01.09.2013 / Välillä Turku satama–Turku asema
01.09.2013 Ysi-kuus-kolme, kuten täten myös ysi-seiska-neljä oli kulussa korvaavalla kalustolla, Pendolinolla. Yksikkönä toimi 7011. Tässä se on tulossa Sataman suunnasta ja ylittää Pansiontietä junassa 974. Asemalla eräs kyytin tulossa ollut matkustaja oli järkyttynyt, kun ei saanut polkupyöräänsä mukaan junaan. Lopulta hän murtui kyyneliin ja jätti pyöränsä Turun asemalle.
Kommentit
| 02.09.2013 21:11 | Ari-Pekka Lanne: | No voi hyvä tavaton. Ei konduktöörille tullut mieleen änkeä polkupyörää Kuurankukan takaohjaamoon? Vaihtoehtoisesti sen olisi saanut kulkemaan vaikka bussirahtina, erikoispikavuorossa Helsinkiin lähes yhtä nopsaan kuin tuo luotijuna, tai sitten vaikka jälkitoimituksena aamujunassa. Jälkikäteen lentoyhtiötkin usein toimittavat matkustajien matkalaukukkuja, jotka ovat sotkeentuneet lajittelussa jossain kentällä, matkan ja maailman varrella. OT:na tästä tulee mieleen elokuva Uuno Turhapuro muuttaa maalle. Siinä Uunolla on pientä vääntöä kondukröötin kanssa fillarin kuljettamisesta matkustamossa. Uuno pelkää, että pyörä jää kyydistä erehdyksessä Huittisissa, jos hän antaa sen tavaravaunuun. Ja kesällä 2002 törmäsin ihan itsekin elävässä elämässä tilanteeseen, jossa matkustaja roudasi epätietoisena pyöränsä sinisen pellivaunun matkustamoon matkalla Seinäjoelta Vaasaan. Kyllä konduötööri siinäkin ohjasi pyörän tavaraosastoon. |
|
| 02.09.2013 21:18 | Jimi Lappalainen: | Tässäpä tuo Uuno -pätkä: http://www.youtube.com/watch?v=HALaLOsinhQ ;) | |
| 02.09.2013 22:15 | Juhani Pirttilahti: | Jos on aikatauluun painettu IC-palvelut, on konduktööri tehnyt asiassa virheen ja olisi ollut syytä ottaa pyörä kyytiin. | |
| 02.09.2013 22:21 | Jouni Hytönen: | No kyllä se pyörä olisi aivan varmasti jonnekin mahtunut. Ei ole millään muotoa matkustajan vika, jos junassa ei ole sitä kalustoa, jota siinä pitäisi olla. Käsittämätöntä palvelua, jos pyörän mukaan ottaminen on vielä jotenkin suureen ääneen alas ammuttu. | |
| 03.09.2013 07:57 | Teppo Niemi: | Ei se ole mitään käsittämätöntä palvelua, vaan täysin VR- yhtymä Oy:n arvojen mukaista toimintaa täälä erikoisolosuhteiden luvatussa maassa. Jopa kilpien kääntö Dm12- kalustossa lienee kiellettyä, vaikka junan oikea asema löytyisi kilven kääntöpuolelta. Ja vielä liikenneminiteriö antoi tälle 'ykköstelylle' viiden vuoden jatkoajan. | |
| 03.09.2013 09:39 | Jimi Lappalainen: | Kyllähän pyörä olisi varmasti johonkin mahtunut. Kuulin konduktöörin suusta sanan "turvallisuuskysymys". Luulisi nyt edes, että asiakkaalle olisi tosiaan voitu korvata esim. bussimatka Helsinkiin. Tämä 974 kun on illan viimeinen juna Helsinkiin. Luonnollisesti en päätä korvauksista asiakkaille ym., mutta esitinpä mielipiteeni. Olen samaa mieltä kanssanne, jotain olisi voinut sentään tehdä. | |
| 03.09.2013 10:24 | Eljas Pölhö: | Kun on monopoli kiskoilla, kaikki kiellettyä-mentaliteetti ja tsaarinaikainen kyykytyssysteemi, niin tuollaistahan se on. Olen usein ihmetellyt Turun satamassa kuinka yhteen pikavuorobussiin mahtuu enemmän polkupyöriä kuin monivaunuiseen junaan. Olin juuri työmatkalla Walesissa ja kilpailuyhteiskunnassa ei sen enempää Arrivan kuin Northernin junillekaan näyttänyt tuottavan pienintäkään ongelmaa ottaa polkupyöriä kyytiin, vaikka junat olivat lyhyempiä kuin kuvassa, yleensä 2-4-vaunuisia. Yhtä lailla polkupyörät kelpasivat Manchesterin raitiovaunuihin (Helsingissä saman tempun yrittäjät on poistettu kyydistä). Manchesterin metropolitan area on n. 1/2 milj. ja urban area n. 2,5 milj. asukasta, joten ei se ihan käpykylä ole sekään. |
|
| 03.09.2013 10:38 | Panu Breilin: | Itselläni oli kerran pikajunassa pyörä viimeisen vaunun eteisessä, kun junasta oli jäänyt konduktöörinvaunu pois. Ei sekään ollut "turvallisuuskysymys". Pendolinossa on vieläpä tilava invaosasto, mihin pyörä epäilemättä olisi hyvin mahtunut. |
|
| 03.09.2013 11:14 | Kimmo T. Lumirae: | Tiedän tapauksia, joissa konduktööri on joustanut säännöistä matkustajan hyväksi, silloin, kun kyseessä on ollut matkustajasta riippumaton ongelma. Tällaisessa tilanteessa on näköjään pelisilmä jäänyt kotiin. | |
| 03.09.2013 12:06 | Topi Lajunen: | Juu, henkilökunta osaa tarvittaessa joustaakin (vaikkakin potkujen uhalla?) http://metro.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/kolumni_ihminen_vrn_sankari/ | |
