??.??.1983 / Orivesi
??.??.1983 Asemapäällikkö liputtaa tavarajunallejunalle vapaata tietä!
Kommentit
| 30.09.2013 21:10 | Juhani Suntioinen: | Opasteen nimi lienee silloisen JT:n mukaan: Ohikulku sallittu ja veturinkuljettaja vastasi ainakin höyryveturiaikaan tietyllä vihellinmerkillä. | |
| 30.09.2013 22:02 | Kimmo T. Lumirae: | Vastausvihellys, nimeltään "sivuutan" oli pitkä-lyhyt. Tilannetta oli edeltänyt junan saapuessa junasuorituspaikalle vihellinopaste "juna tulee", joka oli pitkä vihellys. Nämä ja useimmat muut annettiin kimeällä eli korkeaäänisellä viheltimellä. Matalaääniset vihellykset liittyivät usein hiljentämiseen tai pysähtymiseen. | |
| 01.10.2013 11:12 | Juhani Suntioinen: | Usein nämä vihellyket annettiin lähes peräkkäin, kun kuljettaja kysyi, lippua näytettiin heti ja sitten tämä vastausvihellys, usein saatettiin antaa kuljettajalle vielä rengasviesti vauhdissa. Tämä oli aina seurattava ja kuultava näytös. | |
| 01.10.2013 11:20 | Kimmo T. Lumirae: | Renkaan antaminen oli monessakin suhteessa tarkkaa hommaa; ohikulku oli sallittu vasta sen jälkeen, kun kuljettaja oli saanut seuraavaa junasuoritus/junanlähetyspaikkaa koskevan viestin. Eli rengas ensin, ja sitten, vasta veturin sivuutettua junansuorittajan/lähettäjän (nimike vaihtui kai 1957), tämä saattoi antaa lipulla tai lampulla käsiopasteen "ohikulku sallittu". En ole nähnyt tätä käytännössä, mutta aika hankala tapahan tuo oli viestittää; missään satasen nopeudessa sellaista ei tehty. | |
| 01.10.2013 11:27 | Kimmo T. Lumirae: | Ja kirjoitettakoon tähänkin nyt se vihellyskonsertti, joka oli vielä 1990-luvun alussa mahdollinen: juna lähestyy junasuorituspaikkaa: veturi - (vihellinopaste) "Juna tulee", pitkä. Junasuorittaja (js, käsiopaste lipulla tai lampulla) - "junakohtaus seuraavalla js-paikalla", valkoinen pään yli puolikaaressa edestakaisin. Veturi - "kohtausilmoitus havaittu", lyhyt-pitkä. Js - "ohikulku sallittu", vihreä ympyrässä. Veturi - "sivuutan", pitkä, lyhyt. Js - "junakohtaus peruuntunut / aja", vihreä paikallaan. Veturi - "vedän", lyhyt. Yhteensä siis neljä vihellystä kolmen käsiopasteen ympärillä. Näitä joskus näki. |
|
| 01.10.2013 11:52 | Jorma Toivonen: | Pieni korjaus tuohon Kimmon kommenttiin - kaikki tarvittavat käsi- ja vihellinopasteet suoritettiin ensin ja vasta viimeiseksi valmistauduttiin antamaan viestirengas, myös "ohikulku sallittu" opaste pyöritettiin ennen renkaan antamista. http://vaunut.org/kuvasivu/37997 | |
| 01.10.2013 13:07 | Kimmo T. Lumirae: | Onko tosiaan näin, Jorma (en ole siis nähnyt sitä koskaan käytännössä)? Luulisi, että ensin js antoi käsiopasteen "hiljennä" merkiksi renkaan antamisesta ja vasta renkaan antamisen jälkeen "pyöritti ohi", koska jos rengas olisi jäänyt vaikkapa tyystin huomiotta, siinähän olisi saattanut olla seuraavaa js-paikkaa tai js-väliä koskeva elintärkeä viesti, joka silloin jää antamatta. Näin siis maatiaisjärjellä mutta miten siis oli käytäntö? | |
| 01.10.2013 13:12 | Teppo Niemi: | Ja jos pudotti renkaan, niin se oli "seis" käsky. Myös renkaan antajan piti näyttää seis-opastetta tässä tapauksessa. Jormalla taitaa olla kokemuksia käytännössä noista renkaan otoista. | |
| 01.10.2013 13:51 | Jorma Toivonen: | Vasta kuljettajan vastattua "hiljennä" opasteeseen saatiin pyörittää "ohikulku sallittu" - näin muistelisin. Mikäli renkaan anto epäonnistui, juna pysäytettiin normaalijarrutuksella ja odoteltiin kunnes suorittaja taapersi tuomaan tuon viestin. Lappusen väristä saattoi etukäteen arvailla minkälaisesta tiedotuksesta saattoi olla kyse. | |
| 01.10.2013 14:45 | Kimmo T. Lumirae: | Asia selvisi, kiitos. Eihän tuollaista näin poikanen ole omakohtaisesti nähnyt :o} | |
