??.??.???? / Linjalla New York - New Orleans, Yhdysvallat
??.??.???? ”New York – New Orleansin linjan virtaviivajuna” – Näin kuvateksti 1930-luvun alussa. Siinä kohtaavat nykyaika modernin dieseljunan ja mennyt aika härkä(lehmä?)vankkureiden muodossa. Kuvassa näkyy keskellä suurehko vesisäiliö ja oikealla puhelinlinjan alla ehkä ratapölkkypinoja. Voivat olla tietenkin myös halkoja. Myös pari veturia siintää horisontissa. - Lähde: Otavan iso tietosanakirja 1931-39
Kommentit
| 04.05.2013 16:14 | Hannu Peltola: | Moottorijuna on Gulf, Mobile & Ohio -rautatien "Rebel". http://en.wikipedia.org/wiki/Rebel_(train) |
|
| 04.05.2013 20:29 | Martin Hillebard: | Tässä oli vähän varhemmin keväällä keskustelua Dm 4 -junayksiköitten historiasta. Kuvassa näkyvä on varmaan yksi niistä tekeleistä jotka inspiroivat kotimaisen version kehittämiseen. Joista ei ole ainuttakaan moottorivaunua säilynyt jälkipolville. | |
| 04.05.2013 22:39 | Hannu Peltola: | Ennemmin kuvittelisin jonkin VT 137 -tyyppisen vaunun olleen esikuvana Dm3:lle ja Dm4:lle: http://de.wikipedia.org/wiki/DR_137_094_bis_110 Tämähän ei ominaisuuksiltaan ja käyttötavaltaan poikkea kovinkaan paljon suomalaisista vaunuista. Rebelin tyyppiset vaunut on selkeästi suunniteltu eri käyttöön kuin VT 137 ja Dm4, nämä amerikkalaiset on suunniteltu pitkien matkojen nopeiksi juniksi ja vastaava saksalainen juna on esim. Fliegende Hamburger. VT 137 ja DM4 on tarkoitettu enemmän monikäyttöisiksi moottoripikajuniin ja lähijuniin. |
|
| 05.05.2013 13:41 | Martin Hillebard: | Dm 4:n suhteen Pääradan varrella asuvaa hämäsi se, että ainakin osa kansalaisia nimitti junasarjoja arkikielessä Moottorikiitojuniksi - ohihan ne porhalsivat pysähtyen periaatteessa vain risteys/junanvaihtoasemilla. Itse olen Dm 4 kyydissä paikallisliikenteessä matkustanut vain Turku - Naantali -välillä pikkupoikana, ja kyllä se tuntui vähän ihmeelliseltä, miksi oli pantu tämä peli niin "vaatimatonta" tehtävää suorittamaan. | |
| 05.05.2013 13:52 | Kimmo T. Lumirae: | Uskon, että nimenomaan saksalaisten kokemuksia kuunneltiin moottorivaunua ja -junaa suunniteltaessa, ihan jo siksikin, että saksalaisilla oli varsin laaja kokemus nopeista moottorijunista vv. 1933-1940/1941. Mutta ehkä esikuvana oli sittenkin SVT:t, VT:n sijaan, koska muistan Dm 4:n suunnitteluperusteissa mainitun, että moottorivaunu haluttiin Suomen olosuhteissa pitää erillisenä ja juuri tämä kohta viittaa siihen, että lähtökohtana olisi ollut kiinteä moottorijunayksikkö SVT:n, tai jenkkien Zephyrin tai Rebelin tapaan. | |
| 05.05.2013 13:58 | Juhani Pirttilahti: | Valmetilla tietysti vallitsi jonkinlainen tahto suunnitella kiinteitä moottorijunia, kun niitä luonnoksia sellaisista lienee varovasti arvioituna satoja. | |
