??.??.1925 / Haukivuori
??.??.1925 Haukivuoren Puutavara Oy:n Haukivuoren sahan saapuvan puutavaran pihaa talvella 1924 tai 1925. Koordinaatit viittaavat paikkaan, missä kuvaaja seisoi ja saha on kuvaajan eteläpuolella. Haukivuoren asemalta sahalle johtaneella pistoraiteella näkyy pitkä vaunujono saapuvan tukkikuorman kanssa.
Kommentit
| 30.05.2013 22:32 | Martin Hillebard: | Hyvä Eljas, Onkohan tämä nyt tosiaan puutavaran "piha". Talviolosuhteet tekevät vaikeaksi, päättää asiasta. Vanhoissa valokuvissa Oy Rosenlew Ab:n SEIKUN suursahalta PORISTA samoilta ajoilta, tässä kohdassa on TUKKIALLAS. Josta pölkyt uitettiin käsin nk tukkikeksiä käyttäen nk KIRAMOLLE = mekaaninen kuljetin edelleen sisään sahaan. Ennenvanhaan Suomessa kaikki tukinuitto tapahtui vesitse. |
|
| 30.05.2013 22:51 | Eljas Pölhö: | En tiedä onko piha hyvä sana, mutten muutakaan keksinyt. Tässä kohtaa oli silloin, ja on nyt, kovaa maata. Kuten vaunuista näkee, niin kiskot ovat olleet parisen metriä alempana kuin tukkipinojen yläreuna. Tukinuitto tapahtui vesitse, se on selvää. Kaikki tukkien kuljetus ei kuitenkaan tapahtunut vesitse. Haukivuoren sahalle uitetut tukit saapuivat Kyyveden rantaan, joka jää jonkin verran kuvan oikean reunan ulkopuolelle. Haukivuoren sahalla oli pari omaa höyryhinaajaa, joista isäni kirjoitti pienen jutun Korsteeni-lehteen 1992. | |
| 31.05.2013 11:53 | Martin Hillebard: | No niin,kommenttiini eksyi "lapsus" eli huolimattomuusvirhe. Tietenkin kaikki tukinUITTO tapahtui vesitse. Mitä minun piti väittää oli "kuljetus" mutta tarkemmin ajatellen eihän se ihan niin ollut. Uitto oli VALLITSEVA menetelmä aikana, jolloin kuorma-autot olivat harvinaisia, ja eipä Suomen rataverkkokaan koskaan kovin tiheä ole ollut. Metsän kaato suoritettiin yleensä talvisaikaan. Tukit lastattiin sitten rekeen, jolla hevonen veti ne lähimmän tarkoitukseen sopivan vesistön rantaan. Joessa - alajuoksun suuntaan - veden virtaava liike huolehti itse kuljetustyöstä, metsurit eli kuten silloin sanottiin tukkijätkät vain ohjailivat tukkikekseineen. Lykkäsivät liikkeelle rantaan takertuneita, ja joskus muodostui SUMA eli tukit kasautuivat yhteen kohtaan esim. koskessa sijaitseviin kiviin juuttuen. Suman purkaminen ei ollut pikkupoikien leikkiä, se vaati joskus toimenpiteitä joisssa miehellä oli oma henki panttina. Järvenselkien yli tukit vedettiin hinaajan avulla lauttoina, taikka nippuina. Usein perille asti sahan rantaan. Minulla on sahateollisuudesta kokemusta kahdessa erässä. 1960 -luvulla sain kesätyötä Kokkosenlahden Sahalla, Anttolan pitäjässä pari peninkulmaa (20 km) Mikkelin kaupungista itään. Siihen aikaan toiminta edelleen paljolti muistutti kuin jostakin "Tukkijoella" filmistä, vaikka rekka-autot kyllä kuljettivat ainakin valmiita tuotteita. Raskastapa oli työ siihen aikaan...varsinkin fyysisiin ponnistuksiin tottumattomalle koulupojalle. 1980-luvun puolivälin tienoilla toimin Oy W. Rosenlew Ab:n sisäisenä tiedottajana. Vanha sukuyhtiö oli teollisesta historiasta kiinnostuneelle lievästikin ilmaisten, kultakaivos. Sahateollisuudessa oli toiminnan vetäjiä jopa kolmannessa sukupolvessa! kyllä heiltä sai kuulla juttua kaikenlaista. Koska olin vastuussa myös yrityksen sisäisestä lehdestä "Työ ja Toimi" niin tuli pantua paperillekin yhtä ja toista. Tänään, kai niitä on jäljellä jossakin arkistossa kellastunein sivuin. |
|
| 31.05.2013 12:36 | Eljas Pölhö: | Sattuhan noita lapsuksia, etenkin hyvin tutuissa asioissa. Muutin kuvatekstiin ja saman sahan toiseen kuvaan firman nimen oikeaan muotoon: Haukivuoren Puutavara Oy (perustettu 1920). Kuvissa on yhtiön Haukivuoren saha. |