11.07.2012 / Mikkeli
11.07.2012 Turun tauti yrittää infektoitua Mikkelinkin viljasiiloihin. Mutta toisin kuin Turussa, Mikkelissä oikeus näyttäisi voittavan.
Kommentit
| 14.02.2013 16:09 | Jarno Korhonen: | Näin mikkeliläisenä näkisin nuo siilot mieluiten murskeena, sen sijaan viereiseen, vanhaan valssimyllyn tilaan voisi kehitellä kaikenlaista. Siilojen modernisointia haettiin jopa idea-/arkkitehtikilpailulla, mutta voittaneesta ideasta ei ole kuulunut mitään. Ilmeisesti talouden realiteetit tulleet eteen, tosin eipä toiseksi tulleesta ideanikkaristakaan ole paljon kuulunut, vaikka aikoinaan oikein valitti häviöstään. Toisin sanoen, siilot taitavat rumentaa kaupunkimaisemaa vielä jonkin aikaa. | |
| 14.02.2013 16:18 | Juha Kutvonen: | Järvenpään viljasiilot purettiin viime vuonna yli 20 vuoden poliittisen väännön ja suunnittelun jälkeen. | |
| 14.02.2013 17:59 | Ari-Pekka Lanne: | Esteettisistä näkökohdistahan ei voi väitellä, koska sellaisessa kädenväännössä ei kuulemma voi olla oikeita eikä vääriä vastauksia. Minusta nämä vanhat siilot ovat kuitenkin hyvin vaikuttavia ja komeita – eikä pelkästään sen takia, että ne ovat nimenomaan osa rautatietä ja sen perintöä samalla tavalla kuin vanhat asemarakennukset, makasiinit, veturitallit ja vesitornit. Kun jotain hävitetään, niin sitä ei sen jälkeen enää saa takaisin. En ymmärrä, miksi kaikki, siis aivan kaikki, pitäisi modernisoida tai louhia murskeeksi pelkästään modernisoimisen takia. Raumalta purettiin vajaa 20 vuotta sitten työväentalo Soihtula (http://www.raumakuvasto.fi/kulttuurivideot/esittely.php?materiaali_id=284 ). Muistaakseni kaupunginisät perustelivat hävitystyötä sillä, että pitää saada tilaa kerrostaloille. Tontti on talon purkamisesta asti ollut tyhjillään peltilehmien pysäköintialueena. Toinen esimerkki tuhoamisvimmasta Raumalta. Satama ja kansalaisaktiivit ovat käyneet vuosia kädenvääntöä Kolmannen Petäjäksen eli Ulko-Petäjäksen kohtalosta. Rauman sataman liikenne on Suomen paperiteollisuuden alasajon ja Vuosaaren sataman valmistumisen myötä romahtanut. Hiljattain Raumaltakin suljettiin yksi paperikone. Silti satama haluaa louhia viimeisenkin lähes luonnontilaisena säästyneen kallioniemen tasaiseksi kuviteltujen konttien tieltä. ( propetajas.fi ) |
|
| 14.02.2013 18:07 | Kari Haapakangas: | Oulun Toppilassa siilot, jotka olivat liian heikkoja asuntorakentamiseen, pistivät oikein kunnolla vastaan purkajilleen :) | |
| 14.02.2013 20:26 | Jarno Korhonen: | Kyllä, ei käy kiistäminen, etteivätkö siilot olisi näyttäviä. Sinällään itse siiloja vastaan minulla ei ole mitään, mutta niitä täytyisi jonkun jalostaa tälle vuosituhannelle, joko vaalien niiden historiaa tai sitten uudisrakentaa historiaa kunnioittaen. Tällä hetkellä siilot ovat olleet pari vuosikymmentä totaalisen tyhjänpanttina, rehellisesti sanoen, katukuvaa rumentamassa. Täytyykö odottaa vielä toiset pari tai jopa kolme vuosikymmentä, ennen kuin jotain saadaan aikaan? Ja sitten todetaan, että puretaan ne rumina. | |
