22.01.1978 Dieselöljylastissa olleen junan alla petti kisko Haminan vanhalla radalla 21.1.1978. Kymmenen vaunua meni vinksin vonksin samaan läjään ja pellolle. Osa vaunuista hajosi täysin, ja lähes 300 tn öljyä valui maastoon. Loppupään viisi vaunua pysyi pystyssä, jotka tyhjennyksen jälkeen vedettiin Dr13:lla ja sammakkorautojen avulla takaisin ehjille kiskoille, ja edelleen Metsäkylän asemalle.
17.12.2012 23:34 | Jukka Viitala: | Sammakkorauta näkyy kiskon päässä kypäräpään takana. Muistan vieläkin TV-pätkän, jossa Vehkalahden Palopäällikkö OV kertoi syyksi "Akseli katkesi" ja niin katkesi lähetyskin. Näissä vaunuissa oli vielä akselinpään hehkuttimet laakerien paikalla, kuten kuvassa. Mikä sitten totuus. | |
17.12.2012 23:55 | Jorma Toivonen: | Näinhän siinä saattaa lopulta käydä hehkutuksen jälkeen http://vaunut.org/kuva/55162 | |
18.12.2012 10:06 | Tapio Muurinen: | En muista sitä Olli V:n ensikommenttia, mutta tutkinta totesi syyksi sisäkaarteen jatkoksesta alkaneen kiskonpään murtumisen raskaan kuorman alla. Junan maks. akselipaino oli 20,75 t, mutta kaarteen kallistuksesta johtuen painon laskettiin olleen n. 25 t. Murtuneen kiskon palaset etsittiin ja vietiin tarkkoihin tutkimuksiin. Se oli ns. haurasmurtuma; muistaakseni ranskalainen (vai belgialainen?) kisko. - Onnettomuuden jälkeen tutkijat vaativat nähdäkseen veturin nopeuspiirturin, mutta eihän Dv15:ssä (pari) sellaista ollut. Kuljettajan kertoman mukaan juna rullasi edellisen 12 ‰ laskun jälkeen ja vauhtia oli notkossa n. 45 km/h, seuraavaksi edessä alkava 10 ‰ nousu. - Kävin Reitkallin suunnasta jalkaisin täällä samaisena kuvauspäivänä. Dr13-veturin ohi aivan tapahtumapaikalle en mennyt. | |
18.12.2012 13:38 | Jukka Viitala: | Väkisin tulee virallisesta syystä mieleen jenkkiarmeijan radankatkaisufilmi, jossa saadaan purkaa miltei koko baana alta pois ja juna se vaan kulkee. Vuonna 1978 ei tainnut olla kovinkaan poliittisesti korrektia syyttää ystävällismielisen naapurivaltion huippukalustoa, vaikka Vainikkalan välillä taisi syttyä metsäpalokin pudonneen laakeripesän tai akselipätkän takia joskus vuonna 6. Ollin ensikommentti näkyi tosiaan vain yhdessä lähetyksessä ja joku valpas veti piuhat irti ennen enempien sammakoiden pääsyä eetteriin. Romukasa oli muistaakseni käytännössä Pyölinjoessa ja ulkokaarteen puolella. Sisäkiskohan se petti joo. Vaunun värityksestä näkee entisen hällä väliä -meiningin. Joka ainut pytty oli sisällön värjäämä ja urbaanilegendojen mukaan kansiluukuissa olisi joskus ollut jopa tiivisteet, mitä en kyllä uskonut pohrustaessani ratapihalla mömmöjen valuessa pitkin pyttyjen kylkiä. Nykyisin tilanne alkaa olla toinen, eli joku kantaa jo vastuunsa sielläkin. Poitsilan vaunupalo johtui vain ja ainoastaan neukkukalustosta, vai löytyikö sillekin joku veturin kipinä syyksi? |
|
18.12.2012 14:38 | Lasse Hinkkanen: | Noissa vaunuissa oli ongelmana, kun ne kuormattin Siperiassa lähes 50 asteen pakkasessa piripintaan ja ne tulivat tänne Suomeen, jossa oli ehkä -10 astetta. Neste laajeni niin paljon, että se tuli luukuista yli. | |
18.12.2012 15:51 | Juhani Pirttilahti: | 60 m3 öljylasti laajenisi kyseisenlaisella lämpötilaerolla noin 2,1 m3 eli aika jekun ovat tehneet. | |
18.12.2012 16:06 | Lasse Hinkkanen: | Ei ne mitään jekkua tehneet, eivät vain ymmärtäneet asiaa. Nämähän olivat silloin transito-liikenteen aikana neuvostoliiton omaa tavaraa sisältäviä vaunuja, joiden sisältämä aine kuormattiin laivaan Kotkassa ja Haminassa. | |
18.12.2012 18:26 | Kimmo T. Lumirae: | Tuosta ulkonäöstä murjottiin mun huumorintajuun kolahtavaa väitettä, jonka mukaan vaunut täytettiin Neuvostollitossa upottamalla :o} | |
18.12.2012 19:00 | Jouni Hytönen: | . | |
