28.07.2011 / Lund - Tukholma C, Ruotsi
28.07.2011 Lepovaunun hytti, jossa alapunkat muutettu päiväasentoon, jolloin hytissä on kuusi istumapaikkaa. Olipa muuten hiljainen hyttiosasto. Niin paljon paksua tekstiiliä. Todella houkutteleva vaihtoehto, kun voi laittaa pitkäkseen myös alavuoteelle, jos on tilaa ja väsymys. Ylhäällä olevat punkat näyttivät kaikissa hyteissä olevan makuuasentoon käännettyinä.
Kommentit
| 27.02.2013 22:06 | Eljas Pölhö: | Lepovaunukonsepti ei jostain syystä lyönyt itseään läpi Suomessa. Vuonna 1973 niitä oli jäljellä enää junaparissa P63-P64 (Hki-Roi-Hki) ja muutamaa vuotta myöhemmin ne lopetettiin kokonaan. Nämä ovat kuitenkin varsin miellyttävä vaihtoehto pitkille matkoille, joissa suuri osa matkasta tapahtuu normaaliin hereilläoloaikaan. Itse olen näitä vaunuja käyttänyt reiteillä Malmö-Åre ja Tukholma-Kiiruna, joissa kummallakin reitillä olisi ollut ikävä matkustaa sängyllä istuen noin puolet matkasta. | |
| 28.02.2013 00:09 | Heikki Itävuo: | Siitä on jo kauan, mutta muistelisin, että 1950-luvulla Oulun ja Helsingin välisissä yöjunissa tapahtui makuuvaunissa Tampereen jälkeen myöskin tuollainen muunnos. Aamu oli Tampereella jo sen verran pitkällä, että monesti kävin katsomassa veturin vaihdon Hv3:sta raskaampaan. | |
| 28.02.2013 02:02 | Timo Valtonen: | En yhtään ihmettelisi, vaikka joskus 10 vuoden sisällä joku operoisi halpiskonseptilla lepovaunuilla vaikkapa Kolariin kilpaillen (halpis)lentojen kanssa. | |
| 28.02.2013 02:32 | Oskari Kvist: | Onpa kotoisan ja mukavan näköinen. Onkohan nykymääräysten (paloturvallisuus yms) puitteissa mahdollista edes rakentaa näin "pehmeää" modernia vaunua? | |
| 28.02.2013 09:55 | Petri Nummijoki: | Muutettiinko nimenomaan makuuvaunutkin päivävaunuiksi Tampereella vai tarkoitatko lepovaunuja? Sitä mietin, että lepovaunuliikenne kai alkoi Suomessa vasta jotain 1958 ja raskas kiskotus valmistui Tampereelta Haapamäelle 1955 ja Seinäjoelle asti 1957. Siten lepovaunuliikenteen alkuaikoinakin lienee Hr1 tai Tr1 ollut Hv3:sta yleisempi veturi Tampereelta pohjoiseen ja Hr12-vedollekin pohjoisen yöjunat siirtyivät pääosin jo 1959. | |
| 28.02.2013 10:29 | Heikki Itävuo: | Lepovaunuista minulla ei ole mitään kokemusta, ja aika oli höyryveturiaikaa. | |
| 28.02.2013 10:44 | Petri Nummijoki: | Tuollaisesta en ole ennen kuullutkaan, että makuuvaunuillakin olisi ajettu lepovaunujen konseptilla. Ei kysymys olisi voinut olla siitä, että yhdessä pohjoisen yöjunassa (P61/62) makuuvaunut liitettiin mukaan vasta Tampereella aina 60-luvun puoliväliin asti, joten Tampereella oli pakko vaihtaa päivävaunuihin? | |
| 28.02.2013 12:27 | Heikki Kannosto: | Kesällä 1966 (tai mahdollisesti 1965) matkasin äidin kanssa Joensuun yöjunassa Viinijärvelle ja oma yllätykseni oli melkoinen kun makuuvaunun sijasta päästiinkin lepovaunuun. Muistikuva ei harmi kyllä sisällä ajoitusta eli oliko kyseessä juhannuksen aikainen lisävaunu vai satunnainen varavaunu. Ainoa Turistissa mainittu lepovaunureittihän oli Helsingistä Ouluun. | |
| 28.02.2013 12:29 | Joona Kärkkäinen: | Nuo punaiset selkänojat toimivat yöaikaan tyynyinä. | |
| 28.02.2013 18:45 | Jorma Rauhala: | Pari kertaa on tullut matkustettua VR:n lepovaunussa 70-luvun alussa. Nehän olivat niitä 50-luvulla alunperin retkeilyvaunuiksi tehtyjä yövaunuja. Hytissä oli kolme lavitsaa, kuten oikeissa makuuvaunuissakin, ja samanlaisesti seinälle asennetuja. Halvemman hinnan lisäksi ne olivat vaatimattomammin varusteltuja kuin oikeat makuuvaunut. Hinta oli istuma- ja makuupaikan puolivälistä. Siellä ei nukuttu lakanoiden välissä vaan pitovaatteet päällä, kevyen viltin alla. Kengät ja palttoo riisuttiin pois. Jos muistan oikein, punkka oli verhoiltu nahalla, eikä siinä siis ollut lakanaa. Tyyny oli varusteena. Sukupuolijaottelu mies- ja naishytteihin oli yksinään matkustajilla voimassa. Viimeisen kerran matkustin sellaisella Seinäjoelta kotiinpäin etelään, matka alkoi jotain klo 1-2 ja olin edellisen vuorokauden harrastamisesta aivan naatti. Edellinen yö oli ollut junassa puupäivävaunussa istumista. Ostin lepovaunupedin kondarilta junassa, sillä en enää jaksanut istua tuntitolkulla puu-Ei:n ryhtipenkillä käpertyneenä. Perillä olin oikein virkeä kun sain maata pitkin pituuttaan ja taisin nukkuakin makeasti. |