23.05.2012 / Rautavuori, välillä Humppila–Loimaa

23.05.2012 Susivetoinen sinipikuri orastavan vihreissä kantahämäläisissä maisemissa. Näin on näreet!

Kuvan tiedot

Välillä: Humppila–Loimaa Kuvauspaikka: Rautavuori Koordinaatit: 60.90036 23.3126 [Google Maps] [Karttapaikka]

Kuvaaja: Ari-Pekka Lanne
Kuvasarja: Siperian Susi – kekkosenaikainen ulvoja
Lisätty: 18.07.2012 11:17

Sähköveturi
Sr1: 3087

Junatyyppi
P: 916

Muu tunniste
Sijainti: Linjalla
Vuodenajat: Kevät

19.12.2012 19:34	Pertti Kulmala:	Tämä juna liikkuu melko tarkasti niillämain, josta 60- luvulla oli pistoraide Rautavuoren sepelimurskaamolle. Se ammottava aukko vuoren sisällä on seurausta vuoresta louhitusta sepelistä. Sepeli ajettiin Turku- Toijala radan perusparannukseen 60- luvulla. Tv-1 oli veturina sepelijunissa myöhemmin myös Dv-15.
19.12.2012 21:54	Miitre Timonen:	Todella mukava kuva mukavasta junasta. Itse viiletin tuosta saman päivän iltana samaan suuntaan 928:ssa.
19.12.2012 22:54	Ari-Pekka Lanne:	Rautavuori on aivan täysin kuin yks mun entisistä viisureistani. Kanjoni on varsin vaikuttava sekä alhaalta (sisältä) nähtynä ja koettuna että kanjonin kielekkeillä keikkuen katseltuna. Siellä voi kokea luonnonrauhaa. Näin siinä kanjonissa - en nyt muista oliko se tuossa 23/5 vaiko 26/5, molempina päivinä tuolla tuli käytyä nauttimassa keväästä - myös kookkaan pöllön tai muun ison linnun, joka lekutteli arvokkaasti liidellen kuusikon kätköihin piiloon kameraltani. Taisin kävellä vuorta ylös juuri Pertin mainitsemaa vanhaa ratapohjaa pitkin, ja mietinkin siinä - tarinan tieten - että pistoraide on ollut melko jyrkkä. Siihen ei ole auttanut pikkupoikien ylimäärin voita sivellä. Pääsykokeisiinko Miitre oli matkalla? ;o} Ajatella, kymmenisen vuotta sitten huolittiin minutkin kampuksen lauteita kuluttelemaan - kemiaa, fysiikka ja matematiikkaa - suoraan lukion papereiden perusteella ilman pääsykoetta, mutta siltikin reputin jo fuksivuonna. Iskikö ohimenevä loppuunpalamisilmiö vai mikä lie. Toki samaan aikaan löi päälle seuraavat kymmenen vuotta jatkuneet, lopulta turhiksi osoittautuneet VEK-haut raskaine panostuksineen. Kymmenen vuotta sitten suurimmalta osin halusinkin vaihtaa alaa, välttyä homehtumasta neljän seinän sisälle - noin silloin ajattelin. Elämästä ei koskaan arvaa etukäteen, mihin suuntaan se lähtee seuraavaksi viemään. Se on kuin suklaarasia! =oD

Kirjoita kommentti

Sinun täytyy kirjautua sisään, jotta voit kirjoittaa kommentteja!