| 01.10.2013 21:49 | Petri Nummijoki: | 60-luvulla junanlähettäjänä työskennelleen kertoman mukaan "ohikulku sallittu" opaste näytettiin ennen renkaan antoa. Lisäksi siihen aikaan ei yleensä näytetty "hiljennä" opastetta renkaan annon yhteydessä. Silloin päinvastoin painotettiin, ettei ohikulkujunan matkantekoa saanut hidastaa vaan käytettävä nopeus oli täysin kuljettajan harkinnassa. Tärkeimmillä pääradoilla (Helsinki-Tampere-Haapamäki ja Riihimäki-Kouvola-Pieksämäki) sallittiin vuodesta 1959 lähtien 110 km/h ratapihojen suoralle raiteelle käännetyillä kulkuteillä (jos ei ollut muuta nopeusrajoitusta), joten näinkin suuri nopeus oli luvallinen. Oman turvallisuutensa vuoksi junanlähettäjä olisi tietysti näyttänyt mielellään "hiljennä" opastetta joka kerta mutta se oli kiellettyä. Vuoden 1957 Jt kyllä tunsi "hiljennä" opasteen näyttämisen renkaan annon yhteydessä "tarpeen vaatiessa" mutta se tarkoitti heikkoja näkyväisyysolosuhteita tai vastaavia poikkeavia tilanteita. Mitään suoranaista varmistusta ei ollut, että kuljettaja saa hänelle tarkoitetun viestin vaan kuljettajan yksinkertaisesti oletettiin huomaavan, että hänelle tarjotaan ilmoitusta. Tämän vuoksi rengas piti antaa kuljettajan puolelta. Tosin siitäkin oli poikkeuksia pääradalla, jossa raiteiden välissä oleva panssariaita saattoi olla esteenä, jolloin renkaan sai antaa lämmittäjän puoleltakin. Renkaan pudotessa kuljettajan tuli pysäyttää juna ja junanlähettäjä juoksi veturin luo antamaan ilmoituksen. Talvella tämä tapahtui tarvittaessa lumihangessa virkapuku päällä ja pikkukengät jalassa. Tosin kuulemma ainakin höyryvetoisten tavarajunien kuljettajat saattoivat renkaan pudotessa joskus jatkaa matkaa omalla riskillään ilmeisesti höyryn säästämiseksi. Junanlähettäjän tuli renkaan pudotessa näyttää "seis" opastetta mutta kaarteessa olevalla ratapihalla tai sorapohjaisella radalla pölyävänä vuodenaikana saattoi näköyhteys kuljettajaan kadota, kun veturi oli liikkunut oman pituutensa verran. Siten "seis" opasteen näyttäminen saattoi käytännössä olla yhtä tyhjän kanssa. Ehkä 70-luvulla tai 80-luvulla "hiljennä" opasteen näyttämistä ei ole enää rajoitettu renkaan annon yhteydessä tai sitä on jopa edellytetty. Selitys lienee siinä, että runsaammin liikennöidyillä radoilla toimittiin jo radiopuhelimien varassa, joten "hiljennä" opasteen käyttäminen ei enää ratkaisevasti haitannut junaliikenteen sujuvuutta. |
|
| 01.10.2013 22:02 | Petri Nummijoki: | Valkoisella lipulla tai valolla puolikaaressa pään yli annettavan opasteen merkityshän muuttui vuoden 1969 Jt:ssä. Aikaisemmin (1957 Jt:ssä) se tarkoitti "junakohtaus siirretty seuraavalle junanlähetyspaikalle" mutta vuoden 1969 muutoksen jälkeen tosiaan "junakohtaus seuraavalla junasuorituspaikalla". Vuodesta 1969 lähtien siis junakohtausta ei enää siirretty eikä myöskään ollut merkitystä, hoitiko liikennepaikkaa junanlähettäjä vai asemamies. | |
| 05.10.2013 09:39 | Juhani Suntioinen: | Nyt näyttää, että kaikki on sanottu. Hyvää ja selventävää tietoa niille, jotka eivät ole nähneet aikaisempaa "lippukulttuuria". Olisihan siellä vielä monta punaisen heilutusta. Todella hieno kuva historiasta. |
|
| 06.10.2013 22:32 | Petri Nummijoki: | Niin ja renkaita on ainakin Etelä-Suomessa ehditty antaa vielä sähköistetyilläkin radoilla. Saattaisi olla, ettei nykyisiin turvallisuusnormeihin enää aivan mahtuisi, että junanlähettäjä hilluu sähköradan vieressä renkaanantovarren kanssa tai kuljettaja ajaa sähköradan jännitteellisten kannatinosien alitse pidellen ikkunasta ulos ojennetussa kädessään metallirengasta. | |
| 07.10.2013 12:10 | Petri Nummijoki: | Sehän tästä taisi jäädä vielä korostamatta, että edellä mainitut "liputukset" koskivat nimenomaan suojastamattomia ratoja. Suojastetuilla radoilla (esim. Helsinki-Riihimäki jo 50-luvun lopulta alkaen) ei näytetty erikseen ohikulkua lipulla vaan niissä kuljettaja ajoi opastimien värien mukaan. Toki rengas saatettiin antaa suojastetullakin radalla. | |
| 07.10.2013 12:39 | Teppo Niemi: | Eikös tuo ilmoitusrengas ollut rottinkia (siis käsittääkseni puuta)? | |
| 07.10.2013 14:24 | Petri Nummijoki: | Käsittääkseni renkaanantovarret olivat puuta ainakin pääsääntöisesti mutta renkaita oli sekä puisia että metallisia ja niin päin, että metalliset yleistyivät aikojen mittaan. Puisen renkaan poimiminen kai sattui enemmän kuljettajan käteen, joten niistä ei pidetty junien nopeuksien noustessa. | |
| 07.10.2013 23:50 | Petri Nummijoki: | Muistin tuon väärin. Niinhän se olikin, että renkaat olivat ensin puisia, sitten metallisia ja lopuksi rottinkisia. | |
| 08.10.2013 00:19 | Jorma Toivonen: | Valmistusaine taisi olla tosiaan rottinki. Ei ollut aikoinaan nykyisin suosittuja lyhythihaisia T-paitoja, vaan hihat kääräistiin "rullalle" lämpöisillä ilmoilla. Mikäli tuli tarve renkaan koukkaamiselle, suositeltavaa taisi olla paidan hihan kääräisy auki suojelemaan hieman käsivartta? |