15.07.2012 Saint-Lazaren asemalle sisään mennessä päätyy taas ensiksi kauppakeskukseen, joka kyllä oli valoisa ja siisti. 1800-luvulla asemat monesti suunniteltiin siten, että julkisivu oli komea ja urbaani, kun taas laitureiden puoli oli vaatimattomampi. Näin asemat ikään kuin johdattivat ihmiset kaupunkitilasta ja ihmisten maailmasta "rautatietilaan" ja junien maailmaan. Teollisen vallankumouksen aikoina rautatiet yhdistettiinkin enemmän teollisuuteen kuin kaupunkielämään. Siirtyminen maailmasta toiseen näkyy hyvin vieläkin esim. tällä asemalla. Julkisivu on perinteistä kiveä ja sisätiloissakin vastaan tulee ensin kauppoja. Asemalaiturilla rakennusmateriaalina on kuitenkin teollisen aikakauden rautaa, terästä ja tiiltä. Tätä muutosta korosti vielä se, että asemat rakennettiin aikoinaan kaupunkien laidoille, jolloin ne olivat portteja maaseudun ja kaupungin välillä... Tosin, itse en kyllä oikein pidä siitä, että lipputoimisto on tällaisella asemalla ikään kuin kauppa muiden joukossa ja hukkuu massaan...