| 15.02.2013 17:32 | Ari-Pekka Lanne: | Kiitokset selvennyksestä. Nyt minäkin jotenkin ymmärrän. Maailma on sellainen, että raha ja näkemys tai visiot harvemmin osuvat samoille tahoille. Minulla esimerkiksi olisi näkemystä, mutta ei capitaa. Yksi ratkaisu voisivat olla maamme suositut iskelmätaivaan ja muiden taiteenalojen starat, kuten Koivuniemen Pakke, Loirin Vesku, Peteliuksen Pee-Pee ja Koivusalon Timppa. Mainitun tason taiteilijoista voisi olla käheetä majoittua viljasiiloihin, lisäksi heillä saattaa olla niin sanotusti tuvan lattian alla kultakimpale. Jos olisin rikas, majoittautuisin mielelläni viljasiiloon. Mikäs siellä olisi kahvia keitellessä ja kissojen edesottamuksia seuraillessa. Kuulaina kevätiltoina voisi kiivetä siilon katolle, kiikaroida Jupiterin kuita ja näyttää vaimolle ”tuolla on Otava, tuolla Jousimiehen tähtikuvio ja tuolla Sirius”. Siilolta olisi mukava lähteä junabongausmatkoille, mutta sinne olisi myös aina mukava palata. Siiloja on ratojen varsilla melkein joka asemalla. Ne ovat muisto sotienjälkeisiltä Suomen vaurauden ja kukoistuksen vuosikymmeniltä. Silloin ruoka tuli vielä omasta maasta. Lisäksi siilot ovat vaikuttavia, kauas näkyviä maamerkkejä, jotka elävöittävät suomalaista maisemaa. |
|
| 15.02.2013 22:46 | Heikki Kannosto: | Juuri noin. Lisäksi viljasiiloon rakennetut ateljee- ym. asunnot voisi varmasti myydä kalliimmalla kuin tavalliset kerrostalopöksät. | |
| 16.02.2013 07:34 | Kari Haapakangas: | No sitähän Oulusa yritetään. Valitettavasti itse siilot piti purkaa (rakennusteknisesti liian heikkoja, vaikka kestivätkin 9 räjäytystä), mutta tilalle rakennettavissa hyödynnetään siilojen muotoa. Alunperin oli tarkoitus hyödyntää itse siilojen betonirakenteitakin, mutta se ei sitten onnistunutkaan. http://www.kaleva.fi/teemat/koti/moderneja-uuslofteja-toppilan-siilojen-tunnelmassa/598029/?utm_source=article_details_page&utm_medium=attachment_bottom&utm_campaign=article_attachments |
|
| 16.02.2013 20:15 | Ari-Pekka Lanne: | Oikein toimittu Toppilan suojelluilta siiloilta! Pitäähän terroristeille ja sabotööreille pistää kampoihin. Samalla tavoin aikanaan Taavetti Rytkönen ja Heikki Mäkitalo pyyhkivät kartalta yhden pientilan työkaluinaan traktori ja dynamiitit. Nähtävästi siilojen rakenne ei ollutkaan heikko, vaan alusta alkaen rakentaminen Kalevala Rakennukselle halvempaa kuin alkuperäisen modifioiminen. Eikö Museovirastolla, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksella ja Oulun rakennuslautakunnalla ole kynsiä ollenkaan? Tuosta Archeuksen havainnekuvasta paistaa läpi suojelukohteen tuunaukseksi naamioitu tavallisten kerrostalopöksien rakentaminen. Eikö julkisivua olisi voinut säästää edes vähän alkuperäistä muistuttavana, kun on kyse suojelukohteesta? R.I.P. SOK:n Terva-Toppilan funktionaaliset siilot (1928-2012). http://yle.fi/uutiset/toppilan_sitkeat_siilot_vihdoin_nurin/6334764 Hurujen (2216 & 2241) vihertymistä odotellessa… |
|
| 17.02.2013 14:25 | Martin Hillebard: | Jaha,vai on siis Järvenpäänkin siilot purettu. Eli oikeesti SMK, Suomen Maanviljelijöitten Kaupan MYLLY-rakennus kuten sitä lapsuusvuosinani kutsuimme. Asuin käytännöllisesti katsoen koko 1960-luvun Pääradan varressa km 37 kohdalla,eli näin joka päivä kotimme ikkunasta tuon komean rakennelman kohoavan rautatien tässä kohtaa korkean penkereen takana. Se näkyy taustana monessa ottamassani juna-kuvassakin. Jos julistettaisiin jonkinlainen palkintokilpailu alias RUMA SUOMI (vrt. se kriittisesti suhtautunut TV-sarja) niin minä äänestäisin kyllä alkuperäistä kotikylääni ehdottoman ensipalkinnon saajaksi. Paikkakunnan kuvitetun historiikin yleisin ilmaisu,kielemme sidesanoja huomioonottamatta, on PURETTU. 1960-luvun keskipaikkeilla oleskelin monet kesät Savossa. Kalakukkoa odotellessa tuli kuvattua Mikkelin asemarakennus ratapihan puolelta - jopa koulupoika ymmärsi että se oli "esteettinen" vaikkei itse termiä vielä osannut lausuakaan. Nyt ei siis kuvaaminen enää onnistu. Tiellä seisoo erisukuisista rautatangoista kyhätty suuri harakanpesä. |