| 03.09.2013 12:45 | Eljas Pölhö: | Ei henkilökunta laadi tyhmiä sääntöjä, kyllä ne päättäjät istuvat muualla. Ennen päättäjät ottivat vastuun päätöksistään: Minä määrään ... ja allekirjoitus. Nykyisin puhutaan vain nimettömistä säännöistä. Vieläkö nykyisin saa yhdellä puhelinsoitolla selville kuka on päättänyt/ketkä ovat päättäneet ja kuka on esitellyt asian? Jos saa, niin mikseivät kuluttajat hyödynnä sitä puhumalla "henkilö NN:n tekemän päätöksen takia...". Ei ne säännöt enää taivaalta tipu, se oli Mooseksen aikaa se. | |
| 03.09.2013 14:47 | Tuukka Ryyppö: | VR:n arvot lukeneena joudun valitettavasti sanomaan, ettei niissä nyt ihan varsinisesti tällaiseen ohjata, vaikken litaniaa ulkoa muistakaan. VR:n arvoista riippumatta konduktöörin toiminta on tuossa ollut suorassa ristiriidassa koulutuksessa opetetun kanssa. Koko junahenkilökunta on käynyt asiakaspalvelukoulutuksessa juuri sitä varten, ettei näin pääsisi käymään. | |
| 05.09.2013 08:05 | [Tunnus poistettu]: | Tuskin tuo nyt ihan potkujen uhalla kuitenkaan oo. Ei niitä kahvi/pulla-lipukketa ja/tai välipalaseteleitä ihan noin vaan kaikille jaella, mutta tuskin nyt yhdestä lipukkeen annosta potkuja tulis. Onhan sitä kolme vuotta sitten kuskailtu ainoastaan yhtä ainutta 16v poikaa Tikkurilasta Turenkiin S 45:lla. | |
| 05.09.2013 10:33 | Petri P. Pentikäinen: | Sen verran antaisin VR:lle armoa, että ei mikään massoille suunnattu palveluyritys, jolla on satoja tai tuhansia asiakaspalvelutyöntekijöitä, pysty takaamaan, että sen henkilökunta ei koskaan erehdy, tulkitse ohjeita väärin tai toimi jossakin tilanteessa harkitsemattomasti. Siihen toki tulee pyrkiä. | |
| 05.09.2013 11:59 | Ari-Pekka Lanne: | PPP taisi tulla antaneeksi tähän keskusteluun oivaltavimman ja eniten tolkullisen kommentin. | |
| 05.09.2013 15:30 | Tuukka Ryyppö: | (Niin, ja jotta ei menisi aivan totaalisesti väärinkäsityksen puolelle, tuo ylläoleva kommenttini viittaa kuvatekstiin, ei kahvilippujen jakamiseen!) Kahvilippujen jakamisesta tuskin voi potkuja saada, kun juuri äskettäin pomot valittivat, ettei niitä kahvilippuja mene riittävästi ja että niitä pitäisi saada kulumaan, kun jokainen työntekijä nyt kuitenkin varmasti aika-ajoin tekee virheitä. Tuossakin kolumnin tapauksessa VR:lle on kertynyt hirveä määrä mainosarvoa parin euron investoinnilla. Saman imagohyödyn luominen mainoksilla maksaisi varmasti kymmeniätuhansia euroja, uskottavasti yli satakin tuhatta. Ja vaikka tapauksesta ei kolumnia olisikaan kirjoitettu, jos ihminen noin ilahtuu ja kertoo yhdellekin kaverilleen, joka sitten tekee joskus yhden junamatkan jota muuten ei tekisi, VR on voitolla ja reippaasti. Tai jos kahvilipun saanut ihminen itse tekee joskus junalla yhden reissun, jonka ilman kahvilippuelämystään olisi tehnyt, silloinkin ollaan erittäin selvästi voitolla. Tällainen panostus vorkologisen tutkimustyön eteenpäinviemiseksi tältä junahörhöltä tällä kertaa :) | |
| 05.09.2013 21:44 | Ari Palin: | Tuukka: Olisit nyt treidmarkannut tuon viimeisen lauseen kolmannen sanan. :) | |
| 07.09.2013 22:49 | Petri Nummijoki: | Kysymys voi olla siitäkin, että henkilökuntaa on vaadittu painokkaasti kunnioittamaan sääntöjä. Silloin niistä ei uskalleta poiketa, vaikka sääntöjen mukainen toiminta ja järkevä toiminta olisivat ristiriidassa keskenään. Tampereella sattui 50-luvulla tapaus, jossa kiitojuna lasketteli Sääksjärveltä Tamperetta kohti samaan aikaan, kun tavararatapihalta oli lähdössä juna etelään päin. Alamäessä kiitojunan jarrut eivät purreet ja kiitojuna oli ajautumassa tavarajunan kylkeen. Tulovaihteella oli vaihdemies, joka huomasi tilanteen ja käänsi kiitojunan edessä vaihteen, jolloin kiitojuna ohjautui tavararatapihalle ja menikin sinne pitkälle ennen pysähtymistään. Vaihdemies toimi tilanteessa sääntöjen vastaisesti. Hänellä ei ollut oikeutta kääntää vaihdetta ilman junanlähettäjän lupaa. Tiettävästi vaihdemiestä ei tässä tapauksessa rangaistu vaan sen sijaan sääntöjä muutettiin niin, ettei Sääksjärveltä saanut antaa lähtölupaa Tampereen suuntaan, jos tavararatapihalta oli lähdössä etelään päin juna. |
|
| 08.09.2013 06:12 | Tuukka Ryyppö: | Siinä on kyllä jäppisellä ollut nopeat hoksottimet! | |