18.12.2012 22:33 | [Tunnus poistettu]: | Ei noitten liukulaakerivaunujen laakereiden kuumanakäynti kovin harvinaista ollut. Joskus junassa saattoi savuta useampikin laakeripesä. Kyllä ne ovat varmaan olleet riesa rajan takanakin ja siksi poistuneet liikenteestä. Nykyisin on Vainikkalassa laite joka tunnistaa vaunun täyttöasteen. Liian täyteen kuormatut vaunut eivät pääse Suomeen, samoin radioaktiiviset romut. | |
18.12.2012 23:03 | Lasse Hinkkanen: | Olihan noiden liukulaakerivaununen kanssa muitakin ongelmia nimittäin neuvostoliitto ei huolinut takaisin niitä vaunuja joissa oli laakerivika tai akselinkatkeama tullut laakerivian takia. Ne oli korjattava Suomessa kuntoon ennen rajan taakse lähettämistä. | |
19.12.2012 03:41 | Topi Lajunen: | Ja tämä johti todennäköisesti siihen, että itänaapuri lähetti jo valmiiksi rikkinäiset vaunut Suomeen korjattavaksi ilmaiseksi. | |
19.12.2012 10:10 | Tapio Muurinen: | Tällä öljyjunaonnettomuudella oli laajemmat vaikutukset. Raskaan ja vilkkaan liikenteen alla vanha rata oli äärirajoillaan, vaikka sitä pidettiin vielä tavaraliikenteelle turvallisena. Jotain tällaista osattiin kuitenkin odottaa ja pelätä. Inkeroinen - Hamina väli oli tarkoitus peruskorjata ja sähköistää v. 1979-1982. Silloinen liikenneministeri Veikko Saarto (skdl.) kävi onnettomuuspaikalla ja lupasi vauhtia hankkeelle. - Rakennettiin kokonaan uusi rata Juurikorvesta Salmenkylään. | |
19.12.2012 19:23 | Jukka Viitala: | Eipä tuo JuHakaan syntynyt kovin suotuisien tähtien alla. Tunneliin valui vettä kuin Esterin pebasta, tunnelin itäpuolinen osuus tehtiin kahteen otteeseen paikallisurakoitsijan tungettua penkkaan ylisuuria kiviä ja ratasepelikin oli likimain kelvotonta, pesimme siitä tuhkaa pois merivedellä Mas-vaunuissa ja kivituhkaa riitti. Viimeiset viikot ennen uuden radan avaamista olivat hektisiä, vanha rata hajosi liitoksistaan ja ensiapua tarvittiin tämän tästä. Tka7:n kulku radalla oli yhtä mutkittelevaa kuin kapsulla, voi kuvitella Dr13 fiiliksiä. Joku kuskeista sanoikin, että rata on yhtä ylämäkeä molempiin suuntiin, myymäläauto porskutti uljaasti keula pystyssä ratanaulojen pyöriessä rei'issään. |
|
19.12.2012 22:40 | Lasse Hinkkanen: | No tästä laakeroinnista vielä. Jossain vaiheessa Valtionrautatiet eivät enää huolineet rajan tälle puolelle liukulaakerivaunuja, koska varmaan oli epäilys juuri tästä vaunujen korjauttamisesta tällä puolen rajaa. | |
22.12.2012 00:11 | Tapio Muurinen: | Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli yhdysliikennettä koskeva rajasopimus, jossa tarkoin määriteltiin kuljetusehdot. Vasta seuraava suuronnettomuus, Poitsilan transitojunan palo elokuussa 1989, herätti todellisuuteen näiden kuljetusten riskit. Lyhyesti; kaluston kunnosta vastaa omistaja. VR puolestaan vastaa siitä, että vaunut otetaan Suomen puolelle liikenneturvallisessa (myös ympäristöturvallisessa) kunnossa. Ellei näin ole, niin vaunut voidaan käännyttää. Suomen puolella VR vastaa kuormasta ja kalustosta. Tulotarkastuksessa todettiin tekninen kunto; pyöräkerrat, telit, jarrut, laakerit ym. Säiliövaunut tarkastettiin molemmin puolin; onko tuoreita vuotojälkiä, täyttöluukku ja tyhjennysventtiili. Ongelmana oli vaunujen valtava määrä, Vainikkalassa enimmillään tuhat vaunua/vrk. Ylitäyttöä mittaava laserlaite saatiin Vainikkalaan syksyllä 1990. Ennen Haminan öljyjunapaloa palautettiin vaunuja vuosittain 4000 – 6000 kpl, josta n. 80 % oli säiliövaunuja. Palon jälkeen määrä nousi yli 5-kertaiseksi aikaisempaan tasoon verrattuna, mutta väheni sitten nopeasti seuraavina kuukausina, kun viesti oli mennyt lähettäjäpäähän. Liukulaakerivaunuja oli vielä 1990-luvulla, mutta ne vähenivät pikku hiljaa. Vainikkalassa tarkastettiin laakeripesien öljynpinta, ja lisättiin tarvittaessa. Myös määrätyillä asemilla tarkkailtiin laakereiden kuumanakäyntejä ja voitiin lisätä öljyä. Liukulaakerivaunut pudottivat myös nopeuden sn 50. |