21.06.1996 Juhannusaatto. Tasainen vesisade on saanut kuvaajan kyyristymään ratapenkalle sateenvarjonsa alle. Aamujuna Joensuusta Pieksämäelle on myöhässä - taas; vuan mikäs kiire tiällä Savonmualla on mihinkään! Lopulta näkyy jotain liikettä. Utelias rusakko nousee radalle tutkimaan outoa tummaa kyyristelijää, mutta pinkaisee saman tien pensaikkoon, kun olento ojentautuu ottamaan kuvaa pitkäkorvasta. Hiljaisuus ja pisaroiden tanssi sateenvarjolla jatkuu. Tarkkaan kuuntelemalla saattaa erottaa esiopastimen vaimean napsutuksen sen antaessa vihreää opastetta junalle, jota ei vain kuulu. Tai kuuluu sittenkin! Tuttu kohina, dieselmoottorin matala jyrinä ja palakiskon kolke alkaa voimistua ja yhtäkkiä juna on siinä! Kuva - ja hetkessä juna on mennyt. Klonk-klonk, klonk-klonk, klonk-klonk, klonk... Hyvä, että tuli varattua vaihtokengät. Nokialaiset ovat jo aivan kurassa.
Kommentit
| 19.06.2013 10:20 | Tommi Koskinen: | Komea kuva, ja hyvä kuvateksti! :) | |
| 19.06.2013 15:11 | Tapio Nikula: | Pankaa merkille asetyleenikäyttöinen esiopastin. Ne pitivät mukavan poksahduksen aina, kun kipinä sytytti kaasun. Ja kun kaasu loppui yllättäen, niin soitto vain opastinmestarille (meille siis kotiin Pieksämäelle) vaikka yöllä klo 3.00. | |
| 19.06.2013 16:18 | Lasse Hinkkanen: | Noissa AGA:n opastimissa paloi pieni ns. ikuinen liekki josta syttyi isompi liekki, joka näkyi opastimesta. Käsittääkseni kaasun paine painoi jousitettua kalvoa ylös ja tietyssä kohdassa se laukaisi venttiilin. Tämä venttiili päästi kaasun pois kalvon alta ja iso liekki syttyi, sitten alkoi uusi kierros. Asetyleenin paine myöskin käänsi vihreän levyn liekin eteen, kun magneettiventtili sai sähköä siiven koskettimelta. Vaihdekojussa tai suorittajan toimistossa oli välkyt, jotka saivat sähköä esiopastimen koskettimesta. Niistä näki jos asetyleeni oli lopussa. |