01.05.1971 / Pasila alapiha
01.05.1971 Vanhemman sorttinen Orton odottelemassa kohtaloaan.
Kommentit
| 05.03.2013 08:39 | Petri Sallinen: | Loistavaa Jorma! Arkistojen aarteita on saatu päivän valoon. | |
| 05.03.2013 09:07 | Kari Haapakangas: | Mikäs tähystyslava tuolla kalliolla on? | |
| 05.03.2013 09:51 | Tapio Nikula: | Tähystyslava on sodan ajalta, näin olen kuullut. Se lienee It-tykin sijoituspaikka. Ainakin Pasilassa oli rutkasti tykkejä siihen aikaan. | |
| 05.03.2013 10:27 | Jukka-Pekka Manninen: | Linkissä http://www.kysy.fi/kysymys/hei-86 on asiaa selvitelty, ainakaan raskasta asetta (76mm tai isompi tykki ajankohdan huomioiden) tuossa ei siis ole ollut, mutta valvonta ja/tai tulenjohtopaikaksi sijainti on mitä mainioin. | |
| 05.03.2013 10:38 | Teppo Niemi: | Mahtavaa, erikoiskalustoa, mallintekoa varten erinomaista. Täytyykin tutkia yhtä itänaapurin nosturinmallia.... | |
| 05.03.2013 11:25 | Kari Haapakangas: | Tuosta linkistä lainattua:"Suomen rautatiemuseosta saimme sitten tiedon, jonka mukaan lavalla olisivat sijainneet Pasilan ratapihan lähtöopasteet pohjoiseen päin meneville junille. Tarkkaa tietoa siitä, milloin ne olisivat siellä olleet, ei museosta osattu antaa. Museonjohtaja kuitenkin muisteli, että "vielä 1960 -luvulla siellä on ollut jotain"." Öh, ihanko tosi? |
|
| 05.03.2013 12:34 | Eljas Pölhö: | Ilmavalvontapaikka se oli. Museon rautatieopaste on ilmeinen väärinkäsitys tai muistivirhe. Se meni niin, että 60-luvun alkupuolella yksi tunnettu harrastaja oli lavalla tähystämässä kiikarin kanssa ja antamassa käsimerkkejä toiselle tunnetulle harrastajalle, joka oli alhaalla kuvaamassa ja käsimerkkien mukaan osasi sijoittua oikean radan varrelle aina sen mukaan, mistä oli tulossa jotain mielenkiintoista. | |
| 05.03.2013 13:03 | Kimmo T. Lumirae: | Muistan myöskin puhutun ilmavalvontapaikasta. Se on korkealla sijaitseva paikka, josta oli hyvä tähystää Helsinkiä mahdollisesti lähestyviä pommikoneita ja antaa ilmahälytys. Toki vastaavia paikkoja on ollut paljon muuallakin. Lava purettiin vasta tuossa pari, kolme vuotta sitten, kun sen alta alettiin louhia kalliota Pasilan ratapihan uusimis/poistotyön yhteydessä. Mutta hauska tuo Eljaksenkin käyttötapa :o} |
|
| 05.03.2013 14:13 | Kari Haapakangas: | Tuo on aivan liian lähellä kaupunkia ja ratapihaa, että sieltä kannattaisi antaa hälytys, mutta hyvä paikka antaa ilmatilannekuvaa johtokeskukseen, ja varmaan myöskin hyvä tuliasema kevyelle it:lle torjumaan matalahyökkäyksiä ratapihalle. | |
| 05.03.2013 19:32 | Joni Lahti: | Tähystyslavan voi sijoittaa sodanaikaiseen maaston 30-luvun topografikartan avulla http://vaunut.org/kuva/37031?u=1414&t=Pasila – Muuten alapihan paikalla soisessa maastossa oli armeijan ampumarata ja aivan Turun radan kupeessa armeijan sikala. Näin ennen. | |
