt ponnistamaan (ne saa....n letkut tiellä), ruuvikytkimen päältä taiteilu usein onnistui, mikäli kuljettaja armollisesti piteli painavaa kaapelin toista päätä kurissa, ettei luiskahtanut pois kapealta käyntisillalta ja järkyttänyt kytkijän huteraa tasapainoa. Usein rasian ja kaapelin pinnat olivat myös ruosteiset ja kuivat, mutta kun sipaisi puskimesta ylipursuvaa vaseliinia hieman liukasteeksi (toimi myös hyvin ilmaletkujen kytkennän helpotamisessa), niin johan luiskahti paikoilleen..., viimeisen sentin saattoi vedättää "kaapelin lukituksen varmistajalla". Tärkeänä mainitut, vihreäpää johtoveturiin / punainen apuveturiin, eivät enää käytännössä olleet merkityksellisiä (hälytykset kulkivat, ainoat ongelmat saattoivat olla johto-/apuveturin ilmaisemissa merkkivaloissa)... noin paksu ja raskas välikaapeli tarvittiin muutaman merkikivalon häiriötapauksen ilmaisemiseen, taisi jokin summerin herätyskin kulkea samoissa johdoissa ja apuveturin päämoottorin pysäytyskäskykin taisi kulkea tuon välikaapelin kautta (hallittiin se sitten "yhteisestä" pysäytyskammesta tai valittesemalla oikea rele I-ajopöydän alla olevista painikkeista) - olikohan muuta tärkeää sähköistätoimintaa? Suunnat, hiekoitus, tehonsäätö, suoratoimijarru kulkivat ilmayhteyksien kautta. Kunnolliset vaikeudet vetureiden "parittelussa" saivat alkunsa vasta "yksinajomuutosten" myötä - viisitieletkut saattoivat olla täysin sekaisin konepajan jäljiltä (suuntaa käännettäessä johtoveturista "eteen", saattoi apuveturi hiekoittaa "taakse" jne.) Myös luovuttaessa "ratin" erinomaisesta suoratomijarrun ohjauksesta ( http://vaunut.org/kuva/62413 ) ja muunnetuista tehonsäädön hidastuksista, ennen erittäin tarkka parin ohjailtavuus kärsi huomattavasti (jossain sivustoilla taisi olla kuva Riihimäeltä Dv15-parista kääntöpöydällä, olisikohan sen yhteydessä ollut kommentteja?). HMVY:n "parin teko" saattaa vaikeutua - ainakin Dv16:n etupäästä on jo poistettu kaksinajokaapelin rasia http://vaunut.org/kuva/52835 |