28.09.2002 Tässä Tepon kuvaan ( http://vaunut.org/kuva/80752?a=1 ) liittyen hieman toisenlainen tapa kuljettaa museoveturia: Culemeyer-lavetti. Alunperin lavetti on tehty kuljettamaan vaunuja sellaisiin vastaanotto- tai kuormauspaikkoihin, joihin ei ole raideyhteyttä - todellista palvelua siis. Kyytiin mahtuu siis yksi täyteen kuormattu vaunu, lavetin kantavuuden ollessa noin 50 tonnia. Tässä kuvassa kyydissä on Saxonia-veturin replika, painoltaan noin 23 tonnia. Alkuperäinen Saxonia rakennettiin vuonna 1838 Dresden-Leipzig-rautatietä varten, ollen ensimmäinen Saksassa rakennettu veturi; rakentaja J.A. Schubert. Alkuperäinen veturi romutettiin 1858. Replikan rakensi RAW Halle, DDR, vuosina 1986...89. Lavettia voi googlailla vaikkapa avainsanoilla "Culemeyer Strassenroller".
Kommentit
| 13.02.2013 12:59 | Timo Valtonen: | Wau! Tuolla veturilla olis kiva päästä ajelemaan, jos ei muuten niin vaikka kun sitä kuskataan lavetilla. | |
| 13.02.2013 13:47 | Kimmo T. Lumirae: | Mielellään ei kovin huonossa kelissä kuitenkaan. Kun katselee tosi vanhojen vetureiden kuvia, on vaikea käsittää, etteikö insinöörien mieleen juolahtanut, että veturilla ajetaan myös esim. sateessa, saati sitten muuten huonommassa kelissä. Vitsi brittiläisestä säästä: -"Onko täällä aina tällainen sumu?" -"Eihän toki. Vain silloin, kun ei sada." |
|
| 13.02.2013 14:18 | Teppo Niemi: | Tämän veturin kyytiin pääsi esim Koblenz-Lützelnissa 2.4. - 5.4.2010. Kuva yleisöajosta: http://vaunut.org/kuva/62127 | |
| 13.02.2013 14:24 | Kari Haapakangas: | Ei se oikeastaan ole vitsi... | |
| 13.02.2013 14:44 | Petri Nummijoki: | Ohjastettiinhan hevostakin taivasalla, joten ei kai ohjaamoa kukaan osannut tuohon aikaan kaivata. Traktoreissa ja erilaisissa työkoneissa alettiin vasta 1960-luvun lopussa kiinnittää työskentelyolosuhteisiin ja työturvallisuuteen edes jonkinlaista huomiota, joten vetureiden osalta näitä asioita on ennemminkin pohdittu yllättävän varhain. | |
| 13.02.2013 15:02 | Kurt Ristniemi: | Luulenpa, että vetureiden suht varhainen sääsuojaustarve syntyi ihan luonnollista tietä: nopeuksien kasvaessa on varmasti käynyt koko lailla hankalaksi sateessa ja tuulessa työskentely. Hevoskyydillä sade oli vain kurjaa, mutta nopealla veturiilla jo työtä haittaavaa. Eikä 'oikeat raavaat miehet' ole sitä paitsi milloinkaan mitään neitimäisiä suojauksia edes sietäneetkään; kuulosuojaimia, hengityssuojia, saati sitten sateenvarjoa. Naisten ja herrojen kotkotuksia moiset. Öljytakki päälle, sydvesti päähän ja sadetta päin. Eli: joo, koko lailla uutta on minkäänlaisten suojien käyttäminen yleensäkään. |
|
| 13.02.2013 15:37 | Kimmo T. Lumirae: | Muistaakseni Pikolla on tästä H0-malli. | |
| 13.02.2013 16:18 | Heikki Jalonen: | DB esittelykyltissä mainittiin alkuperäisen Saxonian suurimmaksi nopeudeksi 50 km/h. Replika on saatu puolestaan kulkemaan peräti noin 70 km/h. Kyllä siinä nopeudessa sääsuoja alkaisi tosiaan olla jo tarpeen. Eikä pyörästöjen jousituksestakaan suurta haittaa olisi. Sellainenkin hienous nimittäin tästäkin pioneerikoneiden tapaan puuttuu. Replikalla saavutettu nopeus tietenkin osaltaan perustuu ajoon nykyaikaisella, hyväkuntoisella ja geometrialtaan moitteettomalla radalla. Toisaalta, tässä replikaveturissa on myös täydellinen Stephenson-luistinohjaus (alkuperäisen ikimuinaisen haarukkaohjauksen sijasta) eli koneen täytöksen säätö on paljon parempi. Myös kattilan työpaine on replikassa varmaan suurempi. Britit käyttävät näistä muinaismasiinoista joskus kategorista nimitystä "austerity type". Silloin koneessa on mukavuutena korkeintaan pieni etuseinä ja siinä - tietenkin - pikkuriikkiset pyöreät ikkunat kiiltävin messinkikehyksin. Ja katso: näin onnistuttiin yhdistämään hämmästyttävällä tavalla sekä olematon sääsuojaus että kehno tähystysnäkyvyys yhteen ja samaan rakenteeseen. Brittiläisen insinööritaidon hieno saavutus, taas kerran... |