03.02.2013 Heikkilän ratapiha ei olekaan sunnuntai-illalla niin Elo-t:on kuin voisi kuvitella. Raiteella 107 seisoo neljä romuvaunua. Ratapihan itäpäässä, siinä pesuhallin vieressä viuhahtaa P 931 siirtyessään varikolta aseman lähtöraiteelleen.
04.02.2013 21:26 | Jimi Lappalainen: | Neljäs Elo-t -vaunu oli 140038-1. | |
04.02.2013 21:54 | Ari-Pekka Lanne: | Lisätty tietoihin. | |
18.05.2022 20:57 | Jimi Lappalainen: | Tämä jäi vaunut.orgin tuoreimmaksi Elo-t -kuvaksi. Onko vaunusarjan käyttö loppunut kokonaan? | |
19.05.2022 23:17 | Ari-Pekka Lanne: | Asia saattaa hyvinkin olla näin, kuten Jimi arvelee, ottaen huomioon Elo-t -vaunun kaksiakselisuuden ym. Tämä vain vahvistaa tuntemustani siitä, että olen aina se viimeinen, joka lähtiessään sammuttaa valot. Vain pari esimerkkiä mainitakseni… Valmistelin varhain keskiviikkoaamulla 1/10-2008 Lauttakylän Auton Turun Metsämäen linja-autovarikolta linjalle Ysikutterin nro 169 (TAL-169: https://bussikirjasto.fi/tsb/kuva.php?photo=1126 ) onnellisen tietämättömänä siitä, että päivä tulisi jäämään auton viimeiseksi kaupallisessa liikenteessä. Ajoin ajosarjan (=työvuoro) mukaisesti Turusta Loimaalle ‒ keräillen sinne ammattikoululaisia ‒, takaisin Kyröön, josta Riihikosken koululaislenkin, tyhjänä Turkuun ja vielä Turusta Alastarolle. Yllättäen Alastaron kääntöpaikalla tönöttikin jo samanvärinen auto, Ajokki-Volvo nro 166 (BEO-745: https://bussikirjasto.fi/tsb/kuva.php?photo=1339 ). Lauttiksen Huittisten varikolla asentaja-kuljettajana työskentelevä henkilö oli ajanut sen siihen vaihtaakseen autoja. Hän kertoi, että Kutterini lähtee siirtoajona Lahteen Koivarin Metsäpietilän keskuskonepajalle paalattavaksi. Sitä vastoin keskiviikon 20/5-2015 vastaisena yönä ajoin Satakunnan Liikenteen viimeisen Oulu-Turku -yöpikavuoron. Ollessani maanantai-illalla 18/5-2015 Turun rahtiasemalla valmistelemassa yöautoa nro 23 (SHG-307: https://aronee.kuvat.fi/kuvat/Arkisto/RS/Satakunnan%20Liikenne/023_SHG-307_01.jpg?img=img2048 ) viimeistä kertaa puolentoista vuorokauden Oulun-matkalle, totesi työkaveri, joka oli nähtävästi jäänyt siihen käsitykseen, että ajan sydämellä: »Älä sitten koko matkaa itke!» Se on tämä vääjäämätön kiertokulku. Niin ne kaikki menevät. Ihmiset, eläimet, kasvit, kokonaiset ekosysteemit ja taivaankappaleet. Kulkulaitokset ja kulkuvuorot. Tuhkana tuuleen. Niin paljon työtä, vaivaa ja valvottuja öitä. Mutta mitään et tee. |
|
20.05.2022 15:57 | Jimi Lappalainen: | Se on juu aina jännää kun jokin asia tapahtuu viimeisen kerran. Oli kyseessä sitten pieni tai suuri asia. Esimerkiksi viimeinen kaupallinen Dr13-ajo ( http://vaunut.org/kuva/118654 ) tai viimeinen Concorde-lento ( https://www.youtube.com/watch?v=3x9hO7n5WiA ) tai sitten kevään viimeinen jäätiedotus. | |
21.05.2022 22:30 | Ari-Pekka Lanne: | Niin, ja sen lisäksi päättyvästä ilmiöstä riippuen »viimeisellä» voi olla lukemattomia sävyjä, jotka aina riippuvat myös tarkastelijan asiaan liittyvästä subjektiivisesta kokemuspohjasta sekä kyseiselle yksilölle vakiintuneesta teeman mieltämistavasta. Siten jonkin toistuvan tapahtuman toistumisen loppumisen kokeminen ei ole eri kokijoiden välillä yhteismitallista. Teknillis-kliinisesti orientoitunut saattaa äärimmillään suhtautua ajallisessa jatkumossa uusineen asian viimeiseen ilmentymään korkeintaan objektiivisen teoreettisesti inspiroivana epäjatkuvuuskohtana, kun sen sijaan aikojen kuluessa asiaan erilaisten syy-yhteyksien kautta ehkä vahvankin sentimentaalisen siteen muodostanut saattaa viedä läpi emotionaalisen järkkymän tuon tärkeäksi koetun toisintoketjun saavuttaessa päätöksensä. Viimeiset kaupallisen liikenteen Dr13-ajot v. 2000 jättivät jälkeensä PPP:n ja Savi-Nikken tutkielman »Viimeinen kevät». Sitä vastoin skenaariota viimeisen jälkeisestä ajasta kuvaa Rachel Carsonin vastaavan kaliiperin opus »Äänetön kevät». |