| 05.03.2013 21:27 | Joni Lahti: | Itseasiassa Helsingin ilmatorjunta perustui nerokkaaseen sulkutulijärjestelmään, jossa eri puolilla kaupunkia olevat sulkupatterit ampuivat "sokeasti" johtokeskuksen antamiin maalialueisiin tai "-laatikoihin" sulkukehillä ilmassa. Tulen tarkoitus oli estää viholliskoneiden lento maalialueille. Johtokeskus sijaitsi Korkeavuorenkadulla. Johtopatterit, jollainen oli mm Taivaskalliolla, ampuivat puolestaan maaleja raskailla it-tykeillä, mutta järjestelmän perusmenetelmä oli sulkutuli. Lavat, tähystystornit yms. kuuluivat järjestelmään, jolla kerättiin johtokeskukselle tietoja koneiden reitistä. Tämän tiedon perusteella johtokeskus määritteli sulkujen paikat ja antoi komennot sulkupattereille. Järjestelmä oli siten paljon monimutkaisempi kuin vain kohti paukuttelu näköhavaintojen perusteella. |
|
| 26.02.2018 20:02 | Jouni Halinen: | Täydennystä edelliseen (Wikibedia) ”Ilmapuolustuksen kannalta tärkeäksi muodostuivat Saksasta hankitut kaksi ilmavalvontatutkaa, m/39 Raijaa (Freya) ja neljä ilmatorjunnan tulenjohtotutkaa, Irjaa (Würzburg). Tutkat paikansivat hyökkäävät koneet ja tehokkailla moderneilla kanuunoilla ammuttu sulkutuli karkotti joukoittain viholliskoneita kääntymään pois kaupungin päältä. Radiotiedustelu havaitsi neuvostoliittolaisten pommikoneiden radioliikenteen jo niiden lähtökentillä ja seurasi radiosuuntimillansa niiden lähestymistä, kunnes saattoivat luovuttaa maalit Raija valvontatutkille ja ne puolestaan antoivat maalit Irja tulenjohtotutkille”. ”Tutkiin liittyi tehokas laskinlaitteisto Lambda, joka muunsi mittausarvot tykeille ampuma-arvoiksi. Tutkalla ohjattiin myös valonheittimiä. Käytössä oli yhä myös jo vanhentuneita kuulosuunninasemia”. Koko järjestelmä oli maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen. Pommitusten jälkeen venäläisille syötettiin valheellista tietoa, että Helsinki olisi suurelta osin tuhoutunut. Valvontakomission (venäläiset) kentsut olivat sitten aivan ihmeissään kun autolla ajelivat Malmin lentokentältä Tornihotelliin puoli vuotta pommitusten jälkeen. Hommaa pyörittivät ilmavalvontalotat, jotka vastoin lottaohjesääntöä kantoivat asetta, olivat jotain vanhoja Italiaisia sohloja. Ammuksia tykeille kantoivat ns. sotilaspojat (mm. Lasse Pöysti). Pommituksia oli kolmena yönä kolmena eri aaltona ja ammuskulutus oli kerrallansa useita junanvaunullisia. |
|
| 27.02.2018 08:13 | Esa J. Rintamäki: | Venäläisten lentokalustoa 1944 Helsingin pommituksissa olivat North American B-25 Mitchell, joka oli 2-moottorinen keskiraskas pommikone, Iljushin Il-4, Douglas A-20 Havoc, Lisunov Li-2, joka oli Douglas DC-3:n lisenssillä tehty pommikoneversio ja nelimoottorinen Petljakov Pe-8. Kone määrä pommituksissa oli ensimmäisenä yönä 785, joista 728 pommitti, toisena yönä 406, joista 383 pommitti ja kolmantena yönä 929, joista 896 pommitti. Kokonaispommimäärä oli 2 604 tonnia. (Wikistä luntattuja!) Mitchell ja Havoc olivat Lend-Lease-koneita. |