| 08.09.2013 12:08 | Kimmo T. Lumirae: | Tsaarinaikaisia perinteitä noudattaneella Valtion Rautateillä oli pitkät perinteet suoranaisessa kyykyttämisessä. Kerrottiin tapausta, että Vv 15-16 -veturissa päämoottori ryntäsi jonkun ruiskutusvivustovian vuoksi, eikä mikään auttanut; 900 kierrokselle rakennettu moottori rähjäsi pitkälti toista tuhatta kierrosta ja oli enää ajan kysymys, milloin koko hoito pamahtaa jostakin päästä. Koneapulainen otti veturin varusteisiin kuuluvan kirveen ja meni moottorin vierelle hakkaamaan polttoainesyöttöputken kirveellä poikki. Moottori pysähtyi ja tilanne pelastui. Koneapulainen kutsuttiin kuulusteltavaksi ja häntä syytettiin sabotaasista, koska oli niin valtion omaisuutta tuhonnut! Tarina ei kerro, kuka riittävän iso tappi kävi riittävän isoin kirjaimin takomassa järkeä pikkupäälliköiden päähän, mutta asiaa ei viety eteenpäin. Nyky-VR:llä on yleensä järkevät toimintatavat kunniassa ja turvallisuus ensimmäisenä eikä oman järjen käytöstä jälkikäteen harjata. Mutta joskus on näinkin siis tehty, |
|
| 08.09.2013 23:24 | Petri Nummijoki: | Olisiko kysymys siitä, että riittävän poikkeavasta tapahtumasta on jonkun määräyksen mukaan pitänyt laatia automaattisesti raportti ja koneapulainen on tapahtumaan osallisena kutsuttu kuulusteltavaksi ilman, että välttämättä epäiltäisiin mistään? | |
| 08.09.2013 23:51 | Kimmo T. Lumirae: | Ainakin mainitun legendan mukaan oli syytelty nimenomaan sabotaasista. Samantapaista suhtautumista osoittavia tapauksia olen kuullut ihan ensikäden tietonakin. | |
| 09.09.2013 00:20 | Jouni Hytönen: | Olisikohan sittenkin syytelty sabotaasista, jos koneapulainen olisi antanut koneen pamahtaa vapaasti? | |
| 09.09.2013 00:47 | Jorma Toivonen: | Kimmon mainitsemaa vastaavia tapauksia aikoinaan kuulin minäkin - mikäli MANni olisi "posahtanut", kyseessä olisi ollut selvä moottorivaurio... mutta tuo väkivalloin katkaistu polttoaineputki?? | |
| 09.09.2013 09:46 | Petri Nummijoki: | Tarkoitin tässä sitä, että byrokraattisessa organisaatiossa varmasti tuotetaan läjäpäin tutkimuksia, joiden ainoa todellinen tarkoitus on osoittaa asiaa selvitetyn, jos joku iso pomo sattuisi kiinnostumaan aiheesta. Voisin kuvitella, että tämmöisessä tilanteessa pienet pomot tutkivat asiaa, koska se on heidän velvollisuuteensa, sen jälkeen keskitason pomot ovat selvityksen luettuaan todenneet, ettei ole aihetta jatkotoimenpiteille ja lopuksi suuret pomot ovat kuitanneet selvityksen juoksevana asiana. Tähän päälle sopiva annos tylyä käyttäytymistä ja jälkiviisautta niin asia on toki byrokratian rattaisiin joutuneesta saattanut tuntua syyttämiseltä. | |
| 10.09.2013 16:22 | Kimmo T. Lumirae: | Uskon, että voi olla vaikea uskoa sitä, että jossain isossa organisaatiossa kateus jotain ammattiryhmää kohtaan yllytti mielivaltaan, mutta näillä käytännöillä oli likimain Valtionrautateiden mittainen historia. Valtionlaitoksen aikaan päällystölle maksettavat palkat eivät olleet kovin kaksisia, ja niihin hommiin saattoi hakeutua henkilöitä, jotka eivät yksityisille firmoille kelvanneet. Helpot hommat ja mahdollisuus mielivaltaiseen pätemiseen kompensoivat uralla etenemismahdollisuuksia ja kehnoa palkkaa, ja jälkimmäiset vastaavasti ajan mittaan katkeroittivat ko. virkamiestä toimimaan entistäkin omavaltaisemmin. Ja kyllähän se pikkupäällikkötasoa harmitti, kun veturinkuljettaja tienasi paremmin kuin insinöörin paperit itselleen lukenut, omasta mielestään asemassaan korvaamaton, päällikkösmies. Kaikenlainen ylhäältä alaspäin tapahtuva kyttääminen oli suosittua ajanvietettä muuten niin hiljaisissa toimistoissa; mainittiinpa eräänkin veturivarikon päällikön edellyttäneen uudisrakennuksessa hyvää näkyvyyttä ratapihalle, jotta hän voisi pitää silmällä ratapihatyössä toimivia, nuorimpia veturimiehistöjä. Jutut eivät olleet pelkkiä legendoja, vaan ainakin vielä 1980-luvulla tapauksia syntyi ja henkilöt, joille niitä oli sattunut/tehty, kertoivat tietenkin kokemuksiaan nuoremmille. Lisäksi järjettömiä ja perusteettomia, sovittuja käytäntöjä rikkovia ohjeita annettiin, ja sitten työntekijöiden luottamusmiehet soittivat ja huusivat liiton edustajalle, joka ei tiennyt asiasta mitään ja soitti ja huusi silloisen rautatiehallituksen ao. alan johtajalle, joka