05.10.2012 / Rautatiemuseo, Hyvinkää asema
05.10.2012 Ds1-moottorivaunun "sähkökaapin" yläosassa on minulle täysin outoja laitteita.
Kommentit
| 06.10.2012 01:16 | Heikki Jalonen: | Näyttää olevan vähän vanhemman sarjan kontaktori ("rele"). Tehtävänä vaikuttaisi olevan tehokatkaisu. Voisikohan tässä olla moottorikontaktoripari? Hieman erilaista tekniikkaa, kuin Bilteman "lisävalosarja". Täällä haisee, yllättävää kyllä, Siemens-Halske, eikä siis Siemens-Schuckert. ASEAhan täällä pitäisi lukea joka mötikässä... Ja joskus on haissut ihan kovastikin; ylemmässä kojeessa on joskus sattunut ihan kunnon valokaarioikosulku. Tai hullu polttopillimies on hehkuttanut oikein tosissaan. |
|
| 06.10.2012 12:47 | Oskari Kvist: | Eristys lienee vähän läpilyönyt. Jotain paperieristettä näkyy olevan tuossa.... | |
| 27.06.2022 15:36 | Timo Salo: | Olisko bakeliittia? Hiukan muovin tapainen aine, mutta keksitty kauan ennen kirottua muoviaikakautta.... Haisee PAHALTA ja "terveelliseltä" kärytessään. Kerran kun sähkö poltti uran ko. materiaaliin, niin korjaus oli hankalaa. Vain reilusti palanut aine pois, kuten kuvassa ja sitten... Veikkaan vahvasti, että tuo kolo on tullut kelan palamisen (tuhoutumisen) seurauksena. Ohjaussulake on ollut rautanaula, tai vastaava! Valmet Linnavuoressa oli tuollaisia virityksiä viellä 70-luvulla. https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakeliitti |
|
| 27.06.2022 19:11 | Esa J. Rintamäki: | Konetekniikasta on tuttu "Vulcascot"-kauppanimellä aikoinaan myyty ns. rättibakeliitti. Sitä koneistettaessa nenään "hunajoi" reipas kusenhaju. Pienellä "nippelisorvilla" (CCCP-valmiste IK 616) sain useinkin tehtäväkseni sorvailla pieniä pyörähdyskappaleita niihin aikoihin, kun G. A. Serlachius Oy:n konepajalla oli omaa pakkauskonetutotantoa (Serla Glolok) keskipakopumppujen väsäämisen ohella. |
|
| 27.06.2022 19:16 | Timo Salo: | Oliko tuo rättibakeliitti sitä missä oli ikäänkuin ohuita naruja ristiinrastiin valettuna itse mömmöön? | |
| 27.06.2022 21:49 | Erkki Nuutio: | Fenolimuovi (bakeliitti) kuuluu kertamuoveihin, eli sitä ei voi (jälkikäteen) sulattaa. Jos sitä kuumentaa korkeisiin lämpötiloihin, siitä haihtuu kaasumaisia aineosia. Yli noin 900 asteen lämpötilassa siitä on jäljellä ehkä noin puolet jonkinlaisena hiiliharsona. Tätä voi kuumentaa yli 2500 asteen lämpötilaan. Tämä onkin eräs hiilikuidun valmistustapa. Fenolihartsi on melko kovaa ja haurasta. Murtumien estämiseksi se yleensä lujitetaan katkotulla tai jatkuvalla kuidulla. Esimerkiksi kuivien kitkajarrujen kitkapaloissa kuituna oli mm. katkottua asbestia, mutta nykyään mm. Kevlaria. Jarrutuksessa tälläisen kitkapalan pinnan lämpötila voi olla paikallisesti siirtyen ja hetkellisesti (noin millisekunnin jaksoissa) jopa 4000 astetta. Millisekunnin aikana ei jarrulevyn valurauta ehdi höyrystyä eikä edes sulaa. Jarrun kitkapintaan muodostuu tällöin toivotusti ns. kitkahiiltä. Fenolihartsi ei pala (tai ainakin vastustaa tehokkaasti palamista). Sen vuoksi sitä käytetään myös muotoiltuina sisustuslevyinä kun vaatimukset palamattomuudelle ovat tiukat (esim Lontoon metrovaunut). Fenolihartsin sähköneristyskyky on hyvä. Fenolihartsia (lujitettua ja lujittamatonta) ei voi valaa, vaan se kovetetaan (paistetaan) puristettuna muottiin ehkä noin 200 asteen lämpötilassa. Kovettuessa vapautuu kosteutta. Puristus tarvitaan jotta ei syntyisi höyrykuplia, jotka hajottaisivat kappaleen. Fenolihartsin lähisukulais-kertamuovi on melamiinimuovi, josta Kolhossa paistetaan kai yhä pöytälevyjä (Ikilevyjä). Melamiinihartsin saa värikkääksi. Fenolihartsi on lähinnä mustaa. Hartsi on kaikkien kertamuovien rinnakkaisnimi. Tein lisensiaattityöni kuivien kitkajarrujen (fenolihartsi - useimmiten valurauta) kitka- ja kulumistapahtumasta. |
|
| 27.06.2022 22:57 | Hannu Peltola: | Kiitoksia Erkki hyvästä tietoiskusta bakeliitin osalta! | |
| 28.06.2022 03:50 | Timo Salo: | Juu sama täältä Erkille, mutta jäi vielä kiinnostamaan, että onko Bakeliitilla samoja huonoja puolia kun muoveilla? Mikromuovit leviää joka paikkaan...? Häviämisnopeus luonnossa? | |
