25.09.1979 / Jyväskylä
25.09.1979 Jyväskylän ratapihalta löytyi illalla 4-akselinen postivaunu 50-luvun lopulta. Näitä rakennettiin vuosina 1943-59. Vuoden 1987 puuvaunuluettelosta tätä vaunua ei enää löytynyt, viimeinen käytössä ollut Po oli 9841.
Kommentit
| 23.10.2013 08:19 | Kari Lamberg: | Tämä kyseinen vaunu oli "sosiaalitiloina" meillä Jyväskylän ratapihaporukalla ns. Pihtiputaan järjestäjässä. Käytiinpä joskus Haapajärvellä saakka. Ennen Jyväskylän vanhan tavaraterminaalin ( tavara-asema) muuttoa Seppälään, "makasiiniporukalla" oli tämän vaunun lämmittäminen merkitty oikein vuorotauluun. |
|
| 23.10.2013 09:11 | Heikki Kannosto: | Jee! Kolmen nuoren harrastajan porukka sai luvan matkustaa Pihtiputaan järjestelijän kond.vaunussa edes ja takaisin elokuun alkupäivinä 1979 ja vaununa oli kaiketikin juuri tämä. Oi aikoja... | |
| 23.10.2013 12:46 | Martin Hillebard: | Asiaa tietämätönkin voi kuvasta päätellä, ettei vaunu palvele enää alkuperäisessä tehtävässään. Kyljestä on kadonnut litteramerkintä Po, sekä VR SUOMI valurautaisin kirjaimin. Ja se klassinen postinkeltainenkin on haalistunut. |
|
| 23.10.2013 13:11 | Teppo Niemi: | Käsittääkseni postivaunuissa ei (lukuunottatta EP sarjaa) lukenut koskaan VR SUOMI. Vaunut olivat Posti- ja lennätihallituksen, Myöhemmin Posti- ja telelaitoksen ja Suomen Posti Oy:n. Nykyisin tämä yritys tunnetaan Itella OYJ:nä. Myöskään sarjatunnusta (kuten Fo vaunuissa) oltu näiden koriin merkitty. Sen sijaan postitorvet ovat vaunun kyljestä kadonneet ja oikeanpuoleisen telin yläpuolella näyttäisi olevan punainen 'KORJATTAVAKSI - Älköön kuormatko' saate/osoitelappu. | |
| 23.10.2013 14:05 | Heikki Kannosto: | Onkohan kukaan tutkinut miten yleistä Po-vaunujen käyttö konduktöörivaunuina 1970-luvun lopulla oli? Mainitun Pihtiputaan järjestelijän lisäksi Kolarin järjestelijässä oli kesällä 1979 Po ja vuotta paria aikaisemmin yksi tallentui filmille Parikkalassa sepelijunan miehistövaununa. | |
| 23.10.2013 15:07 | Teppo Niemi: | Eipä ole. 1970-luvun loppupuolella Po vaunuja oli myös JK 1771 - 1776 Pasila -Kela/Siuntio/Kauniainen/-Pasila järjestelyjunissa. Kuvassa http://www.vaunut.org/kuva/29820 konduktöörivaunun virkaa näyttääpi hoitavan myös Po. Ja Pohjankurusta (Brödtorpin soravaihteelta) Kirkkonummi - Pasila penkereen levityspaikoille ajetussa junassa konduktöörivaunun virkaa hoiti Eis-vaunu. | |
| 23.10.2013 22:17 | Martin Hillebard: | Joka tapauksessa vaunun kyljessä on edelleen nähtävissä postiluukku, johon sai tipauttaa kirjeensä junan seisoessa koti-asemalla. Tämä oli ilmeisesti siis nk. Travelling Post Office, jossa lähetyksiä lajiteltiin junan tehdessä matkaa. Teräskuoristen Pot-vaunujen tullessa tykkäsin huonoa, kun ne(kin) olivat siniharmaita. Jotenkin sitä sosialistista kaiken samankaltaistamista. Jos nekin olivat Tepon mainitseman organisaation omaisuutta, niin kyllä ne mielestäni olisi pitänyt maalata Postin klassisella tunnusvärillä. Ruotsin SJ:llä liikkuu tänäkin päivänä paljon postia rautateitse ja ne monet sadat vaunut ovat kirkkaankeltaisia = Ruotsin postilaitoksen tunnusväri. |
|