ei tiennyt asiasta mitään, mutta soitti ja huusi tälle päällikkötason virkamiehelle. Asia saatiin jälleen sopimuksien ja tapojen mukaiselle tasolle kun virheellisiä ja omavaltaisia ohjeita peruttiin uusilla kirjelmillä, mutta aina siihen puheluita ja huutamista tarvittiin. Ja näin tietenkin työllistettiin niitä hiljaisia toimistojakin, kun epäselvyyksiä jälkikäteen korjattiin ja jälkiä siivottiin. Kyse ei ollut jostain tietyn sukupolven päälliikköaineksesta, vaan Veturimiesten Liiton historiikki mainitsee liiton (Suomen järjestyksessä toiseksi vanhin ammattiliitto) perustamisen tarpeen lähteneen pitkälti juuri veturimiesten jatkuvassa päähänpotkimisessa: kun kunnollisia työaikamääräyksiä ei ollut, saattoi juuri pitkältä työvuorolta palaava kuljettaja saada määräyksen lähteä saman tien työvuoroon, lepäämättä, syömättä tai kotona käymättä. Ja virkamiehen velvollisuuksiin kuului kuuliaisuus, ja tätä käytettiin häikäilemättä hyödyksi. Onneksi maailma on muuttunut, joskin aina joskus (???) tuntuu, että kvartaalitaloudessa elettäessä "säästöt" pyritään repimään aina henkilökunnan selkänahasta. Suhtautuminen eri ammattiryhmiin on kuitenkin nyky-VR:n sisällä varsin asiallista ja asiat hoidetaan yhdessä selvittäen ja edustajien kanssa neuvotellen. |
|
| 11.09.2013 00:40 | Petri Nummijoki: | On tuo aika yllättävää tietoa ottaen huomioon, että Veturimiesten liitto oli vähintään 70-luvulle saakka saman tapaisessa neuvotteluasemassa, kuin nykyään ovat AKT:n ahtaajat. Luulisi, että liiton tuki on ylilyöntejä edes vähän karsinut. | |
| 11.09.2013 09:19 | Petri Nummijoki: | Mitä työaikoihin tulee niin käsittääkseni menneinä vuosikymmeninä ne olivat nykymittapuulla epäinhimillisiä kaikissa ammattiryhmissä ehkä säännöllistä toimistotyötä tekeviä lukuunottamatta. Saatettiin esim. määrätä 300 km:n päähän kotoa tekemään vuoro maanantaina ja keskiviikkona, jolloin kotoa joutui käytännössä olemaan pois kolmisen vuorokautta, vaikka työtunteja kertyi vain kahden tavallisen työpäivän verran. Tietysti välissä olisi saanut käydä kotona mutta jos maanantain vuoron jälkeen seuraava juna kotipaikkakunnalle lähti tiistaina aamulla ja keskiviikon vuoroon ehtiäkseen piti kotoa lähteä tiistaina alkuillasta niin kannattikko välillä käydä kotiovella kääntymässä? | |
| 11.09.2013 14:17 | Kimmo T. Lumirae: | Työajoissa on kautta maailman sivu ollut parantamisen varaa, ja senkin kehityksen etunenässä on juuri Veturimiesten Liitto kulkenut; usein mahdollisuus ottaa työntekijästä kaikki irti kärjistyi juuri epäsäännöllistä vuorotyötä tekevän veturimiehistön kohdalla. Missä hyvänsä työssä, jossa työpiste pysyy paikoillaan, voi aina pudottaa hanskat ja todeta työajan loppuneen ja lähteä kotiin, mutta matkatyössä se ei onnistu. Vahva ammattiliitto on varmasti tasoittanut tilannetta, mutta ilman sellaista asetelmat olisivat varmasti jääneet työntekijöidenkin kannalta paljon huonommiksi. Ehkä osa päällikkövirkoihin hakeutuneista oli todella henkilöitä, jotka eivät olisi yksityisissä firmoissa pärjänneet vääristyneiden asenteidensa vuoksi, mutta valtion virka, jossa ei ole todellista vastuuta ja jossa on mahdollisuus kyykyttää alaisiaan, istui näiden tyyppien pirtaan enemmän kuin hyvin. Asenne "eivät ne mitään tarvitse, niillähän on helpot hommat ja liian hyvä palkka" istui, junaturvallisuuteenkin nähden tarpeettoman lujassa. Muutoksen on huomannut ehkä liikelaitoskauden alusta, ja muutokseen on tarvittu paljon työsuojelullistakin työtä, pakokaasuongelmien, istuimien, jäähdytysilmastoinnin ja lepohuoneiden huonelämpötilan ja melun osalta, vain muutamia mainitakseni. Aiemmin näihin "ei tarvinnut" panostaa, koska "ei ne mitään tarvitse" -asenne oli vallalla, ja kaikki varat oli kinuttava valtion, eikä "oman firman" kassasta, johon ne oli erikseen budjetoitava käytettäväksi. |
|
| 11.09.2013 18:09 | Petri Nummijoki: | Muuten en vastusta mutta tuo on ehkä turhan vahvasti sanottu, että missä hyvänsä paikallaan pysyvässä työssä voi pudottaa hanskat ja livistää. Jos vaikka verkkopankki kaatuu niin eiköhän ylläpidon porukat käsketä varoittamatta ylitöihin. Tai lääkäri tuskin voi lähteä leikkaussalista, jos operaatio osoittautuu luultua vaativammaksi. | |