| 05.05.2013 13:59 | Kurt Ristniemi: | Martin: Dm4-mooottorikiitojunasta puheen ollen: Ks. http://kuvat2.huuto.net/3/44/c402247e28b029326fa9b5c227311-orig.jpg | |
| 05.05.2013 15:30 | Kimmo T. Lumirae: | Tarkasteltaessa kiitojunien ja Dm 4:ien hankintahistoriaa, näyttää tilanne kuitenkin melko sekavalta: noin-vuonna 1950 (eli 1949 tai jotain ja sen jälkeen) tilattiin kuusi kiitojunarunkoa (kolmen vaunun vaunusto ilman vetäjää), viisi Hr 11:tä, joista piti tulla kiitojunarunkoa vetäviä moottorivaunuja, 12 kpl Dm 3:ia (350 hv) ja 12 kpl Dm 4:ia (700 hv). Tiedämme suunnilleen, millä vedettiin ajan mittaan mitäkin, mutta millähän alun perin oli tarkoitus vetää mitäkin? | |
| 05.05.2013 15:51 | Martin Hillebard: | Kiitos Kurt...kyllä minä tämänkin muistan. Kun 1950-luvun keskipaikkeilla mentiin äidin kanssa sekatavarakauppaan kahvia ostamaan, niin kahvi (Pauligin?) odotti puodin hyllyllä pehmeässä paketissa PAPUJEN muodossa. Äidin valittua haluamansa sortin (samoja nimikkeitä näkee kaupoissa edelleenkin) kauppias otti pikku pakkauksen hyllyltä, avasi sen, veti sisäpuolelta neliskanttisen pyöreänurkkaisen pahvikortin ja ojensi sen noin seitsenvuotiselle poikalapselle = minulle. Senjälken hän tyhjensi pavut tiskillä seisovaan suurikokoiseen masiinaan, joka möristen jauhoi ne pannukarkeudeksi, takaisin samaan pakettin joka nyt seisoi koneen ulostulo-tötterön alla. Se pahvikortti? JUNANKUVAsarjaa josta juuri julkistit yhden. Muita oli ainakin Ukko-Pekka, Lätsy, opastimia esittäviä kuvia sekä 2 - 10 - 0 trumpankokoinen neukkuveturi, jonka savukammion luukkua koristi punainen tähti. Kotimatkalla mentiin tasoristeyksestä yli Saunakallion seisakkeen kohdalla n 39 km Pääradalla Helsingistä pohjoiseen. Hyvällä onnella sai kokea kortin näyn kun kaarteen takaa ilmestyi kiireisesti etenevä moottorikiitojuna. Jonka kuljettaja töräytti varoituksen meille seisaketta ohittaessaan. Tai sitten sieltä tuli se suuri musta junineen matkalla kohti Porkkalan vuokra-aluetta. Punaisine keula-tähtineen. Onneksi minä en vielä ymmärtänyt politiikasta mitään. |
|
| 05.05.2013 16:09 | Kimmo T. Lumirae: | Kahvipakettimerkeistä kävimme parisen vuotta sitten keskustelua JohtavallaSivustolla(tm) ja keskustelussa ilmeni, että rautatieaiheisia kahvikortteja oli peräti 20 erilaista. | |
| 05.05.2013 21:40 | Petri Nummijoki: | Jos VR:n virallista historiikkiä tulkitaan niin kyllä nimenomaan saksalaisten nopeat 30-luvun moottorijunat vaikuttaisivat olleen innoittajia Suomenkin kiitojunia suunniteltaessa mutta VR:llä haluttiin pitää moottoriyksikkö erillisenä, jotta se saataisiin helposti talliin huoltoon ja sulamaan. Ottaen huomioon, että kiitojunien varsinaiseksi vetäjäksi kaavailtu Hr11 epäonnistui monin tavoin niin voisi todella uskoakin, että tässä käytettiin omia