| 25.10.2013 16:26 | Pauli Ruonala: | Tapio Keränen kirjoitti Junat-lehteen useita artikkeleita postivaunuista: "Pitkään käytössä olleesta Po:sta tuskin enää pystyi erottamaan oranssinkeltaista muualta kuin kaiteiden ja ovien vierestä, missä kulutus piti paikat puhtaampina.". Postista kirjoitettiin Rautatiehallitukselle 18.12.1944 seuraavasti: "Koska postivaunujen keltainen väri on osoittautunut tarkoitukseen huonosti sopivaksi, on rakennettavat postivaunut [Po numerot 9804-9815] maalattava ulkopuolelta samalla värillä kuin matkustajavaunutkin." Lisäksi kylkeen tulee erillinen kyltti jossa on postitorvet. (Junat 1/1993) Kun teräspostivaunut (sarja Pot) tulivat 1967, niistä tehtiin matkustajavaunujen värisiä kun VR halusi että junan ulkoasu on yhteneväinen. Tämä oli siis aikaa jolloin veturit olivat puna-kerma-värisiä, sitten tuli ruskeita puuvaunuja, sinisiä teräsvaunuja ja välissä saattoi olla vielä vihreä Fo. | |
| 25.10.2013 21:40 | Martin Hillebard: | "Sosialistinen harmaus" - nimitys ei ole itse keksimäni - ei siis onnistunut täysin. Sini/valkoinen viittaa Suomen lipun väreihin - vrt. Finnairin "visuaalinen imago" - niitä kutsutaan myös kansallisvärit, mutta ainakin Eit ym vaunuissa kontrasti mielestäni oli erittäin alhainen, ja jossakin keskitalven hämärässä ja lumimaisemassa kokonaisuus oli kyllä aika harmaa. No tulipahan perästä Porkkanaa, Sm 1 aika lämminsävyinen koloreeraus ja myöhemmin punavalkeat karkkitangot (Ruotsissa "Polkagrisar") vaunuiksi ja nyt uusimpana tämä mantra-vihreä. Tuo käsite visuaalinen imago, joka sisältää muotoilua, värejä, logotyypin ja muuta jonka oletetaan välittävän asiakkaalle toivottu kuva mitä tuote/palvelu sisältään pitää. Se hävisi VR:ltä täysin 1960 vuoden tienoilla, oltuaan siihen saakka useampia sukupolvia se tuttu, turvallinen ja luotettava. Siitä eteenpäin on edellämainittu ollut yhtä amatöörimaista hoipertelua laidasta laitaan. Mielenkiintoista nähdä tulevaisuuden toikkaroinnit. |
|
| 26.10.2013 11:40 | [Tunnus poistettu]: | Tuttu, turvallinen, puuvaunujen musta, vaiko tuttu, turvallinen kiitojunien puna-kelta-harmaa, vaiko tuttu, turvallinen lättien sinivalkoinen? No, tuttuja ja turvalisia eivätkä uusia ja pelottavia ainakaan. | |
| 27.10.2013 12:59 | Martin Hillebard: | Ehkä liioittelen mutta minulle se Valtionrautatiet 1950/60 -lukujen taitteeseen oli osa suomalaisen yhteiskunnan no niin, "imagoa". Eikä sitä olleet mitkään konsultit tms luoneet; se oli vain kasvanut esiin jostakin. Suomi-Filmin kukoistusaikana luotiin useampiakin mustavalkoisia filmejä joissa kiskoilla eteenpäin rymistelevä juna monenkirjavine matkustajinen oli eräässä pääosassa. Sodan käyneitten muistelmissa joita kuulin silloin kun se oli vielä mahdollista, oli usein olennaisena osana jokin junareisu ja mihin asiakokonaisuuteen se liittyi. Parhaat kertojat loihtivat nuoren kuulijan mielikuvituksen silmien eteen kaasulamppujen himmeässä valossa torkkuvat, väsyneet soturit, kiskojen kolkkeen ja vaunun katon tuulettimien tahdissa heiluvat nyörit. Tämä ei ole tarkoitettu romantisoinniksi, onpahan vain spontaaneja kommentteja siitä miten ennen "tuntui". Aloitettuani opiskelu/työelämässä 1960-luvun loppua kohti saatoin viellä kokea aamuvarhaisen työläisjunan: säkkipimeästä näkyviin tulevan Pekan tai Riston keulan valonheittimen ja puskinlyhdyt, kirkas vihellys ja laiturin ohi vierivän suuren veturin kuuma henkäys. Ja sitten vajaan tunnin juoksulla... tuttu ja turvallinen... Ei -vaunu heiluvine tuulettimien nyöreineen. Vaikka kenttäharmaan edestä, matkatoverit olivat enimmäkseen duunareita ja kai joitakin aikaisia konttoristejakin. Se oli silloin. Niinpä - niin, Tor ja kaikki muutkin. Joku omatekoinen filosoofi on sanonut, etä ainoa pysyvä täällä maailmassa on, jatkuva muutos. |
|
| 21.12.2017 01:30 | Esa J. Rintamäki: | Po 9839 vuodelta 1958 muutettiin siinä vuoden 1981 tienoilla virkatarvevaunuksi BG 040139. |