| 11.09.2013 19:00 | Kimmo T. Lumirae: | Ehkä "missä hyvänsä" on turhan laajasti sanottu, vaikka hätätyönkin käsite pitää sisällään velvollisuuden tehdä työtä, jos se on välttämätöntä laajojen omaisuusvahinkojen tai ihmishenkien menetyksen välttämiseksi. | |
| 11.09.2013 19:33 | Petri Nummijoki: | En tarkoittanut varsinaista hätätyötä vaan sitä, että joissain ammateissa voidaan olettaa töiden valmistuvan, vaikka ne osoittautuisivat luultua hankalammiksi. Siihen tapaan, että veturinkuljettajaa käskettäisiin viemään 2000 tonnin tavarajuna Tampereelta Raumalle Sr2:lle laaditulla aikataululla mutta veturiksi annettaisiin yksi Dv12 ja silti kuljettajan oletettaisiin vievän kaikki 2000 tonnia Raumalle, ennen kuin töistä lähdetään kotiin. | |
| 11.09.2013 19:52 | Kimmo T. Lumirae: | Tätäkin, että työvuoro mitoitetaan aivan suunnitellusti virheellisesti, on paitsi tehty, myös käytetty hyväksi. Voimassaolevat käytännöt lähtevät siitä, että työvuoron sisältöä voidaan muuttaa alkuperäisten kellonaikojen sisäpuolella, mutta kellonaikojen ylitykseen tarvitaan työntekijän suostumus. Jopa veturinkuljettajilla on perheitä ja päivähoidosta haettavia lapsia ja viikonpäiviin ja kellonaikoihin sidottuja harrasteita. Force majeure on tietenkin asia erikseen, mihin tuossa jo aiemmin viittasin: ylivoimaisen esteen sattuessa kotiin ei pääse, vaikka miten haluaisi, koska asia ei ole järjestettävissä. |
|
| 11.09.2013 20:03 | Petri Nummijoki: | En tarkoita välttämättä tarkoituksellista väärin mitoittamista vaan sitä, että sattuu yllätyksiä. Enkä myöskään tarkoittanut, etteikö tätä esiintyisi kuljettajien kohdalla. Jos tulee vaikka sähkökatkos niin eipä keskeltä korpea varmaan mihinkään pääse. Tarkoitin ainoastaan, että tätä voi esiintyä niissäkin ammateissa, joissa työpiste pysyy samassa paikassa. | |
| 11.09.2013 21:11 | Jarkko Korhonen: | Todettakoon omakohtainen havainto eräässä vararungollisessa Turun-Hki:n IC2-korvauksella muutama päivä sitten matkustaen: Perimmäisessä eteisessä oli 3 fillaria. Yritin nousta perimmäsestä ovesta kyytiin, mutta eipä tuo haitannut kävellä ulkokautta vaunuun toisen pään ovesta. Pendolinossa on se ongelma, että päädyissä ei ole ovea, eli osan matkustajista on aina pakko ohittaa fillarit tai "joutua niiden aiheuttamien vaarojen alttiiksi". Ohjaamon oven eteen niitä ei voi laittaa, paitsi joo, ehkä takaohjaamo vaunu 6 Hesaan päin, kun siellä ei ole extra-luokan neuvotteluosastoa. Minä olisin konnarina varmaan ottanut sen fillarin (olettaen, että lippu ja fillarivaraus olisi etukäteen ostettu) johonkin rakoon, mutta se olisi ollut oma riskini, siinä vaiheessa kun joku olisi rasvannut vaatteensa tai pyörä olisi kaatunut vaikka lapsen päälle, se olisi ollut juuri minä, joka olisin myös vastannut ko. vahingosta mahdollisesti raastuvassa asti. Mutta tämä olisi ollut silti oma ratkaisuni (jota minun ei tarvitse pohtia kuin täysin teoreettisesti lähijunissa työskentelevänä). En olisi myynyt fillarilippua+matkalippua tässä tilanteessa "uudelle" henkilölle, jos hän olisi laiturilla sitä tiedustellut. | |
| 11.09.2013 23:49 | Kari Suominen: | Keltainen lehdistö revittelisi kernaasti lööpeillä uhkaavasta palosta junassa ja matkustajien evakuointia haitanneista polkupyöristä pelastusteillä eteisissä tällaisten uutisten yhteydessä http://www.iltalehti.fi/uutiset/200811108567525_uu.shtml . Muutkin (hätä)tilanteet kuin yksin tulipalot saattavat aiheuttaa tarpeen joko pikaiselle evakuoinnille tai kiireettömälle evakuoinnille. Tätä konduktööri on varmasti tarkoittanut perustellessaan päätöstä turvallisuussyillä, sillä Pendon ja Allegron sisätiloja ei ole suunniteltu polkupyörien kuljetukseen. Blogikirjoituksesta 69 x Pendolino, johon on kirjattu uutiskynnyksen ylittäneitä sattumia vuoteen 2011 asti, voi päätellä tilanteiden määrää, joissa evakuointi on tullut kysymykseen . http://www.heikkiskytta.fi/2011/02/pendolino-otsikoissa/ |
|
| 12.09.2013 08:39 | Jarkko Korhonen: | Niinpä, tätä juuri tarkoitin, että palvelualtis konduktööri on työn sankari ja kiva kaveri, kun joustaa omalla riskillään, ja kaiken mennessä muilta osin ongelmitta kaikilla on hyvä mieli, mutta jos jotakin poikkeavaa sattuu, niin konnari on nesteessä. Työohjeita pilkulleen noudattava on se ikävä ja niuho tyyppi ja kaikkein ikävintä on jos hän työn kunnollisesti tehdessään joutuu median tai vihaisen matkustajajoukon ryöpytettäväksi. Ps. itse olisin ehkä yrittänyt sijoittaa fillarit, jos mahtuvat vaunun 6 isojen koirien paikoille, jos olisivat olleet tyhjiä. | |