ideoita eikä pyritty kopioimaan valmiita ratkaisuja. Kahvikorttien junakuvat olivat muuten OTK:n Rengas-kahvissa. Pauligilla oli autonkuvia. Kahvikorteissa esiintyviä junakuvia olivat (ainakin) Hv3, Hr1, Pr1, Pr2, Sv11, Tk3, Tr2, Dm4-kiitojuna, Dm4-kiskoauto (painovirhe, pitäisi olla Dm6), Vr1, Vr2, Ilmarinen (A1), Hangon radan henkilöliikenneveturi (A4), Sähköveturi (muodoltaan lähinnä saksalaisten E18 mutta väriltään E19 ja teknisissä tiedoissa viitataan ruotsalaisten vetureihin), neuvostoliittolainen tavaraliikenne(höyry)veturi, amerikkalainen kiitojuna, neuvostoliittolainen kiitojuna, Riippurata, Alvegjuna ja The Rocket. Opastimille ei ollut omia kortteja vaan jokaisessa junakuvassa oli myös yksi opastin mukana. |
|
| 06.05.2013 21:27 | Martin Hillebard: | Jeez boys...Kimmo & Petri. Oma muistikuvani on edelleenkin ettei niitä junan-kuva-kortteja erittäin monta ollut . Autonkuvia sitäkin enemmän. Joskus kouluvuosinani sain eräältä perhetuttavalta lahjaksi albumin joka oli (melkein) täysi viimeksimanittuja. Austin Healey (lue:hiili). Volvo : lue/läs Vålvå. Ikävä kyllä enimmät ovat muutoissa hävinneet. Mitähän niistä saisi tänään antiiikkihuutokaupoissa... |
|
| 06.05.2013 22:27 | Petri Nummijoki: | Kyllä junakortteja oli varmuudella ainakin nuo 20 erilaista. Mutta Pauligin auto- ja moottoripyöräkortteja on ollut ilmeisesti lähemmäs 300 erilaista, joten tämä ehkä luo mielikuvan, että junakortteja oli vähän. | |
| 06.05.2013 22:32 | Kimmo T. Lumirae: | Törmäsin jossakin rompetorilla muutamaan kahvikorttiin ja ostin pikkurahalla pois, ne ovat vähän niin kuin muodon vuoksi. Nyt on sitten kahvikortteja, postimerkkejä, postikortteja, julisteita, kirjallisuutta ja rautatieaiheista mainos- yms. krääsää...kaikkea. Kotimaista on kuitenkin julkaistu surkkia vähä. | |
| 29.03.2024 03:22 | Reijo Salminen: | https://youtu.be/iZe0R5aVDoM?si=kRHTBotGLy458ILl | |
| 01.05.2024 03:08 | Reijo Salminen: | Minun on pakko laittaa tämä tänne, niin paljon tätä rakastan. https://youtu.be/fF1lqEQFVUo?si=KNZ7x48JhbgkDXlj |
|
| 01.05.2024 05:03 | Reijo Salminen: | Ja pari musanörttiä kanssa.https://youtu.be/NvG5sWjmtts?si=hShgaEQmhcEiQWLO | |
| 01.05.2024 19:57 | Esa J. Rintamäki: | Herra Reijo, eräs "varsikanteleeseen nojailija" (jo about 50 vuotta!!!) kiittää näistä linkeistä ja kumartaa maahan ja tomuun asti. Ry Cooderia saisi kuulua enemmänkin, siksi hyvä jeppe lajissaan hän on. |
|
| 01.05.2024 21:03 | Jan Jahkola: | Joskus monta vuotta sitten satuin avaamaan telkkarin, joku elokuva siinä alkoi ja ajattelin että enpä taida katsoa ja olin jo sammuttamassa monta kertaa mutta Ry Cooderin kitarointi oli niin hienon kuuloista ja leffan maisemaan sopivaa että täytyi kuunnella ja katsoa. Eli yhden kerran elokuva on vienyt mukanaan. |