03.09.2013 / Toijala
03.09.2013 Osaa se "Jumbokin" höyrytä. Paineet kävivät parhaimmillaan yhdeksässä kilossa.
Kommentit
| 03.09.2013 13:14 | Martin Hillebard: | Long time no see.... | |
| 03.09.2013 14:44 | Mikko Herpman: | Joko Junbo liikkui omin konein tallista pöydälle? Vai oliko Diesel avustavana, vai vain "jarruna"? Miltä näyttää, toimiiko ilmapumppu, imurit, kaikki muu ok. Vaatiiko vielä paljon purkamista ja tarkastelua, ennen isompia liikutteluja? Millainen on tämän kunto seisomaan jäädessä, eli jäikö suoraan ajosta, vaiko ihan suoraan konepajalta? Ilmeisesti ei kovin montaa vuotta ole ollut ulkona kriisipaketoituna? |
|
| 03.09.2013 15:01 | Juuso Hyvärinen: | Mikko, uskon että minua paremmat asiantuntija, Jussi tai Simo, vastaavat lähiaikoina tarkemmin, mutta tässä jotain ensitietoa: Diesel oli aluksi avustajana vetäen höyryn ulos pilttuustaan. Myöhemmin päivällä höyry kyllä liikkui omin konein tallitiellä. Ilmapumppu toimi kauniisti, samoin generaattori jne. Käsitykseni mukaan tällä on ajettu melko vähän (noin 300 km?) konepajakorjauksen jälkeen. |
|
| 08.09.2013 09:01 | Heikki Kellomäki: | Veturi oli 1969 Kuopion konepajassa L4/T-korjauksessa. Siis kattilan täystarkastus ja siinä havaittujen kattilavikojen korjaus ja muilta osin vain tarpeelliseksi havaittu korjaus, koska veturilla oli vuoden 1966 L2-korjauksen jälkeen ajettu vain 1200 km. Veturia ei 1969 korjauksen jälkeen enää otettu käyttöön vaan varastoitiin. Ajokilometrejä siirtoajosta kertyi runsas 300 km. Näiden tietojen perusteella arvioitiin hyväkuntoisimmaksi jumboksi ja ostettiin 1977 säilytettäväksi. Toijalan talliin saatiin 1978. Vaikka veturi tiedettiin mekaanisesti hyväkuntoiseksi, 9 vuoden ulkosäilytyksessä ruoste oli raiskannut Tectylin allakin ja maalit hilseilivät. Vuosina 1983-86 raavittiin, hiekkapuhallettiin ja maalattiin tenderin vesitila sisältä, hiekkapuhallettiin ja maalattiin kehysten yläpuoliset maalatut ulkopinnat, rakennettiin tenderin puiset korotuslaidat uudelleen vanhan mallin mukaan ja uusittiin hytin huopakatto yms. Työtuntimääriä ei kirjattu. Vuosina 1992-96 veturin ulkonäkö (ja sisänäkymät hytissä) pyrittiin palauttamaan niin siistiksi ja alkuperäiseksi kuin kohtuudella mahdollista. Kehykset pestiin Tectylistä höyrypainepesurilla, tenderin kehys maalattiin siveltimellä, Tectylin alla ruostuneita kankia raavittiin, hiottiin ja asennettiin paikoilleen, varustimet puhdistettiin ja maalattiin, hytin sisäpinnat puhdistettiin ja maalattiin jne. Hytin varustimien puhdistamiseksi ja maalaamiseksi ne irrotettiin. Samalla kattilan takapään lämperistyksen vaippapellitys voitiin purkaa ja hiekkapuhaltaa ja maalata erikseen. Varustimet asennettiin takaisin kiristämättä ja tiivisteitä uusimatta. Museoesine oli nyt edustavassa kunnossa. Työtunteja näinä vuosina kertyi 700. Vuoden 2010 jälkeen kypsyivät ajatukset ottaa lopullinen askel. Henkilökohtaisesti olin iloisesti yllättynyt (ellen aivan järkyttynyt), että vuosien ruosteen raapimisen jälkeen veturin liikkeelle saaminen sujui niin vähin ongelmin. Oli ehkä unohtunut, että veturin pitikin olla konepajan jäljiltä hyvässä mekaanisessa kunnossa. Olin 36, kun projekti alkoi, nyt 72. Puoli ihmisikää |
|
| 08.09.2013 11:54 | Kimmo T. Lumirae: | Onhan tämä aika uskomaton juttu. Veturi on käynyt 44 vuotta sitten konepajassa ja on seissyt ensin varastoituna ja sitten museoesineenä ja sitten vain lämmitetään ylös. Ja hyvä kun edes nyt. Hieno juttu! |