| 12.09.2013 10:04 | Juhani Pirttilahti: | Entäs jos on luvattu palvelu, jota ei sitten yhtäkkiä nyt olekkaan? | |
| 12.09.2013 11:20 | Kari Suominen: | Liikennöitsijän muuttaessa aikataulussa ennalta ilmoittamansa junatyypin poikkeavaksi ja junan palveluiden muuttuessa samalla, on se henkilökunnasta riippumaton asia ja vaihtumisen seuraamuksista vastaa palvelun tarjoava operaattori. Kuljetusehdoissa sanotaan, että polkupyöriä voi kuljettaa niille varatuilla paikoilla junissa, joissa on matkatavaravaunu tai tilat polkupyörän kuljettamiseen. Erikseen vielä tähdennetään, että Pendolinoissa kuljetusmahdollisuutta ei ole. Eli ei voi velvoittaa kipparia vastuuhenkilönä rikkomaan ohjeita palveluhenkisyyteen vedoten varsinkaan, kun niistä poikkeaminen saattaisi osaltaan vaikuttaa turvallisuuteen. Tällainen yllätyksellinen muutos on, tottakai, asiakkaan kannalta todella ikävä ja tilannetta pahentaa vielä se, ettei aika ei riitä junan ollessa lähdössä selvittämään korvaavaa tapaa saada pyörä määränpäähän, vaan se on jätettävä matkasta. Mutta oleellista on, että se vastuu on operaattorin, ei henkilökunnan. |
|
| 12.09.2013 12:08 | Petri Nummijoki: | Operaattorilla luulisi olevan ohjeistus tämmöisiä tilanteita varten. Polkupyöräosaston tilapäinen puuttuminen ei voi olla niin yllättävä asia, ettei siihen ole ohjeistuksella mahdollista varautua. Jos taas sattuu jotain täysin yllättävää niin konduktöörillä luulisi olevan operaattorin edustajana lupa käyttää harkintaa. Jos ei ole vaan asiakkaat jätetään poikkeustilanteessa oman onnensa varaan niin tarvitaanko junassa konduktööriä ensinkään? Jos raiteilla olisi aidosti kilpailua niin tämmöiset ongelmat ratkeaisivat luonnostaan, koska asiakas voisi äänestää jaloillaan ja vaihtaa sellaisen operaattorin junaan, jossa ollaan kiinnostuneempia asiakaspalvelusta, kuin ohjeiden pilkuntarkasta tulkinnasta. | |
| 12.09.2013 12:41 | Petri Nummijoki: | Jarkon kirjoituksessa pistää silmään kohta: "siinä vaiheessa kun joku olisi rasvannut vaatteensa tai pyörä olisi kaatunut vaikka lapsen päälle, se olisi ollut juuri minä, joka olisin myös vastannut ko. vahingosta". Onko VR:n sinäinen henki tuollainen, ettei sellaista työntekijää arvosteta, joka koittaa pelastaa talon maineen joustamalla asiakaspalvelun nimissä vaan työntekijä jätetään täysin yksin, jos joustamisesta aiheutuu joku lieveilmiö? | |
| 12.09.2013 13:08 | Jouni Hytönen: | Pyörän kanssa viime hetkellä asemalle tuleva ja lipun junasta ostamista suunnitteleva henkilö on hiukan eri asia kuin etukäteen lipun myös polkupyörälle ostanut matkustaja. Mutta molemmat ovat luultavasti olleet siinä käsityksessä että pyörän voi IC-junaan mukaan ottaa. Jos operaattori korvaa pyöränkuljetusmahdollisuudella varustetun kaluston sellaisella, jossa pyöriä ei voi kuljettaa, operaattorin velvollisuus on tavalla tai toisella hoitaa myös asiakkaan pyörä Helsinkiin. Jos konduktööri jätetään tähän tilanteeseen yksin ilman ohjeistusta, se ei lievennä asiaa yhtään, puhumattakaan siitä, että yhtiön palvelulupauksen täyttämään pyrkivä konduktööri voi vielä saada asiasta jälkikäteen satikutia. Komppaan Petri N:ää. | |
| 12.09.2013 13:10 | Jarkko Korhonen: | En osaa sanoa kun en ole ripitettäväksi joutunut, mutta uskoisin, jos ohjeet sanovat, että Pendoon ei pyöriä saa ottaa, ja jos konnari sellaisen ottaa ja jotakin pahaa tapahtuu, niin pään silittelyä ei siitä seuraa ja varsin tarkasti selvitetään miksi ja millä edellytyksillä oli annettu lupa pyörä kyseiseen paikkaan roudata. Huonoa henkeä tai simputusta tai jotakin vastaavaa en ole nähnyt tai kuullut tai itse saanut kokea. Mutta ymmärrän täysin, jos työntekijälle huonoa palautetta onnettomuuden sattuessa ohjeiden vastaisesta toiminnasta tulee, ja jos niitä ei tule talon sisältä, niin viimeistään media lynkkaa. Lippuasioissa voi joustaa vaikka miten periaatteessa (hyvästä syystä), mutta turvallisuusasiat ovat niitä, jotka on usein joko/tai ja onneksi usein ilman tulkinnanvaraa. Mutta on niissäkin soveltamista vaikka tässä tilanteessa, kun huomioi poistumistiet ja riskit, kuten vaikka siinä, että ottaa sitten pyörät mukaan siten, että mitään hätäpoistumistietä ei suljeta. Liika sooloilu turvallisuusasioissa voi olla ison katastrofin siemen. Niinkin pienessä asiassa, kun pyörän tukkiessa eteisen, jos juuri silloin jotain käy. | |