| 28.06.2022 04:12 | Lasse Reunanen: | Bakeliitti on muovia, Erkin kirjoituksen ensimmäisessä lauseessakin näin mainitaan. | |
| 28.06.2022 04:48 | Timo Salo: | Korjataan nyt Lassen "mieliksi" kysymys muotoon: Onko Bakeliitilla samoja huonoja puolia kun muilla muoveilla? | |
| 28.06.2022 05:38 | Esa J. Rintamäki: | Timo Salo: - Kyllä, vaikka se oikeastaan oli kangasta ristiin rastiin. Väri oli pinnalta ruskea, ja "rätti" keltaista. Siitä sai aikaan muun muassa pieniä rissoja eli hihnapyöriä. Sähköäkin se eristi hyvin. Hartsi kyllä murenee "väkivaltaa" käytettäessä. Muistan kun äiti aikoinaan tiivisti täyttyneitä marjamehupulloja tavallisella tummanpunaisella hartsilla. Home pysyi poissa. Lasse Reunanen: - Nimitys muovi tuli yleiseen käyttöön kuvaamaan muovien helppoa muokattavuutta. Oikeastaan aiemmin käytetty nimitys "plastikka" ei tuonut tätä puolta asiasta esille. Monet kiitokseni Erkille! |
|
| 28.06.2022 10:37 | Erkki Nuutio: | Fenolihartsi ei, kuten eivät muutkaan kertamuovit sovellu kestomuovien kierrätykseen. Niistä tehtyjen osien valmistus on erikoistunutta ja muottiensa ja paistoprosessinsa vuoksi niin kallista, että käyttöä on vain erikoistehtävissä, ja siten mitättöminä määrinä kestomuoveihin verrattuna. Kuvaava esimerkki on kuivajarrun kitkapala. Siinä haitallista voi olla lujite ja lisäaineet, etenkin silloin kun lujitteena vielä käytettiin asbestia. Hankauskuluminen muuttaa asbestin kuitumaisesta amorfiseksi. Syntynyt pöly on haitallista vain pölynä lähinnä lisäaineittensa kautta. Sensijaan esimerkiksi koneistettaessa lujitettua fenolihartsiosaa, vapautuu siitä pölynä esimerkiksi hienojakeista kiteistä lujitetta (kuten aiemmin asbestia, joka tuhoaa keuhkoja ja on syöpävaarallista). Kaikenlaisia yhdisteitä sisältävä pöly on aina vaarallista ja se tulee poistaa imureilla ongelmajätteenä. Yksittäisiä fenolihartsiosia voinee jättää luontoonkin. Arkeologit kaivavat niitä ehkä esiin tuhannen vuoden päästä ja arvelevat niitä kulttiesineiksi. Mikromuoveja tuskin niistä vapautuu. Korjaamoista käsittääkseni fenolihartsiosat (kuten kuluneet kitkapalat) viedään hävitettäviksi ongelmajätteenä. Kierrättää voinee vain niiden mahdollisia teräksisiä taustalevyjä. Itse fenolihartsinkin kierrätystä tutkitaan. Vielä se ei liene käytännöllistä (katso englanninkielinen abstract: https://pubs.acs.org/doi/abs/10.1021/ie9904192# ). |
|
| 28.06.2022 11:10 | Timo Salo: | Kiitos TAAS! Ilmankos tuosta materiaalista ei ole tehty Tupperware-kuppeja! Mahtaako kelvata edes elintarvikekäyttöön... Kuitenkin aikanaan erittäin merkittävä keksintö! (vähän niinkuin DDT ja asbesti) 30/40-luvun radiot oli usein bakeliittikuorisia ja ovat vieläkin virheettömän kuntoisia, toisin kuin vaneeriviilusta tehdyt. http://www.timonradiosivut.fi/AEG_421GW.html http://www.timonradiosivut.fi/ASA_597.html |
|
| 28.06.2022 12:08 | Esa J. Rintamäki: | Kevennetään vähän pienellä vitsillä: - On vuosi 5239. Arkeologit tekevät kaivauksia muinaisen pyhän ja autioituneen kaupungin, Tampereen, raunioissa. Tekevät sensaatiomaisen löydön: soikean ja bakeliitinruskean renkaan, johon liittyy eräänlainen kansi saranamekanismilla. Rengas viedään yliopiston historialliselle osastolle arvioitavaksi ja analysoitavaksi. Lopputulos: sen arvellaan olleen muinaisen papiston virkapuvun osa, jossa rengasosa laitetaan kaulaan ja saranoidun kansiosan oletetaan toimineen esteenä sille, ettei pappisluokan ulkopuoliset ihmiset sitä koristautumistarkoituksessa käytä. Sitten tarkemmissa tutkimuksissa ilmeneekin, että se olikin Näsilinnankadulla sijainneessa kerrostalossa ollut WC-istuimen kansi! |
|
| 28.06.2022 13:39 | Lasse Reunanen: | Noista kertamuoveista ongelmallisempaa on kyllä lasilla lujitettu polyesterihartsi, mitä lasikuiduksi yleensä kutsutaan. Ongelmallisekdi aineen tekee sen suuri köyttö ja hankala kiertätys. | |
| 28.06.2022 15:37 | Esa J. Rintamäki: | Lassen kommenttiin viitaten: - mitähän tapahtui Dm8-9-porkkanoiden tuulilaseja kehystäneiden ja nokan kannen muodostaville lasikuituosille! |