| 12.09.2013 13:14 | Jarkko Korhonen: | Samalla tässä mietin, miten helposti pääsee Sm1-junasta pakoon, kun eteisessä (ei pyörätelinettä, kaikki eteiset ns. normaalikokoisia) on sallitusti vaikka kolme polkupyörää, yhdet lastenvaunut, 7 henkilöä + pari isoa matkalaukkua... Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :) | |
| 12.09.2013 13:26 | Teppo Niemi: | Ja sama koskee myös evakointia Sm4-junasta, jos maadoituserottimien luukut jätetään auki., kuten heinäkuussa Puistolan asemankohdalla R-junalle kohdanneessa allejääntitapauksessa. Ilmeisesti niitä EI saa tai voi sulkea silloin kun juna on maadoitettu. | |
| 12.09.2013 13:28 | Petri Nummijoki: | Joskus 50-luvulla on kuulopuheiden mukaan matkustajia otettu tavarajunienkin kyytiin, jos matkustajajunaa ei ole ollut kulussa. Nyt en tarkoita mitään sekajunaa vaan sitä, että sai matkustaa vaikka Gb-vaunussa tai Hdk:ssa pressun alla. Silloin oltiin näin joustavia. Jos tämmöinen toimi ennen niin lieneekö jo liioittelua, jos polkupyörä tai pari Pendolinossa koetaan turvallisuusuhaksi? | |
| 12.09.2013 13:37 | Jouni Hytönen: | En tässä nyt painota sitä, että yleisellä tasolla rikottaisiin yhtiö ohjeita siitä, että Pendolinossa ei pyöriä kuljeteta. Mutta edelleen se matkustaja ei ole syyllinen siihen, että yhtiö on korvannut kalustoa toisella, vaan yhtiöllä pitää olla valmiiksi mietityt toimintamallit siihen tilanteeseen, että asiakkaalle on myyty lippu polkupyörälle. Minusta ei vain voi kerta kaikkiaan sanoa laiturilla, että voi voi, ei sillä ole mitään merkitystä, minkä lipun olet onnistunut ostamaan, mene millä lystäät. Koeta pärjäillä. Ja moniko tällainen asiakas lähtee tyytyväisenä kotiin ja miettii: Ei se mitään, menenpä sitten huomenna aamun ensimmäisellä junalla. Jaa niin, täytyy ostaa uudet liput myös tämän siirtymän jälkeiseen matkaketjuun. Ja niin, täytyy löytää täältä Turusta ensin joku hotellihuone. | |
| 12.09.2013 14:20 | Heikki Kannosto: | Google löysikin tapauksen jota jäin miettimään: http://vaunut.org/keskustelut/index.php?topic=2112.45;wap2 (Löydän googlella itsenikin jos tarve vaatii.) | |
| 12.09.2013 14:28 | Timo Salminen: | Kuulostaa 1920-luvun Neuvosto-Venäjältä. Siellähän kai sanottiin jotenkin siihen tapaan kuin, että "lippuja on, on aina ollut ja tulee aina olemaan, mutta onko paikkoja, on kokonaan toinen asia". | |
| 12.09.2013 15:29 | Heikki Kannosto: | Tuossa Vihtarin tapauksessa olisi luultavasti ollut tervejärkisintä pitää kaveri(tar?) junassa ja vaikka suorastaan paimentaa että hän käy Pieksämäelle tultua ostamassa tikettinsä. | |
| 12.09.2013 15:37 | Petri P. Pentikäinen: | Näin sitä päästiinkin aikamme fundamenttiin, jolla voi selittää kaiken: t u r v a l l i s u u s . Eri asia on, kannattaako tuollaisessa turvamaailmassa jäädä eloon. Onneksi Karjalan evakkojunien lastauksessa ei käytetty Turun aseman periaatetta. Olisi moni meistä jälkeläisistä jäänyt syntymättä kun puolet olisi pitänyt jättää vihollisen syliin, ettei kukaan vaan kolhi itseään liian täyteen lastatuissa vaunuissa. (Sota-aikakortti lyöty pöytään, pam.) |
|
| 12.09.2013 15:45 | Jarkko Korhonen: | Siinä mielessä konduktööri ei ole yksin, että hän voi soittaa asiasta neuvoja tiedustellakseen vaikka VR asiakaspalvelukeskukseen, joka ratkoo paitsi matkustajien palautetta, myös henkilökunnalta tulevia palvelupulmia. Sieltä saadaan vaikka polkupyörän valtaamat paikat pois myynnistä, tosin tässä tapauksessa mikään paikka ei ole etukäteen varattu, kun korvaavan kaluston paikkanumerointi ei vastaa IC-junan numerointia. Kyseistä tapausta tuntematta ja mitä siinä on tehty on vaikea sanoa enempää, mutta yllä halusin tuoda omia näkemyksiäni julki siitä, miksi matkustajan kannalta toki erittäin ikävästi oli evätty polkupyörän kuljetus. Emmehän myöskään tiedä (vai tietääkö Jimi?), oliko matkustajalla etukäteen hankittu polkupyörävaraus. Jos ei ollut, niin kyyneleet olivat aiheettomia. Nykyisissä IC2-junissa rantaradalla alkaa olla 5 fillaripaikkaa, joista toistaiseksi kahta ei voi etukäteen varata (Edon paikat), IC-junissa paikkoja on huimat 6 (kiitos röökikoppien poistamisen), mutta jos nämä kaikki ovat jo täynnä ja asiakas saapuu junalle fillarin kanssa ilman etukäteen varaamaansa fillaripaikkaa, niin fillaria ei voi kyytiin ottaa. Lippuasioissa jousto on turvallisuusasioita helpompaa ja ennen kaikkea vaarattomampaa. | |
| 12.09.2013 16:52 | Jimi Lappalainen: | Jouni; kesällä jouduin kertomaan erälle turistille, että illan viimeinen juna Helsinkiin on valitettavasti jo mennyt. Hän kävi nukkumaan aseman penkille. Se toimii kyllä kesäisin. Jarkko; sain tilanteesta sellaisen kuvan, että asiakkaalla nimenomaan oli jo lippu ostettuna. | |
| 12.09.2013 17:55 | Juhani Pirttilahti: | Mikäli tuo nyt on näin kuin keskustelusta voi päätellä, junan konnari ei siis ole syypää päättömään kohteluun ja näinpä syön sanani. | |
| 12.09.2013 19:08 | Kimmo T. Lumirae: | Ei se tietenkään konduktöörin vika voi olla, että junaan laitetaan sellainen kalusto, jossa ei polkupyöriä voi kuljettaa. Mutta mitä sitten on operaattorin vastuun kantaminen tilanteessa, jossa junaan on varattu lippu palvelulle x ja kalusto ei vastaakaan sitä? Rovaniemeltä on perhe lähdössä autoineen etelään ja autovaunu puuttuu. Perheen on tarkoitus jatkaa aamupäivällä Seutulasta Intiaan kahdeksi viikoksi, matkan hinta koko perheeltä 12000 euroa. Tai Parkanossa odottaa asiakas rotukoiran kanssa Lapin junaa, joka on viimeinen, joka ko. yönä Parkanossa pysähtyy ja hänelle sanotaan ovella että lemmikkipaikkoja ei ole ja sori että joudut jättämään koirasi asemalle vaikka sulla on varattu paikka ja varsinkin näin kun pakkasta on 27 astetta. Jonkun kalusto-ongelman kanssa kummassakin tilanteessa on niin, että asiakkaalle ei ole antaa lipussa luvattua palvelua ja varaukset näkyvät kyllä järjestelmissä. Mitäs sitten tehdään? |
|
| 12.09.2013 20:22 | Jarkko Korhonen: | Äkkiä tulee mieleen taksin tilaus, tosin sekään ei ole konduktöörin omavaltainen päätös, mutta lupaa voi kysyä ja luvan saatuaan kortti kirjoitetaan ja tämäkin asiakas pääsee määränpäähänsä. Toki ei taksia kovin kevyin perusteluin laiteta liikkelle, mutta yllä kuvattu koirasessio voisi olla yksi. Toisaalta menisi se fillarikin tilataksiin. Autovaunun puuttuminen on jo hiukan kinkkisempi ongelma... | |
| 12.09.2013 21:50 | Petri Nummijoki: | Rovaniemi-Intia matkasta sanoisin, että asiakkaallakin täytyy olla joku vastuu jättää jatkoyhteyksien kanssa pelivaraa, jos myöhästymisestä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia. Parkanon ja rotukoiran tapauksessa yksi vaihtoehto olisi, että konduktööri pyrkii tekemään junaan tilapäisen lemmikkiosaston vaunuun, jossa on parhaiten tilaa. Kerran matkustin junalla, jossa oli lähinnä rokkikansaa ja Eil-vaunut ilman ainoatakaan tupakkaosastoa. Konduktööri ratkaisi tilanteen ilmoittamalla, että tänään yhdessä vaunuista saa polttaa kieltokylteistä huolimatta ja mielestäni toimi järkevästi, koska muutoin arvatenkin jokaisessa vaunussa olisi poltettu salaa. | |
| 12.09.2013 23:22 | Kimmo T. Lumirae: | Tätähän tässä ajoin takaa että ei tilattu tilataksia eikä tehty tilapäistä polkupyöräosastoa. Tilanne on varmasti hankala sillä hetkellä kun se on edessä ja se pitäisi ratkaista mutta onko kunnolliseen ratkaisuun annettu riittävästi työkaluja eli resursseja? | |
| 13.09.2013 00:16 | Kari Suominen: | Muistuu mieleeni matka ajalta, jolloin ei vielä ollut lemmikkiosastoja vaan eläinten kanssa piti matkustaa tupakoivien osastossa. Varsin täyteen osastoon tuli vastapäiselle penkille ovensuuhun nuorehko tyttö spanielin pennun kanssa. Ilma oli harmaana savusta konnarin tullessa osastoon ja leimattuaan tytön lipun hän sanoi tälle hiljaisella äänellä "Parin vaunun päässä on ensimmäisen luokan osasto tyhjänä, menkää sinne" ja jatkoi osoittaen koiranpentua "Tuohan tukehtuu täällä". Tällaisen esimerkin mukaisen kuvan olen konnareista ja heidän palveluhalukkuudestaan aikoinaan saanut, eikä se ole vuosien varrella muuttunut. | |
| 13.09.2013 09:48 | Juhani Pirttilahti: | Autovaunujen puuttumisen/eksymisen vuoksi on ajeltu ylimääräisiä junia rataverkolla moneen kertaan. :) | |
| 11.06.2020 21:59 | Jimi Lappalainen: | Tämä on kommentoiduin kuvani. Onkohan asiakaspalveluasioissa opittu ja menty eteenpäin? |